JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Tehdessään erityisnuorisotyötä sekä pari- ja perheterapiaa Hensku Kettusaari kokee olevansa tehtävässä, jossa voi toteuttaa täydellä sydämellä ammatillista osaamista ja hengellistä kutsumusta. Kuva: Jani Mahkonen

Tehdessään erityisnuorisotyötä sekä pari- ja perheterapiaa Hensku Kettusaari kokee olevansa tehtävässä, jossa voi toteuttaa täydellä sydämellä ammatillista osaamista ja hengellistä kutsumusta. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Nuori kipuilee rooli­mal­lien tava­ra­ta­lossa – Hensku Kettusaari: "Pahoin­voinnin ehkäisyssä oleel­li­sinta on oman iden­ti­teetin löytäminen"

Seu­ra­kun­nan Walk In -te­ra­pia on kei­no tu­kea nuo­ren et­sis­ke­lyä ja eh­käis­tä mie­len­ter­vey­son­gel­mia.

13.1.2023
Esa Arvekari

Ihmi­sil­lä on kova kii­re mää­ri­tel­lä toi­si­aan.

So­si­aa­li­nen me­dia on vi­rit­tä­nyt mää­rit­te­ly­sen­so­rit ää­rim­mil­leen.

– Ei tar­vit­se ker­toa it­ses­tään kuin nimi, kun on tul­lut mää­ri­tel­lyk­si jo­hon­kin ka­te­go­ri­aan, sa­noo eri­tyis­nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja, psy­ko­te­ra­peut­ti Hens­ku Ket­tu­saa­ri.

Pu­hu­ja on nas­to­la­lais­läh­töi­nen nuo­ri­so­työn­te­ki­jä, joka kat­se­lee maa­il­maa Hel­sin­gin seu­ra­kun­ta­yh­ty­män ho­ri­son­tis­ta ja ra­ken­taa hen­kis­tä tur­va­paik­kaa iden­ti­teet­ti­ään et­si­vil­le nuo­ril­le.

 

Ih­mi­sen tai­pu­mus mää­ri­tel­lä toi­si­aan kuu­luu so­si­a­li­saa­ti­oon. Sii­nä ei si­nän­sä ole mi­tään vää­rää tai ou­toa.

Ket­tu­saa­ren mu­kaan iden­ti­tee­tin löy­tä­mi­nen on kui­ten­kin ny­ky­nuo­rel­le pal­jon mut­kik­kaam­pi jut­tu kuin edel­tä­vil­le su­ku­pol­vil­le. Tiuk­ka, ul­ko­puo­lel­ta tu­le­va mää­rit­te­ly voi ol­la häm­men­tä­vää, jopa trau­ma­ti­soi­vaa.

Mää­rit­te­li­jä­nä ei ole ai­no­as­taan some. Myös yh­teis­kun­nan vi­ral­li­set ins­ti­tuu­ti­ot luo­kit­te­le­vat ja mää­rit­te­le­vät.

– Tiuk­ka mää­rit­te­ly voi al­kaa ai­van var­hais­lap­suu­des­ta. Jos­kus kaik­kein lä­him­mil­lä ih­mi­sil­lä on tai­pu­mus ah­taa lap­si tiuk­kaan roo­li­mal­liin, hän huo­maut­taa.

Ih­mi­nen voi lo­pul­ta kul­kea läpi koko kas­va­tus­jär­jes­tel­män ja työ­e­lä­män niin, et­tä muut mää­rit­te­le­vät hä­net.

 

Yk­si syy nuor­ten pa­hoin­voin­tiin on se, et­tä yh­teis­kun­nan ste­re­o­tyyp­pi­syys on pur­kau­tu­mas­sa.

– ­Ny­ky­nuo­ret saa­vat sa­ta­ker­tai­ses­ti enem­män in­for­maa­ti­o­ta ja iden­ti­teet­tiin liit­ty­viä roo­li­mal­le­ja sii­hen, mitä he voi­vat aja­tel­la omas­ta per­soo­nas­taan.

