JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

"Nuoret hakevat paikkaansa ja ihmiset saavat kuulua mihin haluavat" – Nuoret lahte­lais­papit eivät ole huolissaan uskon­not­to­muu­desta

1990-lu­vul­la syn­ty­neis­tä suo­ma­lais­ta noin nel­jä­so­sa mää­rit­tää it­sen­sä us­kon­nol­li­sek­si. Il­mas­ton­muu­tos, tasa-ar­vo ja su­vait­se­vai­suus ovat tär­kei­tä ar­vo­ja nuo­ril­le. Kuin­ka kirk­ko voi­si pu­hu­tel­la nuo­ria? Nuo­ret pa­pit vas­taa­vat.

2.2.2021
Janne Urpunen

Nuo­ret ai­kui­set ei­vät tun­ne kir­kon sa­no­maa omak­seen. Aja­tus­ta tu­kee Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen jul­kai­su Us­kon­to ar­jes­sa ja juh­las­sa.

Ne­li­vuo­tis­ker­to­mus kä­sit­te­lee Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon toi­min­taa vuo­si­na 2016–2019. Ajan­koh­taa ovat lei­man­neet muu­tok­set. Kat­so­mus­ten kir­jo on laa­jen­tu­nut, ja us­kon­not­to­muus ko­ros­tuu eri­tyi­ses­ti nuo­ris­sa ikä­ryh­mis­sä.

Jul­kai­sus­ta sel­vi­ää, et­tä nuo­rim­mas­sa pol­ves­sa, 1990-lu­vul­la syn­ty­neet, enää noin nel­jä­so­sa mää­rit­tää it­sen­sä us­kon­nol­li­sek­si, kun kah­des­sa van­him­mas­sa su­ku­pol­ves­sa yli kak­si kol­ma­so­saa koki ole­van­sa us­kon­nol­li­sia.

Nuo­ret lah­te­lais­pa­pit Mai­ja-Reet­ta Ka­ta­jis­to, Jan­ne Kont­ti­nen ja Tuo­mas Luo­ma tun­nis­ta­vat on­gel­man, mut­ta ei­vät näe sitä yh­tä synk­kä­nä kuin lu­vut osoit­ta­vat.

Luo­ma, Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen, sa­noo, et­tä nuo­ret ovat nuo­ria. He ha­ke­vat vie­lä paik­kaan­sa maa­il­mas­sa. Eri­lai­sia kat­so­muk­sia on tar­jol­la pal­jon, ja nuo­ret ovat va­pai­ta va­lit­se­maan.

– Nuo­ret ai­kui­set näyt­tä­vät si­tou­tu­van kirk­koon hei­kom­min kuin sa­ma­ni­käi­set 50 vuot­ta sit­ten. 50 vuot­ta sit­ten oli kui­ten­kin so­si­aa­li­ses­ti pa­hek­sut­ta­vaa ero­ta kir­kos­ta. Nyt ih­mi­set saa­vat kuu­lua mi­hin ha­lu­a­vat, mikä on hyvä, hän to­te­aa.

Luo­ma us­koo, et­tä moni kir­kos­ta eron­nut­kin ha­keu­tuu vie­lä sa­nan pa­riin, kun ikää ja ko­ke­muk­sia elä­mäs­tä ker­tyy.

– Moni nuo­ri ai­kui­nen ei esi­mer­kik­si ole koh­dan­nut kuo­le­maa. Mitä van­hem­mak­si elää, sitä var­mem­min koh­taa kär­si­mys­tä ja ras­kai­ta pet­ty­myk­siä. Voi ol­la, et­tä kir­kon sa­no­ma al­kaa vie­lä kiin­nos­taa.

Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen jul­kai­su näyt­tää, kuin­ka nuor­ten ar­vot ja us­kon­nol­li­suus tai us­kon­not­to­muus lyö­vät kät­tä.

Su­ku­puol­ten tasa-ar­von ja yh­tä­läis­ten roo­lien ko­ros­tus sekä sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien pa­rien van­hem­muu­den ar­vos­tus en­nus­ta­vat ateis­tis­ta iden­ti­teet­tiä. Vas­taa­vas­ti niil­le kään­tei­set ar­vot, su­ku­puo­li­roo­lien eri­lai­suut­ta ko­ros­ta­vat asen­teet sekä epä­luu­lo sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien van­hem­muut­ta koh­taan en­nus­ta­vat iden­ti­fi­oi­tu­mis­ta us­kon­nol­lis­ten ryh­mään.

