JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Pekka Simojoki liputtaa avoimesti sellaisen yhteis­kunnan puolesta, joka rakentuu maassamme vuosisatoja vaikut­ta­neen kris­ti­nuskon pohjalle. Muusikko ei usko lainkaan siihen, että jonkin­lainen katso­mus­neut­raali yhteiskunta olisi edes mahdollinen.

17.6.2025
Vesa Keinonen

Pek­ka Si­mo­jo­el­la on me­nos­sa keik­ka­mie­hen vauh­di­kas päi­vä. Lou­nas­kin nau­ti­taan puo­li­vauh­dis­sa työn lo­mas­sa.

Hän on läh­te­nyt var­hain aa­mul­la aja­maan ko­to­aan Kan­ga­sal­ta. Hel­sin­gis­sä ää­ni­tys­ten te­os­sa on men­nyt va­jaa työ­päi­vä ja sit­ten au­ton nok­ka on kään­ty­nyt koh­ti poh­jois­ta. Rii­hi­mä­el­lä odot­ta­vat kuo­ro­har­joi­tuk­set.

Sitä en­nen kui­ten­kin ta­paam­me haas­tat­te­lun mer­keis­sä Me­di­a­lä­he­tys Sa­nan­saat­ta­jat (San­san) ti­lois­sa Hy­vin­kääl­lä.

Paik­ka on mitä luon­te­vin, kos­ka gos­pel­kon­ka­ri esiin­tyy elo­kuus­sa Lah­des­sa jär­jes­tet­tä­vil­lä San­san Me­di­a­lä­he­tys­päi­vil­lä. Si­mo­jo­ki ker­too, et­tä Me­di­a­lä­he­tys­päi­vät on hä­nel­le hy­vin­kin tut­tu ta­pah­tu­ma.

– Yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta mi­nul­la on pal­jon. Mel­kein jo­kai­sil­la kris­til­li­sil­lä ke­sä­päi­vil­lä olen esiin­ty­nyt, hän hy­myi­lee tut­tuun ta­paan­sa.

San­san kans­sa muu­si­kon yh­teis­työ on vii­me ai­koi­na ol­lut eri­tyi­sen tii­vis­tä. Häi­käi­se­vän kir­kas -kier­tue läh­ti liik­keel­le 15.11. Sei­nä­jo­el­ta ja kä­sit­ti kaik­ki­aan kuu­den kon­ser­tin sar­jan.

Eri paik­ka­kun­nil­la kuul­tiin Si­mo­jo­en ra­kas­tet­tu­ja van­hem­pia ylis­tys­lau­lu­ja ja myös uu­dem­paa tuo­tan­toa.

Pek­ka Si­mo­jo­ki tu­lee lop­pu­ke­säl­lä mie­lel­lään kon­ser­toi­maan Lah­teen. Hän ker­too esiin­ty­neen­sä kau­pun­gis­sa kym­me­niä ker­to­ja eri­lai­sil­la ko­koon­pa­noil­la.

Päi­jät-Hä­meen kes­kuk­ses­ta on tul­lut hä­nel­le myös paik­ka­kun­ta, jos­sa ”teh­dään isoi­sä­hom­mia”.

– Tyt­tä­re­ni asuu siel­lä per­hei­neen. Hän on töis­sä Lah­den te­at­te­ris­sa.

Si­mo­jo­ki on kon­ser­toi­nut myös Ris­tin­kir­kos­sa usei­ta ker­to­ja. Vii­me ker­ta oli kui­ten­kin sel­lai­nen, et­tä nyt oli­si kuu­lem­ma tar­vet­ta kor­jaa­val­le ko­ke­muk­sel­le.

– Meil­lä oli kaik­ki val­mii­na, mut­ta jos­ta­kin syys­tä di­gi­tek­niik­ka ei toi­mi­nut. Ai­van lois­ta­vat tek­nik­kom­me te­ki­vät kol­me tun­tia töi­tä ja mi­kään ei aut­ta­nut.