Some on var­si­nai­nen roo­li­mal­lien va­lin­ta­myy­mä­lä. Ket­tu­saa­ri ei pidä sen vai­ku­tus­ta yk­sis­tään hy­vä­nä.

– Me­di­as­ta voi ko­pi­oi­da myös täy­sin vää­riä, kes­tä­mät­tö­miä roo­li­mal­le­ja. Se saat­taa va­hin­goit­taa nii­den nuor­ten it­se­näis­ty­misp­ro­ses­sia, jot­ka ovat muu­toin­kin herk­kiä ul­ko­puo­li­sel­le oh­jauk­sel­le ja val­lan­käy­töl­le, hän sa­noo.

 

Nuor­ten pa­hoin­voin­nin syyk­si ni­me­tään ko­ro­na, sota, il­mas­to­ah­dis­tus, opis­ke­lun tuo­ma kuor­mi­tus tai päih­teet.

– Oi­rei­lu on li­sään­ty­nyt. Hä­lyt­tä­vää on, et­tei pa­hoin­voin­ti kat­so yh­teis­kun­ta­luok­kaa. Ei tar­vit­se ol­la syr­jäy­ty­nyt, vaan on­gel­mia voi ol­la yh­tä lail­la ”kym­pin ty­töl­lä”. Vaa­ti­mus­ta­son ko­ho­a­mi­nen, suo­ri­tus­pai­neet ja yh­teis­kun­nan nor­mi­pai­neet ylei­sem­min ovat mer­kit­tä­vä te­ki­jä pa­hoin­voin­nin taus­tal­la.

Päih­tei­den käy­tös­sä on myös ta­pah­tu­nut muu­tos.

– Iso osa ei käy­tä päih­tei­tä lain­kaan, mut­ta ne, jot­ka käyt­tä­vät, siir­ty­vät her­käs­ti vah­vem­piin ai­nei­siin. Mo­net juu­ri­kin pa­haa oloa lää­ki­täk­seen.

 

Syi­hin pa­hoin­voin­nin ta­ka­na on vai­kea pääs­tä kä­sik­si, kos­ka on elet­ty niin poik­keuk­sel­li­sia ai­ko­ja.

– So­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­ko ja ah­dis­tu­nei­suu­soi­rei­lu on sel­ke­äs­ti li­sään­ty­nyt. Toi­min­ta­ky­ky ja oma-aloit­tei­suus puut­tuu mo­nel­ta, mikä vii­vyt­tää myös avun ha­ke­mis­ta. Teem­me te­ra­pi­a­työ­tä täs­sä ja nyt, jo­ten tu­ki­kei­no­jen pi­tää kes­kit­tyä et­si­vään nuo­ri­so­työ­hön ja akuut­tiin aut­ta­mi­seen, hän poh­tii.

It­se­näis­ty­mi­sen tu­ke­mi­nen on ai­na lää­ke taus­tal­la ole­viin on­gel­miin.

– Tär­kein me­to­di on kes­kus­te­lu ja kuun­te­le­mi­nen. Walk In -te­ra­pi­as­sa ta­va­taan nuo­ri usein vain ker­ran. Sii­nä on kiin­nit­ty­mis­vai­he, asi­oi­den pur­ka­mis­vai­he sekä ta­paa­mi­sen päät­tä­mis­vai­he yh­des­sä ja sa­mas­sa is­tun­nos­sa.

 

Pu­hu­taan, et­tä nuo­ril­la on tar­ve tul­la kuul­luik­si. Se on tot­ta, mut­ta myös ai­ka­moi­nen kli­see. Ei heil­tä pu­he­ka­ve­rei­ta puu­tu, mut­ta kuun­te­lee­ko ku­kaan oi­ke­as­ti. Se on toi­nen jut­tu.