– Tasa-ar­vo ja so­li­daa­ri­suus ovat kris­ti­nus­kon ydin­tä. On­ko kir­kon jul­ki­suus­ku­va vää­rä tai vää­ris­ty­nyt, jos noi­ta ar­vo­ja ei lii­te­tä kirk­koon? Pe­rus­työs­sä ne kui­ten­kin ovat läs­nä. Olen teh­nyt nuo­ri­so­työ­tä kym­me­nen vuo­den ajan. Olen pyr­ki­nyt koh­te­le­maan kaik­kia tasa-ar­voi­ses­ti ja koh­taa­maan ja kuun­te­le­maan nuo­ria ai­dos­ti, yh­tei­sö- ja ta­pah­tu­ma­pap­pi Jan­ne Kont­ti­nen sa­noo.

Hän jat­kaa, et­tä kir­kon täy­tyy ym­mär­tää, mitä ajas­sa ta­pah­tuu, ja vies­tiä kiin­nos­ta­vas­ti koh­de­ryh­män ym­mär­tä­mäl­lä kie­lel­lä.

– Ikä­luo­kas­ta riip­pu­mat­ta ai­to koh­taa­mi­nen on avain. Ei pidä miet­tiä pel­käs­tään nii­tä, jot­ka ovat kir­kon toi­mis­sa mu­ka­na. Ei pidä ko­sis­kel­la, vaan ai­dos­ti ja re­hel­li­ses­ti vies­tiä. Ih­mi­sil­lä on ai­to tar­ve löy­tää mer­ki­tys­tä elä­mään. Suur­ten ky­sy­mys­ten poh­ti­mi­sel­le on ai­na ti­laus.

Kriit­ti­nen vai­he on ri­pil­le pää­sy. Rip­pi­kou­lun käy yli 80 pro­sent­tia ikä­luo­kas­ta, mut­ta sen jäl­keen yh­teys seu­ra­kun­taan usein kat­ke­aa.

– Rip­pi­kou­lu­pap­pi­na olen yrit­tä­nyt is­kos­taa nuo­riin aja­tuk­sen, et­tä hä­nel­lä on ai­na paik­ka tääl­lä kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Sitä ru­koi­lee ja toi­voo, et­tä joku sie­men jää itä­mään tai edes po­si­tii­vi­nen mie­li­ku­va seu­ra­kun­nas­ta, Lau­neen kap­pa­lai­nen Mai­ja-Reet­ta Ka­ta­jis­to sa­noo.

Rip­pi­kou­lun jäl­keen nuo­ri ai­kui­nen ta­va­taan ken­ties, kun kas­te­taan tä­män lap­si.

– Nuo­ria ai­kui­sia on vai­kea koh­da­ta mas­soit­tain, mut­ta koh­taa­mis­ten, mitä on, on ol­ta­va laa­duk­kai­ta, Kont­ti­nen to­te­aa.

Hän ky­syy, kuin­ka help­poa kir­kon toi­min­taan on tul­la ai­kui­si­äl­lä, ja vas­taa.

– On kyn­nys­tä ai­na­kin koi­tet­tu ma­dal­taa. On ole­mas­sa ren­nom­pia ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, ku­ten Tuo­mas- ja Ki­pi­nä­mes­sut.

Ka­ta­jis­ton mu­kaan kir­kon pi­täi­si pa­rem­min saa­da läpi sa­no­ma, et­tä ih­mi­nen kel­paa pait­si Ju­ma­lal­le myös kir­kol­le juu­ri sel­lai­se­na kuin on.

– Ovet ovat tääl­lä au­ki ja kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta. Ke­tään ei ol­la sul­ke­mas­sa pois.

Luo­ma ko­ros­taa so­si­aa­li­sen me­di­an mer­ki­tys­tä koh­de­ryh­män ta­voit­ta­mi­ses­sa.