Ka­tast­ro­fin ai­nek­set oli­vat koos­sa. Kon­ser­tin al­kuun oli enää vart­ti ja lait­teis­ta ei läh­de pi­haus­ta­kaan ään­tä.

Äk­kiä ta­ka­huo­nees­ta kai­vet­tiin esil­le ana­lo­gi­lait­tei­ta, joi­den avul­la hom­ma saa­tiin lo­pul­ta toi­mi­maan.

– Mik­saus hoi­det­tiin niin, et­tä mik­saa­ja aset­tui mei­dän muu­si­koi­den taak­se. Toi­nen tek­nik­ko oli ylei­sön jou­kos­sa ja lä­het­ti siel­tä mik­saa­jal­le oh­jei­ta What­sApp -vies­tei­nä. Kon­ser­tin lop­pua koh­ti oli jo ihan sie­det­tä­vät soun­dit.

Suo­mi­gos­pel on pit­kään tu­keu­tu­nut muu­ta­maan vank­kaan ki­vi­jal­kaan. Jaak­ko Löy­tyn li­säk­si Pek­ka Si­mo­jo­ki kuu­luu eh­dot­to­mas­ti pe­rus­ka­lus­toon.

Mo­lem­mat ky­sei­sis­tä muu­si­kois­ta ovat syn­ty­neet 1950-lu­vul­la. Löyt­ty vuon­na 1955 ja Si­mo­jo­ki kol­me vuot­ta myö­hem­min.

– Jos suo­ma­lai­nen gos­pel oli­si vain meis­tä kon­ka­reis­ta kiin­ni, niin sil­loin oli­si syy­tä huo­lis­saan. Me olem­me Jaa­kon kans­sa vie­lä voi­mis­sam­me, mut­ta on­han se sel­vä, et­tä uraa on meil­lä ta­ka­na enem­män kuin edes­sä.

Si­mo­jo­ki sa­noo, et­tä kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten hän tun­si jopa vä­hän huol­ta maam­me gos­pels­ke­nes­tä. Uu­sia te­ki­jöi­tä ei oi­kein tah­to­nut ol­la.

– Sil­loin mie­tin, et­tä ei­kö kirk­ko­am­me oi­kein kiin­nos­ta tu­kea nuo­ria ja lah­jak­kai­ta muu­si­koi­ta. Jos he ei­vät saa keik­ko­ja, niin sit­ten hel­pos­ti jä­te­tään mu­siik­ki ko­ko­naan.

Nyt ti­lan­ne on kui­ten­kin Si­mo­jo­en ilok­si muut­tu­nut. Gos­pel­tai­vaal­la on ilah­dut­ta­van pal­jon osaa­mis­ta ja uu­sia ky­ky­jä put­kah­te­lee siel­tä tääl­tä.

– Nos­tan esil­le esi­mer­kik­si Os­si Mäki-Rei­nin. Hän on mu­ka­na Eve ja Os­si -duos­sa, Mak­se­tuis­sa Viu­luis­sa ja Pro Fi­des­sä. Li­säk­si ha­lu­an mai­ni­ta Hema Har­jun ja Ju­ha­ni Tik­ka­sen.

Gos­pel­kon­ka­ri pi­tää mu­sii­kin mer­ki­tys­tä evan­ke­liu­min le­vit­tä­mi­ses­sä val­ta­va­na.

Hän ko­ros­taa myös sitä, et­tä kris­til­li­sen mu­siik­ki­ken­tän pi­tää jat­ku­vas­ti uu­siu­tua. Ne soit­ti­met ja tyy­lit, jot­ka toi­mi­vat hie­nos­ti muu­ta­ma vuo­si­kym­me­nen sit­ten, ei­vät vält­tä­mät­tä kos­ke­ta ny­kyih­mi­siä.

– Mu­siik­ki on tä­män ajan kie­li. On pi­det­tä­vä huo­li, et­tä pu­hum­me ih­mis­ten kans­sa sa­maa kiel­tä.

