Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

"Tä­nään voi ol­la se päi­vä", lau­laa Kim­mo Vir­ta­nen ve­tä­väs­ti eleh­tien.

No­kia-aree­nan la­van täyt­tä­vät tyy­lik­käi­siin ko­ko­val­kei­siin pu­kui­hin son­nus­tau­tu­neet Gos­pel Po­we­rin muu­si­kot, jot­ka ry­pis­tä­vät fun­kah­ta­vaa mu­siik­ki­aan kuin ame­rik­ka­lai­set kum­mi­se­tän­sä.

Las­se Heik­ki­lä on va­lin­nut soit­ti­mek­seen ol­ka­hih­nal­la va­rus­te­tun "key­ta­rin" ja ve­tää syn­tik­ka­rai­to­ja nuo­ren ki­ta­ra­san­ka­rin el­kein.

Tam­pe­reel­la tuok­sui 24. elo­kuu­ta en­nen kaik­kea nos­tal­gia. Gos­pel­mu­sii­kil­le omis­tau­tu­neen Glow-fes­ti­vaa­lin la­val­le nou­si edus­ta­va jouk­ko gen­ren suo­ma­lai­sia kiin­to­täh­tiä Jaak­ko Löy­tys­tä Juk­ka Lep­pi­lam­peen, Pek­ka Si­mo­jo­keen ja Ou­ti & Lee­hen.

Bän­deis­tä näh­tiin esi­mer­kik­si Exit, Pro Fide, The Road, The Rain ja Bass'n He­len. Il­lan päät­ti yh­dys­val­ta­lai­nen kon­ka­riyh­tye Pet­ra.

Fes­ti­vaa­lil­le oli ti­laus­ta, sil­lä No­kia-aree­naan löy­si tien­sä yli 9 000 kuu­li­jaa eri puo­lel­ta Suo­mea.

Pai­kal­la oli myös sei­nä­jo­ke­lai­nen toi­mit­ta­ja, juon­ta­ja ja muu­sik­ko Ariel Neu­la­nie­mi, jon­ka Suo­mi­gos­pe­lin ta­ri­na (Kir­ja­pa­ja) jul­kais­tiin so­pi­vas­ti ta­pah­tu­man yh­tey­des­sä.

– Pääl­lim­mäi­se­nä jäi mie­leen ai­kui­sy­lei­sö, joka lau­loi bii­sien mu­ka­na sa­mo­ja kap­pa­lei­ta, joi­ta he lau­loi­vat 20–40 vuot­ta sit­ten. Täl­lä vä­lin on elet­ty elä­mää. Pal­jon on sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut sekä bän­deil­le et­tä ylei­söl­le. Tä­män ta­kia van­hoil­la lau­luil­la on nyt uut­ta kai­ku­poh­jaa, Neu­la­nie­mi sum­maa.

His­to­ri­a­te­ok­sen ti­la­si Glow-fes­ti­vaa­lin jär­jes­tä­jä, Oh­jel­ma­toi­mis­to Kris­tal­lin toi­mi­tus­joh­ta­ja Jo­han­na Vauh­to.

Neu­la­nie­mi ku­vai­lee suo­mi­gos­pe­lia kris­til­li­sek­si mu­sii­kik­si, joka on pu­et­tu syn­ty­het­ken­sä mu­siik­ki­vir­tauk­sien muo­toon.

– Suo­mi­gos­pel ei ole enää vain nuor­ten jut­tu vaan ihan kai­ke­ni­käis­ten, kun­han mu­sii­kin muo­to on po­pu­laa­ri­mu­siik­kia mu­kai­le­vaa. Ajat­te­lin aluk­si, et­ten käyt­täi­si ter­miä suo­mi­gos­pel, vaan kris­til­li­nen po­pu­laa­ri­mu­siik­ki, eli Chris­ti­an Con­tem­po­ra­ry Mu­sic (CCM). Kui­ten­kin suus­sa su­la­vim­mak­si on tul­lut gos­pel ja sit­tem­min suo­mi­gos­pel.

Neu­la­nie­mi piti myös tär­ke­ä­nä, et­tei kir­jaa ra­ja­ta vain lu­te­ri­lai­sen kir­kon bän­dei­hin.