– Pal­jon on kiin­ni sii­tä, et­tä käy­te­tään oi­kei­ta ka­na­via ja vies­ti­tään laa­duk­kaas­ti. Nuo­ret ai­kui­set ovat tot­tu­neet kor­ke­a­ta­soi­siin me­di­a­tuo­tan­toi­hin. 45 mi­nuu­tin strii­mi ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta ei eh­kä ole heil­le pa­ras vaih­to­eh­to. Laa­du­kas kuva ja mie­te­lau­se oi­ke­as­sa ka­na­vas­sa voi ol­la pa­rem­pi.

So­men hyö­dyn­tä­mi­nen tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, et­tä kir­kon työn­te­ki­jöi­den on pan­ta­va per­soo­nan­sa li­koon. Sen ei pi­täi­si ol­la kyn­nys­ky­sy­mys ai­na­kaan pa­peil­le, jot­ka ovat tot­tu­neet ole­maan työs­sään ih­mis­ten edes­sä. Kont­ti­sen mu­kaan some on sil­ti eri jut­tu.

– Ko­ro­na­vuon­na olen jou­tu­nut al­tis­ta­maan it­se­ä­ni. Jou­dun ku­va­maan eh­kä 25 ot­toa en­nen kuin olen tyy­ty­väi­nen, mut­ta seu­raa­val­la ker­ral­la on ai­na vä­hän hel­pom­paa. So­mes­sa mei­dän pi­tää kui­ten­kin ol­la.

Kont­ti­nen ker­too, et­tä kir­kon vi­ral­li­ses­sa vies­tin­näs­sä hän­tä pu­hut­te­le­vat eni­ten ih­mis­ten kas­voil­laan te­ke­mät jul­kai­sut.

– Kun työn­te­ki­jä lait­taa kas­von­sa nä­ky­viin, seu­raan mie­lel­lä­ni, vaik­ka kas­vo­jen pe­liin lait­ta­mi­nen on­kin it­sel­le­ni haas­ta­vaa.

Yh­tei­sö- ja ta­pah­tu­ma­pap­pi on huo­man­nut, et­tä so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vil­la poh­di­taan, mitä on hyvä elä­mä ja mui­ta ky­sy­myk­siä, joi­hin kir­kol­la­kin voi­si ol­la sa­nan­sa sa­not­ta­va­na.

– Et­si­jöi­den osuus on mer­kit­tä­vä. Ins­tag­ra­mis­sa ja muil­la alus­toil­la mie­ti­tään, kuin­ka voi saa­vut­taa elä­mään on­nen ja ta­sa­pai­non. Hen­gel­li­si­ä­kin asi­oi­ta pyö­ri­tel­lään.

Il­mas­ton­muu­tos on yk­si tär­keim­mis­tä el­lei tär­kein ih­mis­kun­nan on­gel­mis­ta. Var­sin­kin nuo­ret ovat huo­lis­saan il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Sit­ran tut­ki­muk­sen mu­kaan jopa kah­ta vii­des­tä al­le 30-vuo­ti­aas­ta suo­ma­lai­ses­ta asia ah­dis­taa. Hii­li­neut­raa­lius ja il­mas­ton läm­pe­ne­mi­sen hi­das­ta­mi­nen on otet­tu po­liit­ti­sik­si ta­voit­teik­si mo­nil­la eri sek­to­reil­la, myös kir­kos­sa.

Ka­ta­jis­to, Kont­ti­nen ja Luo­ma nä­ke­vät, et­tä il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa kirk­ko ja nuo­ret ai­kui­set voi­si­vat löy­tää ny­kyis­tä enem­män yh­teis­tä kos­ke­tus­pin­taa.

– Hie­noa, et­tä kirk­ko on mu­ka­na Eu­roo­pan ym­pä­ris­tö­pää­kau­pun­ki -hank­kees­sa. Se on oi­kea suun­ta, Ka­ta­jis­to sa­noo.

Kont­ti­nen nä­kee, et­tä kirk­ko voi­si ot­taa nä­ky­väm­män roo­lin myös yh­teis­kun­nal­li­sis­sa asi­ois­sa.

– Täs­sä po­la­ri­saa­ti­o­ke­hi­tyk­ses­sä kir­kol­la oli­si hie­no mah­dol­li­suus toi­mia sil­lan­ra­ken­ta­ja­na ja tul­la sitä kaut­ta lä­hem­mäs kan­sa­lais­ten ar­kea.

On­ko kir­kos­sa riit­tä­väs­ti re­surs­se­ja nuor­ten ai­kuis­ten huo­mi­oi­mi­seen?