Pek­ka Si­mo­jo­ki luot­taa omaan hy­vin tun­nis­tet­ta­vaan tyy­liin­sä, jos­sa on vai­kut­tei­ta mo­nis­ta ele­men­teis­tä af­rik­ka­lai­ses­ta mu­sii­kis­ta läh­tien.

Hän ei ole ha­lun­nut läh­teä te­ke­mään esi­mer­kik­si hen­gel­lis­tä rap-mu­siik­kia.

– Oli­si­han se höl­möä, jos me kon­ka­rit al­kai­sim­me leik­ki­räp­pää­mään. An­taa nii­den teh­dä tuon tyy­lin mu­siik­kia, jot­ka sitä oi­ke­as­ti osaa­vat.

Si­mo­jo­en työ­tah­ti on vuo­des­ta toi­seen tii­vis. Tun­tuu­kin vä­hän has­sul­ta, et­tä ko­vas­sa is­kus­sa ole­van muu­si­kon elä­män­työ­tä kun­ni­oi­te­taan jo täs­sä vai­hees­sa Tam­pe­reen No­kia Aree­nal­la elo­kuus­sa pi­det­tä­väl­lä Glow Fes­ti­vaa­lil­la.

Muu­sik­ko on luon­nol­li­ses­ti toki hy­vin otet­tu osak­seen tul­lees­ta kun­ni­as­ta.

– Tu­lee mie­leen, et­tä mei­tä on mo­nia, joi­den elä­män­työ­tä voi­si kun­ni­oit­taa. Mut­ta jos mi­nus­ta ha­lu­taan aloit­taa, niin kyl­lä­hän se käy.

Si­mo­jo­el­le on va­rat­tu suur­ta­pah­tu­mas­ta puo­len tun­nin jak­so. Oh­jel­mas­sa tu­lee ole­maan sekä uran al­ku­ai­ko­jen tär­kei­tä lau­lu­ja ja uu­dem­paa­kin tuo­tan­toa.

– Luot­to­muu­sik­ko­ni Make Pert­ti­lä on lu­van­nut teh­dä kap­pa­lei­siin so­vi­tuk­set.

Vii­me vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­te­tys­tä Glo­wis­ta Pek­ka Si­mo­jo­ki on in­nois­saan. No­kia Aree­na täyt­tyi vii­mek­si ää­ri­ään myö­ten: pai­kal­la oli 9000 gos­pel­mu­sii­kin ys­tä­vää.

– Kun esi­tim­me Exi­tin kans­sa le­gen­daa­ri­sen Tah­don elää -lau­lun, niin aree­nal­li­nen ih­mi­siä al­koi lau­laa mu­ka­na. Kun kat­so­mos­sa syt­tyi­vät vie­lä sa­dat kän­ny­köi­den va­lot, niin kyl­lä­hän se tun­tui ko­me­al­ta. Näi­tä huip­pu­het­kiä ei unoh­da, Si­mo­jo­ki hy­myi­lee.

Vii­me vuon­na ta­pah­tui jo­ta­kin yl­lät­tä­vää. Pek­ka Si­mo­jo­ki pää­tyi tah­to­mat­taan maam­me kult­tuu­ri­so­tien kes­ki­öön.

Taus­tal­la oli se, et­tä hän esiin­tyi vuo­den 2023 hil­jai­sel­la vii­kol­la hä­meen­lin­na­lai­ses­sa ala­kou­lus­sa erään kris­til­li­sen jär­jes­tön jär­jes­tä­mäs­sä ti­lai­suu­des­sa.

Si­mo­jo­ki oli ym­mär­tä­nyt, et­tä lau­luis­sa voi ol­la kris­til­lis­tä si­säl­töä. Oli­han ky­sees­sä pää­si­äis­kon­sert­ti. Täs­sä oli kui­ten­kin ta­pah­tu­nut tie­to­kat­kos.

Kon­ser­tin jäl­keen erään kou­lu­lai­sen äi­ti teki kan­te­lun yh­den­ver­tai­suus­val­tuu­te­tul­le ja vei asi­an yh­den­ver­tai­suus- ja tasa-ar­vo­lau­ta­kun­taan.