– Walk In -te­ra­pia osoit­taa, et­tä kun löy­tyy yk­si­kin ih­mi­nen, joka het­kek­si py­säh­tyy kuun­te­le­maan, voi koh­taa­mi­sel­la ol­la kau­as­kan­toi­set vai­ku­tuk­set. On iso saa­vu­tus, jos nuo­rel­le jää kä­teen toi­vo, Ket­tu­saa­ri sa­noo.

Kun nuo­ri on sol­mus­sa asi­oi­den­sa kans­sa, saat­taa Ket­tu­saa­ri ky­syä: ”Jos ta­pah­tui­si ih­me, mitä si­nun elä­mäs­sä­si ta­pah­tui­si?”

– Se saa nuo­ren miet­ti­mään, mitä on teh­tä­vis­sä, mitä it­se voin teh­dä ja mitä ta­voi­tet­ta koh­den ha­lu­an men­nä. Se on sekä ky­sy­mys et­tä toi­vo, jon­ka ha­lu­am­me ih­mi­sil­le jät­tää.

Ket­tu­saa­ren pu­heil­le tu­lee myös nuo­ria, joi­ta on pit­kään ”luu­ku­tet­tu” aut­ta­jal­ta toi­sel­le. Moni heis­tä odot­taa pit­kää psy­ko­te­ra­pi­aa.

– Meil­lä on täl­lä het­kel­lä kuu­si ly­hyt­te­ra­peut­tia ja kak­si psy­ko­te­ra­peut­tia, jo­ten re­surs­sit ovat hy­vät. Toi­voi­sim­me, et­tä sai­sim­me pus­ka­ra­di­on lau­la­maan pal­ve­lus­ta kau­em­mak­si­kin.

Tar­vit­sem­me ti­laa ol­lak­sem­me sel­lai­sia kuin olem­me.

– Nuo­rel­la on ai­na kyky mää­ri­tel­lä it­sen­sä. Iso pal­ve­lus, jon­ka voim­me nuor­ten hy­väk­si teh­dä, on an­taa heil­le ti­laa ja sal­li­vuut­ta poh­din­noil­leen, Ket­tu­saa­ri to­te­aa.

Ko­ko­naan pii­loon on voi­nut jää­dä, et­tä nuo­ren oi­rei­lun ta­ka­na on iden­ti­teet­ti­ris­ti­rii­ta.

– Huo­mat­ta­va osa pa­hoin­voi­vis­ta nuo­ris­ta ei ole kos­kaan saa­nut tun­net­ta, et­tä oli­si­vat tul­leet kuul­luik­si ai­dos­ti oma­na it­se­nään. Se voi juu­ri­kin liit­tyä iden­ti­teet­ti­ris­ti­rii­toi­hin. Näen kui­ten­kin yhä enem­män myös roh­kei­ta nuo­ria, jot­ka pys­ty­vät pon­nis­te­le­maan ir­ti hei­hin koh­dis­tu­vis­ta mää­rit­te­lyis­tä.

Ti­lan an­ta­mi­nen lap­sen iden­ti­tee­til­le voi al­kaa jo syn­ty­mäs­tä.

– Nimi voi ol­la sil­lä ta­voin neut­raa­li ja har­vi­nai­nen, et­tei viit­taa mi­hin­kään val­miik­si an­net­tuun iden­ti­teet­tiin. Se on roo­li­ton ja his­to­ri­a­ton. Ni­men mu­ka­na ei tule mi­tään tiet­ty­jä roo­li­o­do­tuk­sia. Huo­maan, et­tä täl­lai­sia ni­miä an­ne­taan jo pal­jon, ja se on hie­no asia.

 

Asi­as­sa on täl­lä het­kel­lä eräs su­den­kuop­pa, joka pi­täi­si ylit­tää, en­nen kuin nuor­ta to­del­la kuul­tai­siin.