– On huo­mi­oi­ta­va, et­tä 2000-lu­vun alus­sa lu­te­ri­lai­set ja va­paat suun­nat keik­kai­li­vat pal­jon tois­ten­sa ti­lai­suuk­sis­sa.

Neu­la­nie­mi ja­kaa suo­mi­gos­pe­lin vai­heet tyy­li­la­jin syn­tyyn, le­vi­ä­mi­seen 1970-lu­vul­la, "tien­rai­vaa­jiin" ja 1980-lu­vun kul­ta-ai­kaan. 1990-lu­kua luon­neh­di­taan ki­ta­ra­roc­kin vuo­si­kym­me­nek­si ja 2000-lu­kua yh­te­näis­kult­tuu­rin mur­tu­mi­sen ajak­si.

Oli­ko jako help­po teh­dä?

– Ta­val­laan oli, kos­ka huo­ma­sin, et­tä moni muu­kin oli joko tut­ki­nut tai mu­tuil­lut sa­mo­ja huo­mi­oi­ta. Ysä­ril­tä läh­tien mi­nul­la on jo ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­juut­ta niin la­val­ta kuin ylei­sös­tä. 1990-lu­vul­la ja 2000-lu­vun alus­sa oli pal­jon bän­de­jä, ja ras­kaam­pi­a­kin bän­de­jä, ku­ten Te­ra­pia. Se ei ol­lut mu­sii­kil­li­ses­ti val­ta­vir­taa, mut­ta sen ver­ran lä­hi­maas­tos­sa ja erit­täin hy­vin to­teu­tet­tu­na, et­tä sii­tä tuli suo­si­tuim­pia yh­ty­ei­tä. Sa­maan ajan vir­taan osui myös evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sek­si grun­ge­bän­dik­si Ra­dio Ma­fi­as­sa ni­met­ty Bass'n He­len.  

2000-lu­vul­la vir­tauk­set ovat Neu­la­nie­men ha­vain­to­jen mu­kaan ha­jon­neet nuor­ten osal­ta mo­neen eri suun­taan. Yh­te­näis­kult­tuu­ri on mur­tu­nut.

– Ei ko­koon­nu­ta mas­soit­tain sa­mal­la ta­val­la kuin ai­kai­sem­min. Nuo­ri­soa kiin­nos­taa enem­män, mis­sä ka­ve­rit hen­gaa­vat ver­kos­sa. On pal­jon eri­lai­sia pu­ro­ja, joi­den kes­kel­lä moni päh­käi­lee ve­si­pe­rään as­ti, mi­ten koot­tai­siin suu­rem­pia ylei­sö­jä. 

Terapia oli huippuvuosinaan niin suosittu, että sen levyjä varastettiin kristillisistä kirjakaupoista. Yhtye jatkaa edelleen Tera-nimellä.

Radio Mafia nimesi Bass'n Helenin evankelisluterilaiseksi grungebändiksi. Yhtye vieraili myös muun muassa Jyrki-tv-ohjelmassa.

Mo­net val­ta­kun­nal­li­ses­ti tun­ne­tut bän­dit ovat syn­ty­neet lu­te­ri­lai­sen kir­kon pii­ris­sä toi­mi­vien he­rä­tys­liik­kei­den ja hel­lun­tai­he­rä­tyk­sen pa­ris­sa. Ne ovat tuo­neet dy­na­miik­kaa seu­ra­kun­tien mu­siik­kie­lä­mään sii­nä mis­sä lu­te­ri­lai­ses­sa kirk­ko­mu­sii­kis­sa muu­tos on ol­lut hi­taam­pi.

His­to­ri­a­te­ok­sen leh­dil­tä sel­vi­ää, et­tä vään­töä so­pi­van ja epä­so­pi­van vä­lil­lä on ol­lut kaik­ki­na vuo­si­kym­me­ni­nä.

– Esi­mer­kik­si Pek­ka Si­mo­jo­ki sai pa­hek­sun­taa Af­rik­ka­lai­sel­la Gos­pel­mes­sul­laan. "Roi­ma an­nos se­xus­ta", kir­joit­ti eräs kant­to­ri. Ne re­ak­ti­ot ovat kui­ten­kin ai­kaan­sa si­dot­tu­ja. Myös lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa on ai­na elet­ty jo­ta­kin tiet­tyä ai­kaa, jota vas­ten mu­siik­ki­a­kin on tul­kit­tu.