Nai­nen vaa­ti 1500 eu­ron kor­vaus­ta, kos­ka hä­nen us­kon­no­ton lap­sen­sa oli al­tis­tu­nut kou­lus­sa usei­ta ker­to­ja us­kon­non­har­joi­tuk­sel­le. Yk­si niis­tä oli tuo Si­mo­jo­en ke­vään 2023 kon­sert­ti.

Aluk­si Hä­meen­lin­nan kau­pun­ki oli suos­tu­mas­sa kor­vauk­sen mak­sa­mi­seen.

Asi­as­ta nou­si to­del­la suu­ri jul­ki­nen kohu. Mo­nien vai­hei­den jäl­keen asia ete­ni lo­pul­ta Hä­meen­lin­nan kau­pun­gin­hal­li­tuk­seen. Se päät­ti 2.12. 2024, et­tä kau­pun­ki ei mak­sa kor­vauk­sia.

Näin jäl­ki­kä­teen Pek­ka Si­mo­jo­ki ar­ve­lee kii­vai­ta tun­tei­ta val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin he­rät­tä­neen epi­so­din ku­vaa­van ai­ka hy­vin tätä ai­kaam­me.

– Toi­saal­ta se oli koo­mi­nen ta­pah­tu­ma­sar­ja, toi­saal­ta vä­hän su­rul­li­nen­kin.

Si­mo­jo­ki ha­lu­aa ko­ros­taa yh­tä asi­aa. De­mok­raat­ti­ses­sa maas­sa van­hem­mal­la on toki oi­keus va­lit­taa sii­tä, jos hän ko­kee lap­sen­sa jo­ten­kin tul­leen koh­del­luk­si vää­rin.

– Sitä kui­ten­kin ih­met­te­len, et­tä läh­det­tiin vaa­ti­maan ra­haa. Täl­lai­set asi­at­han ovat kes­kus­te­lu­ky­sy­myk­siä kou­lun kans­sa. So­vi­taan yh­des­sä, et­tä en­si ker­ral­la toi­mi­taan toi­sel­la ta­val­la.

Gos­pel­muu­sik­ko nä­kee ta­pah­tu­man­sar­jan kyt­key­ty­vän myös tä­män ajan ylei­seen il­ma­pii­riin.

– Yh­teis­kun­tam­me po­la­ri­soi­tuu yhä enem­män ja jää­dään omiin kup­liin. Ei­kö ky­sei­sel­le lap­sel­le­kin oli­si ol­lut ihan ter­veel­lis­tä men­nä sel­lai­sel­le alu­eel­le, joka ei ole ko­toa tut­tua?

Pek­ka Si­mo­jo­ki myön­tää en­sin hiu­kan pe­läs­ty­neen­sä ko­hua, mut­ta sit­ten asia kään­tyi­kin myön­tei­seen suun­taan.

– Ta­val­li­set ih­mi­set nau­res­ke­li­vat, et­tä ei­hän täl­lai­ses­sa kor­vaus­ten vaa­ti­mi­ses­sa ole yh­tään mi­tään jär­keä. Sain pal­jon kan­nus­ta­via vies­te­jä.

Me­di­an läh­te­mi­nen vin­hal­le lau­kal­le ih­me­tyt­tää Si­mo­jo­kea. Hän ar­ve­lee ly­hy­es­sä ajas­sa saa­neen­sa enem­män jul­ki­suut­ta kuin koko pit­kän uran­sa ai­ka­na.

– Eräs­kin il­ta­päi­vä­leh­ti oi­kein re­vit­te­li sil­lä, et­tä ”nyt meil­lä on ko­hu­lau­lu­jen sa­nat”.  Sii­nä ju­tus­sa oli vie­lä vah­ven­net­tu­na kaik­ki sa­nat, jois­ta voi­si louk­kaan­tua. Nii­tä oli­vat muun mu­as­sa Jee­sus, Ju­ma­la ja Tai­vaan isä.