– Ni­meen ja iden­ti­teet­tiin liit­ty­vä neut­ra­li­teet­ti yh­dis­te­tään liki ai­na su­ku­puo­li-iden­ti­teet­tiin. Kun sana muun­su­ku­puo­li­nen lau­su­taan, me­nee useim­mil­ta pas­mat se­kai­sin.

Voi­han ol­la, et­tä lap­si ei et­sis­ke­lys­sään sovi lo­pul­ta pe­rin­tei­seen su­ku­puo­li-iden­ti­teet­tiin­kään, mut­ta se on vain yk­si mah­dol­li­nen iden­ti­tee­tin löy­ty­mi­sen lop­pu­tu­los.

– Nuo­ren pa­hoin­voin­nin eh­käi­sys­sä oleel­li­sin­ta on oman iden­ti­tee­tin löy­tä­mi­nen, Ket­tu­saa­ri pai­not­taa.

"Nuoren pahoinvoinnin ehkäisyssä oleellisinta on oman identiteetin löytäminen", sanoo erityisnuorisotyönohjaaja, pari- ja perhepsykoterapeutti Hensku Kettusaari. Kuva: Jani Mahkonen

"Nuoren pahoinvoinnin ehkäisyssä oleellisinta on oman identiteetin löytäminen", sanoo erityisnuorisotyönohjaaja, pari- ja perhepsykoterapeutti Hensku Kettusaari. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Ket­tu­saa­ri kas­voi kris­til­li­ses­sä, ra­kas­ta­vas­sa ko­dis­sa, jon­ka il­ma­pii­ri oli ym­mär­tä­vä mut­ta myös tiuk­ka­ra­jai­nen. Hän on Lah­den seu­dul­la ar­vos­te­tun ja pi­de­tyn kirk­ko­her­ra As­lak Ket­tu­sen ty­tär.

– Isä­ni kuo­li ta­pa­tur­mai­ses­ti py­hiin­va­el­lus­mat­kal­la San­ti­a­go de Com­pos­te­las­sa vuon­na 2016.

Lap­suu­des­sa, jo­hon kuu­lui muun mu­as­sa rip­pi­kou­lu- ja isos­vai­he Nas­to­lan seu­ra­kun­nas­sa sekä toi­min­ta Nas­to­lan Nas­ta-par­ti­os­sa, ei vie­lä ol­lut tun­net­ta sii­tä, et­tä maa­il­ma kä­vi­si ”ah­taak­si”.

– Se tun­ne liit­tyi vas­ta ai­kuis­tu­mis­vai­hee­seen. Läh­din ko­toa 18-vuo­ti­aa­na.

Ket­tu­saa­ri odot­ti, et­tä opis­ke­lus­sa Suo­men Raa­mat­tuo­pis­tol­la oli­si ol­lut mah­dol­li­suus pai­not­tua mu­siik­kiin. Mut­ta to­del­li­suus oli toi­sen­lai­nen.

– Tör­mä­sin muun mu­as­sa sii­hen, et­tä mu­siik­kia ja­o­tel­tiin hen­gel­li­seen ja ”ta­val­li­seen”. Jäl­kim­mäis­tä ei ar­vos­tet­tu. Kun nyt ajat­te­len opis­ke­lu­ai­kaa ja saa­maa­ni kou­lu­tus­ta, on taus­ta­ni hy­vin kon­ser­va­tii­vi­ses­sa us­kon- ja seu­ra­kun­ta­kä­si­tyk­ses­sä, jos­sa ei juu­ri­kaan ol­lut ti­laa muul­le kuin pe­rin­tei­sel­le ajat­te­lul­le.

 

Kyse oli vii­des­läi­ses­tä hen­gel­li­syy­des­tä, jos­sa hän koki pu­ris­tu­van­sa val­mii­seen muot­tiin.

– Jou­duin to­den te­ol­la poh­ti­maan iden­ti­teet­ti­ä­ni ja myös vai­ke­ne­maan.