Neu­la­nie­mi myön­tää, et­tä kon­ka­rien ko­ke­muk­set hie­man yl­lät­ti­vät.

– Kun asi­oi­ta hen­gel­lis­te­tään, pu­hu­taan ai­na val­lan­käy­tös­tä. Ai­kui­nen ih­mi­nen saat­taa sa­noa nuo­rel­le ai­ka tiu­kas­ti­kin, et­tä tämä on vää­rin. Esi­mer­kik­si The Ro­a­dia toi­vo­tet­tiin alim­paan hel­vet­tiin, vaik­ka kyse oli lä­hin­nä Ur­ho Mu­ro­man ja Hur­ri­ga­ne­sin hyb­ri­dis­tä.

Historiateoksen lehdiltä selviää, että vääntöä sopivan ja epäsopivan välillä on ollut kaikkina vuosikymmeninä. Pekka Simojoki sai paheksuntaa Afrikkalaisella Gospelmessullaan, joka kuitenkin vakiintui nopeasti seurakuntien ohjelmistoon.

Gos­pel­mu­siik­ki on ol­lut mu­sii­kin kor­ke­a­kou­lu mo­nel­le tä­män päi­vän huip­pu­muu­si­kois­ta. Juha Ta­pi­on en­sim­mäi­set le­vy­tyk­set oli­vat hen­gel­lis­tä mu­siik­kia. Mik­ko Kuus­to­nen­kin vai­kut­ti ta­ka­vuo­si­na Pro Fi­des­sä.

Ra­fa­e­lin en­ke­lil­lä val­ta­kun­nan tie­toi­suu­teen nous­sut Pek­ka Ruus­ka aloit­ti gos­pe­lin pa­ris­sa, mut­ta on teh­nyt pit­kän uran pää­a­si­as­sa le­vy­tuot­ta­ja­na. Ki­ta­ris­teis­ta Heik­ki Sil­ven­noi­nen oli 1980-lu­vul­la mer­kit­tä­vä gos­pel­mu­sii­kin ke­hit­tä­jä sekä soit­ta­ja­na et­tä tuot­ta­ja­na.

Vir­ta on vie­nyt mo­lem­piin suun­tiin. Esi­mer­kik­si Mar­zi Ny­man on vii­me vuo­si­na teh­nyt pa­luu­ta juu­ril­leen ja soit­taa ai­em­paa enem­män tun­net­tu­jen gos­pe­lar­tis­tien kans­sa.

– Kun kier­tää Suo­men kaik­ki jump­pa­sa­lit, sii­nä se esiin­ty­mis­ko­ke­mus kart­tuu. Tei­ni­viik­si­set va­lo­jen ra­ken­ta­jat ja ää­ni­tek­ni­kot ovat jou­tu­neet miet­ti­mään, mi­ten kirk­ko­jen akus­tiik­ka saa­daan sie­det­tä­väk­si. Moni on seu­ra­kun­ta­pii­reis­sä ke­hit­ty­nyt myös bii­sin­te­ki­jäk­si, huo­maut­taa Neu­la­nie­mi.

Gospelmusiikki on ollut musiikin korkeakoulu monelle tämän päivän huippumuusikoista. Virta on vienyt molempiin suuntiin. Suomigospelin "grand old man" Jukka Leppilampi muistetaan myös progressiivista rockia esittäneestä Tabula Rasasta. Sen kappaleet olivat pitkälti Heikki Silvennoisen käsialaa.

Jani Mahkonen

Gos­pel­mu­siik­ki on ol­lut mu­sii­kin kor­ke­a­kou­lu mo­nel­le tä­män päi­vän huip­pu­muu­si­kois­ta. Vir­ta on vie­nyt mo­lem­piin suun­tiin. Suo­mi­gos­pe­lin "grand old man" Juk­ka Lep­pi­lam­pi muis­te­taan myös prog­res­sii­vis­ta roc­kia esit­tä­nees­tä Ta­bu­la Ra­sas­ta. Sen kap­pa­leet oli­vat pit­käl­ti Heik­ki Sil­ven­noi­sen kä­si­a­laa.

Jippu tuli parikymmentä vuotta sitten valtakunnallisesti tunnetuksi lukuisista listahiteistään ja kultaa myyneistä albumeistaan. Nykyään hän esittää hengellistä musiikkia.