Si­mo­jo­ki nä­kee, et­tä koko epi­so­dis­sa fo­kus suun­tau­tui täy­sin vää­rään suun­taan. Yh­teis­kun­nan to­del­li­set on­gel­mat pii­le­vät ai­van muu­al­la.

– Jos minä oli­sin ateis­ti, niin oli­sin pal­jon enem­män huo­lis­sa­ni sii­tä, mitä lap­se­ni te­ke­vät ne­tis­sä tun­te­ja joka päi­vä. En­kä sii­tä, et­tä ker­ran vuo­des­sa lap­si al­tis­tuu het­kek­si esi­mer­kik­si Su­vi­vir­ren hai­tal­li­sel­le vai­ku­tuk­sel­le.

Si­mo­jo­ki ei pel­kää tun­nus­taa vä­riä. Hän li­put­taa avoi­mes­ti sel­lai­sen yh­teis­kun­nan puo­les­ta, joka ra­ken­tuu maas­sam­me vuo­si­sa­to­ja vai­kut­ta­neen kris­ti­nus­kon poh­jal­le. Muu­sik­ko ei us­ko lain­kaan sii­hen, et­tä jon­kin­lai­nen kat­so­mus­neut­raa­li yh­teis­kun­ta oli­si edes mah­dol­li­nen.

– Kat­so­mus­neut­raa­liin pyr­ki­mi­nen on se­kin kat­so­mus­ta. Mi­nus­ta se on ter­vet­tä, et­tä yh­teis­kun­nas­sa toi­mi­taan tie­tyl­tä poh­jal­ta.

Si­mo­jo­ki iloit­see sii­tä, et­tä tut­ki­tus­ti nuo­ret mie­het ovat Suo­mes­sa­kin kiin­nos­tu­mas­sa yhä enem­män kris­ti­nus­kos­ta. Hän on kei­koil­laan­kin huo­man­nut sa­man.

Mitä te­ki­jöi­tä voi­si ol­la tä­män il­mi­ön taus­tal­la?

– Eh­kä mie­het ovat pit­käs­tä ai­kaa ru­ven­neet ajat­te­le­maan, Si­mo­jo­ki heit­tää nau­ra­en.

Mui­na syi­nä hän nä­kee myös tä­män ajan epä­var­muu­den. So­das­ta pu­hu­taan pal­jon ja avoi­mes­ti­kin.

– Jos sota tu­lee, niin nuo­ret mie­het ovat en­sim­mäi­se­nä etu­rin­ta­mal­la. Se voi lait­taa poh­ti­maan asi­oi­ta.

Var­si­nai­sen muu­si­kon työn­sä ohel­la Pek­ka Si­mo­jo­ki on ol­lut ak­tii­vi­nen kirk­ko­po­liit­ti­nen vai­kut­ta­ja. Hän toi­mi nel­jä kaut­ta kir­kol­lis­ko­kouk­sen jä­se­ne­nä, kun­nes ei enää vii­me vaa­leis­sa aset­tu­nut eh­dol­le.

Si­mo­jo­ki seu­raa vä­hän huo­lis­san­kin kris­til­li­siin ar­voi­hin poh­jau­tu­van suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ha­jo­a­mis­ta.

– Kirk­ko rii­te­lee ja on asee­ton. Nyt jos kos­kaan pi­täi­si teh­dä oi­kei­ta asi­oi­ta. Kir­kol­la on vie­lä ih­mi­set ja ti­lat.

Mit­kä sit­ten oli­si­vat nii­tä oi­kei­ta asi­oi­ta?

Pek­ka Si­mo­jo­ki viit­taa kah­teen vuo­sien mit­taan aja­maan­sa asi­aan. Toi­ses­sa niis­tä läh­det­tiin an­ta­maan ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin vä­hän uut­ta pot­kua.