Muo­tin ky­see­na­lais­ta­mi­nen oli­si ol­lut koko sys­tee­min ky­see­na­lais­ta­mis­ta.

– Koin, et­tä omat si­säi­set pai­nis­ke­lu­ni si­vuu­tet­tiin. Kun val­mis­tuin kir­kon nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jak­si, olin mel­koi­sen rik­ki.

Asi­aa ei hel­pot­ta­nut se, et­tä työ­teh­tä­viin kuu­lui al­ku­vai­hees­sa myös nuo­ri­so­työ va­paan suun­nan he­rä­tysk­ris­til­lis­ten nuor­ten pa­ris­sa.

– Olin kah­den ää­rim­mäi­syy­den vä­lis­sä, toi­sel­la puo­lel­la jäyk­kä kon­ser­va­tii­vi­suus, toi­sel­la puo­lel­la ka­ris­maat­ti­nen anar­kia. Mo­lem­pien liik­kei­den joh­dos­sa oli au­to­ri­tää­ri­siä ih­mi­siä. Oli vai­ke­aa, vaik­ka ym­mär­rän toki kon­ser­va­tii­vi­suut­ta kir­kon he­rä­tys­liik­keen, vii­des­läi­syy­den kaut­ta.

 

Ket­tu­saa­ri ei hä­peä ker­toa, et­tä tar­vit­tiin lo­pul­ta te­ra­pi­aa pään hoi­ta­mi­sek­si.

– Olen ol­lut ai­na avoin ja suo­ra­pu­hei­nen. On­gel­ma ei ol­lut sii­nä, et­ten oli­si sa­no­nut, vaan et­ten tul­lut kuul­luk­si.

Hän ei koe hy­län­neen­sä us­koa, ei­kä kut­su­mus­ta seu­ra­kun­nas­sa.

– En pyr­ki­nyt kir­kos­ta ulos, en­kä sik­si ole saa­pu­nut tän­ne ta­kai­sin.

Te­ra­pi­as­sa­kaan ei ol­lut kyse muus­ta kuin jär­jen käy­tös­tä.

– Ei ole ol­lut vai­hei­ta elä­mäs­sä, jois­sa ikään kuin oli­sin muut­ta­nut suun­taa. Ha­lu­sin pa­pe­rit ulos opis­tos­ta, vaik­ken al­le­kir­joit­ta­nut kaik­kia siel­lä ope­tet­ta­via ar­vo­ja ja pe­ri­aat­tei­ta.

Nyt, teh­des­sään eri­tyis­nuo­ri­so­työ­tä sekä pari- ja per­he­te­ra­pi­aa, hän ko­kee ole­van­sa teh­tä­väs­sä, jos­sa voi to­teut­taa täy­del­lä sy­dä­mel­lä am­ma­til­lis­ta osaa­mis­ta ja hen­gel­lis­tä kut­su­mus­ta.

– Kir­kon kent­tä on toki myl­ler­ryk­ses­sä. Sii­hen koh­dis­tuu ul­ko­puo­li­sia, yh­teis­kun­nan muut­tu­mi­ses­ta joh­tu­via pai­nei­ta. Eri­tyis­nuo­ri­so­työn­te­ki­jä ei – on­nek­si – ole pai­neis­tet­tu sa­mal­la ta­voin kuin pap­pi.

Ket­tu­saa­ri kes­kit­tää ener­gi­an­sa ar­vo­muu­tos­työ­hön.

– Eräs uu­si ke­hi­tys­koh­de on Hel­sin­gin seu­ra­kun­tien osal­lis­ta­va mo­ni­nai­suu­soh­jel­ma. Luom­me seu­ra­kun­tiin sa­teen­kaa­ri­työn mu­kai­set yh­den­ver­tai­suus­pe­ri­aat­teet ja yh­teys­hen­ki­lö­ver­kos­ton.