– Jos joku seu­ra­kun­ta erot­tai­si kak­si työn­te­ki­jää te­ke­mään työ­tä pel­käs­tään nuor­ten ai­kuis­ten pa­ris­sa, tu­lok­set voi­si­vat ol­la pa­rem­pia, mut­ta se oli­si jos­tain muus­ta pois. Luo­tan nii­hin, jot­ka re­surs­se­ja ja­ka­vat, et­tä ja­ka­vat re­surs­sit oi­kein, Luo­ma sa­noo.

Teh­dään­kö kir­kos­sa oi­kei­ta asi­oi­ta?

– Jos­kus tun­tuu, et­tä teh­dään tur­haa ja pääl­lek­käis­tä työ­tä, mut­ta us­kon, et­tä isos­sa ku­vas­sa teh­dään oi­kei­ta asi­oi­ta. Tur­hat pro­jek­tit voi­si si­vuut­taa ja ka­na­voi­da sääs­ty­neen ajan nuor­ten ai­kuis­ten toi­min­taan, mut­ta myös ko­kei­lul­le ja epä­on­nis­tu­mi­sel­le pi­tää ol­la si­jaa. Ei pidä ol­la lii­an kriit­ti­nen it­seä tai kirk­koa koh­taan.

Kir­kon tu­le­vai­suut­ta on vi­si­oi­tu muun mu­as­sa Kir­kon tu­le­vai­suus­se­lon­te­os­sa. Sii­nä eh­do­te­taan, et­tä eri ikäi­sil­le suo­ma­lai­sil­le ra­ken­net­tai­siin yh­tei­set ta­voi­te­suun­nat, joi­ta seu­ra­kun­nat to­teut­tai­si­vat. “Tämä muo­dos­tai­si lä­pi­a­ja­tel­lun jat­ku­mon kas­vun po­lul­le, jon­ka eri vai­heis­sa oli­si yh­teen ko­ko­a­via ta­pah­tu­mia. Ai­kui­sil­le et­si­jöil­le ja elä­män mer­ki­tyk­sen miet­ti­jöil­le oli­si seu­ra­kun­nis­sa vas­tuun­kan­non mah­dol­li­suuk­sia sekä ryh­miä”, se­lon­te­os­sa sa­no­taan.

– Pro­jek­ti­läh­töi­nen ajat­te­lu on usein hyvä nuor­ten ai­kuis­ten kans­sa. Nii­den maa­il­mas­sa joku al­kaa ja lop­puu ja al­kaa taas joku uu­si. Har­va on val­mis si­tou­tu­maan yh­teen jut­tuun mää­rät­tö­mäk­si ajak­si, Luo­ma tie­tää.

Ka­ta­jis­to sa­noo, et­tei ny­kyih­mi­nen ha­lua ol­la kir­kos­sa osa ins­ti­tuu­ti­oi­ta, vaan osa yh­tei­söä.

Kont­ti­nen huo­maut­taa, et­tä nuo­ret ai­kui­set on kaik­kea muu­ta kuin ho­mo­gee­ni­nen ryh­mä.

– Pi­tää kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, mitä on täs­sä ajas­sa, mut­ta myös ajat­to­maan. Ei tar­vit­se ryn­nä­tä pro­jek­tis­ta pro­jek­tiin, vaik­ka se tätä päi­vää oli­si­kin. Ai­na pi­tää ol­la si­jaa hi­das­ta­mi­sel­le ja aja­tuk­sil­le tuon­puo­lei­ses­ta. Kir­kos­sa pi­tää ol­la myös tut­tua ko­din tuok­sua.

Luo­ma muis­tut­taa, et­tä nuor­ten ai­kuis­ten suh­tees­ta kirk­koon ei pu­hu­ta en­sim­mäis­tä ker­taa.

– Asia oli var­sin­kin kym­me­nen vuot­ta sit­ten pin­nal­la to­del­la pal­jon. Pal­jon on asi­an eteen teh­ty töi­tä ja teh­dään. Ei vai­vu­ta epä­toi­voon ja sor­ru­ta va­lit­ta­mi­seen. Sel­lai­nen, jos mikä, etään­nyt­tää nuo­ria ai­kui­sia kir­kon sa­no­mas­ta.

Lue lisää aiheesta