– Muis­tan hy­vin, kun per­heem­me pa­la­si ko­ti­maa­han lä­he­tys­työs­tä Na­mi­bi­as­ta. Suo­ma­lai­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus oli shok­ki af­rik­ka­lai­sen jäl­keen. Yh­tei­söl­li­syys tun­tui puut­tu­van ko­ko­naan.

Si­mo­jo­ki on­kin ol­lut eri ta­voin uu­dis­ta­mas­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia elä­väm­mik­si. Hän ke­hit­ti ai­koi­naan Af­rik­ka­lai­sen gos­pel­mes­sun yh­des­sä An­na-Mari Kas­ki­sen kans­sa.

Useil­la paik­ka­kun­nil­la jär­jes­tet­tä­vät yh­tei­söl­li­set ja mu­siik­ki­pi­toi­set Ma­ja­ta­loil­lat puo­les­taan tuo­vat kirk­koon uu­den­lais­ta vä­keä.

Toi­nen Si­mo­jo­el­le tär­keä asia on evan­ke­li­oin­nin vah­vis­ta­mi­nen. Hän teki asi­as­ta kir­kol­lis­ko­kouk­sel­le aloit­teen vuon­na 2021.

– Mei­dän on teh­tä­vä kaik­kem­me sen eteen, et­tä ih­mi­nen ja Kris­tus koh­tai­si­vat toi­sen­sa. Jos näin ta­pah­tuu, niin ih­mi­nen tar­vit­see sit­ten oman hen­gel­li­sen ko­din. Ei vain ins­ti­tuu­ti­o­ta, jos­sa käyt jos­kus juh­la­py­hi­nä.

Häi­käi­se­vän kir­kas -kon­sert­ti Ris­tin­kir­kos­sa sun­nun­tai­na 24.8. klo 16.

Pek­ka Si­mo­jo­ki nä­kee toi­voa mo­nes­sa suun­nas­sa

Maa­il­ma on vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa, mut­ta Si­mo­jo­ki ei suin­kaan ole me­net­tä­nyt toi­vo­aan. Muu­sik­ko am­men­taa sitä mo­nen­lai­sis­ta läh­teis­tä.

1. Olen saa­nut uu­den kun­ni­a­ni­men. Se on pap­pa. Mi­nul­la on kol­me pien­tä las­ten­las­ta, joi­den elä­mää saan seu­ra­ta. Ei­hän sii­nä ole kuin silk­kaa toi­voa, kun tu­lee uu­si su­ku­pol­vi kirk­kain kat­sein.

2. Näin ke­säl­lä nä­kee sen, et­tä kaik­ki mikä on ol­lut kuol­lee­na, on nous­sut elä­mään. Luon­to vi­her­tää. Ju­ma­lan luo­mis­voi­ma nä­kyy kai­kes­sa. Se lait­taa ih­mi­set hy­myi­le­mään ja an­taa toi­voa.

3. Pu­hu­taan sii­tä, et­tä nuo­ret mie­het ja nai­set ovat in­nos­tu­neet Jee­suk­ses­ta. Kier­rän maa­ta pal­jon ja olen pääs­syt soit­ta­maan yh­des­sä nuor­ten kans­sa. Sii­nä jos mis­sä on toi­voa, et­tä Ju­ma­la he­rät­te­lee uut­ta su­ku­pol­vea ot­ta­maan vas­taan teh­tä­vän vie­dä evan­ke­liu­mi täl­le ajal­le ja kan­sal­le.

4. Mi­nul­ta usein ky­sy­tään, mikä saa si­nut jak­sa­maan. Nuo­rem­pa­na riit­ti pel­käs­tään se, et­tä pää­si kei­kal­le soit­ta­maan. Ny­ky­ään tuo ei enää rii­tä, mut­ta kun saa näh­dä, kuin­ka yhä tä­nään­kin Ju­ma­la voi muut­taa ih­mis­ten elä­män vaik­ka yh­den lau­lun kaut­ta, sii­tä lau­lun­te­ki­jä­kin saa voi­maa ja toi­voa. Se on ai­na ih­me.

 

 

Lue lisää aiheesta