Sateenkaaripiireissä on suosittu ihmisten määrittelyn suhteen iskulausetta: Älä oleta. ”Mielestäni sen voisi jo viedä astetta pidemmälle, positiiviseen suuntaan: Odota lähtökohtaisesti moninaisuutta”, sanoo Hensku Kettusaari. Kuva: Jani Mahkonen

Sateenkaaripiireissä on suosittu ihmisten määrittelyn suhteen iskulausetta: Älä oleta. ”Mielestäni sen voisi jo viedä astetta pidemmälle, positiiviseen suuntaan: Odota lähtökohtaisesti moninaisuutta”, sanoo Hensku Kettusaari. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Hän sa­noo, et­tei ar­vo­jen to­teut­ta­mi­nen ole mie­li­pi­de­ky­sy­mys.

– Tasa-ar­vo ja yh­den­ver­tai­suus on sää­det­ty Suo­men lais­sa ja kan­sain­vä­li­sis­sä so­pi­muk­sis­sa. Kyse on ih­mi­soi­keuk­sis­ta. Mo­ni­nai­suu­soh­jel­mal­la py­ri­tään sii­hen, et­tä nämä ar­vot to­teu­tui­si­vat myös seu­ra­kun­ta­e­lä­mäs­sä.

Sa­man­kal­tai­sia oh­jel­mia on to­teu­tet­tu muun mu­as­sa Es­poon ja Jo­en­suun seu­ra­kun­nis­sa.

– Mie­les­tä­ni oh­jel­ma oli­si ajan­koh­tai­nen ja käyt­tö­kel­poi­nen myös muis­sa seu­ra­kun­nis­sa. Olen käy­tet­tä­vis­sä, mi­kä­li tar­vi­taan li­sä­tie­toa, hän sa­noo.

 

Omia sa­teen­kaa­ri­ryh­miä Ket­tu­saa­ri al­koi ve­tää Hel­sin­gin seu­ra­kun­ta­yh­ty­män eri­tyis­nuo­ri­so­työ­kes­kuk­ses­sa, Snel­lus­sa, vuon­na 2009.

– Ky­sees­sä on sa­teen­kaa­ri­sen­si­tii­vi­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa pa­ri­suh­de­työ­hön. Lä­hes­ty­mis­ta­vas­sa ol­laan tark­koi­na sen suh­teen, et­tei pa­ri­suh­de­työ mää­rit­te­le ih­mis­tä, vaan ih­mi­sel­lä on it­sel­lään mää­rit­te­ly­oi­keus tai toi­saal­ta oi­keus ol­la mää­rit­te­le­mät­tä it­se­ään.

Hän on teh­nyt oman ma­te­ri­aa­li­pa­ke­tin, ”Yh­tei­nen elä­mäm­me”. Sii­nä on työ­muo­don aloit­ta­jan, ro­vas­ti Lii­sa Tuo­vi­sen pe­rin­töä sekä hä­nen omaa ma­te­ri­aa­li­aan.

Jos­kus sa­teen­kaa­ri-ih­mi­sik­si it­sen­sä mää­rit­te­le­vät sor­tu­vat sii­hen, mis­tä ar­vos­te­le­vat mui­ta. Ket­tu­saa­ri on täs­tä yl­lät­ty­nyt.

– Tu­lee kurs­si­lai­sia, jot­ka il­moit­ta­vat kät­te­lys­sä ole­van­sa de­mi­sek­su­aa­le­ja, pan­sek­su­aa­le­ja, asek­su­aa­le­ja ja niin edel­leen. Yh­del­lä ih­mi­sel­lä voi ol­la vaik­ka­pa vii­si eri mää­ri­tel­mää, jol­la hän mää­rit­te­lee it­sen­sä.

Mää­rit­te­lyt ei­vät läh­tö­koh­tai­ses­ti au­ta asi­as­sa eteen­päin, vaik­ka se on­kin yk­si tapa teh­dä it­sen­sä nä­ky­väk­si.