Jani Mahkonen

Jip­pu tuli pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten val­ta­kun­nal­li­ses­ti tun­ne­tuk­si lu­kui­sis­ta lis­ta­hi­teis­tään ja kul­taa myy­neis­tä al­bu­meis­taan. Ny­ky­ään hän esit­tää hen­gel­lis­tä mu­siik­kia.

2000-lu­vul­la gos­pel­mu­siik­ki ja niin sa­not­tu maal­li­nen mu­siik­ki ovat myös usein se­koit­tu­neet. Hen­gel­li­siä vai­kut­tei­ta voi kuul­la vaik­ka­pa Vii­ta­sen Pii­an ja Ma­ris­kan teks­teis­sä. Sa­mu­li Edel­mann teki Vir­siä-le­vyn, ja etu­ri­vin ar­tis­tit lau­loi­vat ri­pa­ri­lau­lu­ja useil­la Tilk­ku­täk­ki-al­bu­meil­la.

– On tot­ta, et­tä ra­jat ovat häi­ly­viä. Se on kui­ten­kin en­nal­laan, et­tä jos mu­siik­ki on vah­vas­ti ju­lis­ta­vaa, ei sil­lä ko­vin hel­pos­ti pää­se oman kun­nan isoim­paan sa­liin tai baa­riin soit­ta­maan. Hen­gel­lis­tä mu­siik­kia esi­te­tään usein seu­ra­kun­tien omis­sa kon­teks­teis­sa.

2000-lu­vun isoin gos­pel­bän­di kls. teki vii­me tal­ve­na jää­hy­väis­kier­tu­een­sa yli 800 kei­kan jäl­keen. Tä­män vuo­si­tu­han­nen po­si­tii­vi­sis­ta suo­mi­gos­pe­lin il­mi­öis­tä Neu­la­nie­mi nos­taa esiin juu­re­vaa reg­ga­e­ta soit­ta­neen Ka­ta­jai­sen kan­san sekä hil­jat­tain pa­luun teh­neen rap­duo Im­ma­nu­e­lin. Lau­lun­te­ki­jöis­tä Neu­la­nie­mi mai­nit­see Glow-fes­ti­vaa­lil­la kah­des­ti pal­ki­tun Os­si Mäki-Rei­nin ja va­lo­voi­mai­sen, pop­kan­te­leen kans­sa esiin­ty­vän Ida Eli­nan.

Gos­pel­keik­ko­jen tuot­ta­mi­nen ei ole enää seu­ra­kun­ta­ve­tois­ta, jos­sa nuo­ri­so­työn­te­ki­jät buuk­kaa­vat bän­de­jä. Oh­jel­ma­toi­mis­tot jär­jes­tä­vät yhä suu­rem­man osan kon­ser­teis­ta.

– Se ai­ka on pää­o­sin ohi, et­tä men­nään seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mäl­lä bus­si­kyy­dil­lä kuun­te­le­maan Te­ra­pi­aa jon­ne­kin toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le. Kon­sert­te­ja jär­jes­tä­vät oh­jel­ma­toi­mis­tot, ja sa­mal­la ne ovat yhä use­am­min pää­sy­mak­sul­li­sia. Ylei­sö on ai­kuis­tu­nut ja se on ai­em­paa mak­su­ky­kyi­sem­pää.

"Nuoret gospelmusiikin tekijät ovat usein sanoneet lauluissaan paljon, jopa enemmän kuin tiesivät sanovansa", sanoo suomigospelin historiateoksen kirjoittanut Ariel Neulaniemi.

Ariel Neu­la­nie­mi nä­kee, et­tä gos­pel­mu­sii­kil­la on pal­jon an­net­ta­vaa myös täs­sä ajas­sa.

– Ag­nos­tik­ko­kin voi lii­kut­tua gos­pe­lin ää­rel­lä. Mo­nes­sa lau­lus­sa on sel­lais­ta sy­vää vir­taa, joka jää mie­leen ja kos­ket­taa. Nuo­ret gos­pel­mu­sii­kin te­ki­jät ovat usein sa­no­neet lau­luis­saan pal­jon, jopa enem­män kuin tie­si­vät sa­no­van­sa.

Mu­sii­kil­la voi ol­la yl­lät­tä­vää voi­maa esi­mer­kik­si elä­män krii­seis­sä ja kään­ne­koh­dis­sa.