– Mei­tä kiin­nos­taa enem­män se, mikä li­sää näi­den ih­mis­ten hy­vin­voin­tia. Kiis­te­ly mää­ri­tel­mis­tä ja lii­al­li­nen sen­si­tii­vi­syys, louk­kaan­tu­mi­nen ja uh­riu­tu­mi­nen ei au­ta hei­tä eteen päin.

 

Mikä sit­ten li­sää sa­teen­kaa­ri­nuo­ren hy­vin­voin­tia?

– Mie­les­tä­ni se, et­tä kuun­te­lem­me hän­tä. Ky­sym­me mi­ten hän voi. An­nam­me hä­nel­le pai­kan yh­tei­sös­sä. Tot­ta kai ky­sym­me myös, mi­ten hän ha­lu­aa it­se­ään kut­sut­ta­van. On tär­ke­ää, et­tä hän­tä kut­su­taan ni­mel­lä, jon­ka hän ko­kee iden­ti­tee­tik­seen.

Sa­teen­kaa­ri­pii­reis­sä on suo­sit­tu ih­mis­ten mää­rit­te­lyn suh­teen is­ku­lau­set­ta: ”Älä ole­ta.”

– Mie­les­tä­ni sen voi­si jo vie­dä as­tet­ta pi­dem­mäl­le, po­si­tii­vi­seen suun­taan: ”Odo­ta läh­tö­koh­tai­ses­ti mo­ni­nai­suut­ta.”

Eri­tyis­nuo­ri­so-oh­jaa­ja har­ras­taa vauh­ti­la­je­ja

Hensku Ket­tu­saa­ri aloit­ti Hel­sin­gin seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­sä nuo­ri­so­työn oh­jaa­ja­na vuon­na 1995. Hän on toi­mi­nut vuo­des­ta 2006 seu­ra­kun­ta­yh­ty­män eri­tyis­nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja­na. Ket­tu­saa­ri on kou­lut­tau­tu­nut pari- ja per­hep­sy­ko­te­ra­peu­tik­si. Sa­teen­kaa­ri­työ kuu­luu hä­nen työn­ku­vaan­sa. Hän kuu­luu kir­kon hen­ki­sen huol­lon (HEHU) val­mius­ryh­mään ja toi­mii pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä nuor­ten te­ra­pi­a­hank­kees­sa 16–29-vuo­ti­ail­le. Ket­tu­saa­ri on teh­nyt myös katu- ja kri­mi­naa­li­työ­tä 15 vuot­ta. Työn ohel­la hän toi­mii yk­si­tyi­se­nä am­ma­tin­har­joit­ta­ja­na psy­ko­te­ra­pi­a­kes­kuk­ses­sa. Tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Omis­tan Ka­wa­sa­ki 750Z -moot­to­ri­pyö­rän. Sa­no­vat, et­ten ole ret­ki­kus­ki. Pa­rem­min­kin no­pe­ak­si her­mo­tet­tu säh­kö­jä­nis.

2 Elä­mäs­sä­ni on ol­lut var­sin in­ten­sii­vi­nen tru­ba­duu­ri­vai­he, joka osin jat­kuu edel­leen. Lau­lu ja kos­ke­tin­soit­ti­met ovat mi­nun jut­tu­ni. Ylei­sö löy­tyy kir­kos­ta.

3 Las­ket­te­lu on toi­nen vauh­ti­la­ji­ni. Viih­dyn pa­rem­min ta­sai­sel­la baa­nal­la kuin puu­te­ri­lu­mes­sa.

4 Iso osa elä­mää­ni on 13-vuo­ti­as mäy­rä­koi­ra Ka­le­vi. Ka­le­vi har­ras­taa na­ru­pal­lo­ja ja ker­jää­mis­tä.

Lue lisää aiheesta