– Gos­pel­mu­siik­ki on lait­ta­nut pal­jon hy­vää liik­keel­le. Kun tu­lee vai­kei­ta ai­ko­ja, joku voi fii­lis­tel­lä nuo­re­na kuu­le­maan­sa mu­siik­kia ja saa­da sii­tä voi­maa elä­mään­sä.

Toi­se­na il­mi­ö­nä Neu­la­nie­mi mai­nit­see mus­tan gos­pe­lin suun­taan ku­mar­ta­vat kuo­rot.

– Kuo­ro­har­ras­tuk­sen vi­ri­ä­mi­nen liit­tyy tä­hän sa­maan il­mi­öön. Lah­den Gos­pel­kuo­ron ja Sounds of Mer­cyn suo­sio ovat hy­viä esi­merk­ke­jä. Esi­mer­kik­si Kirk Frank­li­nin teks­tit pu­hut­te­le­vat voi­mak­kaas­ti niin lau­la­jia kuin kuu­li­joi­ta, vaik­ka ne lau­le­taan­kin eng­lan­nik­si.

Eve & Ossi kuuluu suomigospelin uusiin kärkinimiin. Duon Sielläkin-kappale palkittiin Glow-festivaalilla vuoden biisinä. Ossi Mäki-Reini palkittiin myös vuoden musiikintekijänä.

Anre Wass

Eve & Os­si kuu­luu suo­mi­gos­pe­lin uu­siin kär­ki­ni­miin. Duon Siel­lä­kin-kap­pa­le pal­kit­tiin Glow-fes­ti­vaa­lil­la vuo­den bii­si­nä. Os­si Mäki-Rei­ni pal­kit­tiin myös vuo­den mu­sii­kin­te­ki­jä­nä.

Afroamerikkalaista musiikkia esittävät kuorot ovat eräs 2000-luvun suomalaisen gospelin ilmiöistä. Kuvassa Lahden Gospelkuoro Talent Suomi -ohjelmassa vuonna 2016.

Irene Kangasniemi

Af­ro­a­me­rik­ka­lais­ta mu­siik­kia esit­tä­vät kuo­rot ovat eräs 2000-lu­vun suo­ma­lai­sen gos­pe­lin il­mi­öis­tä. Ku­vas­sa Lah­den Gos­pel­kuo­ro Ta­lent Suo­mi -oh­jel­mas­sa vuon­na 2016.

Ariel Neu­la­nie­men nel­jä le­vy­tärp­piä

Tar­vo Laak­so: Kru­si­fik­sin juu­rel­la (1988)

– Pal­jon hy­viä kap­pa­lei­ta. Aloit­ti kris­til­li­sen roc­kin ai­ka­kau­den Suo­mes­sa. Roc­kaa­va pap­pi ja le­vy­julk­ka­ri­kei­kat he­rät­ti­vät huo­mi­o­ta. Ylen A-stu­di­os­sa Tar­vo heit­ti, et­tä "ter­ve­tu­loa punk­ki­luos­ta­riin". Se oli iso jut­tu sil­loin.

Gos­pel Po­wer: Suo­ja­tie (1988)

– Ame­rik­ka­lais­ta soun­dia: rock­bän­di, pu­hal­ta­jat, tar­kas­ti soi­tet­tu, hy­vät ki­ta­ra- ja sy­na­soo­lot, is­ke­vät ker­to­sä­keet. Osin nai­i­vit sa­noi­tuk­set, mut­ta tuos­sa kon­teks­tis­sa kui­ten­kin toi­mii. Hy­viä kap­pa­lei­ta, ja me­lo­di­at jää­vät mie­leen.

Te­ra­pia: Ko­via ää­niä ja vai­kei­ta sa­no­ja (1997)

– En it­se fa­nit­ta­nut nuo­re­na Te­ra­pi­aa, mut­ta kir­jaa kir­joit­ta­es­sa­ni ha­vah­duin, et­tä min­kä­lai­nen aar­re­ait­ta bän­din le­vyt, bii­sit ja kei­kat oli­vat­kaan sen ajan nuo­ril­le. Ja toki edel­leen. Ei ih­me, et­tä Te­ra­pi­an le­vy­jä va­ras­tet­tiin jopa kris­til­li­sis­tä kir­ja­kau­pois­ta. Te­ra­pia oli kui­ten­kin en­sim­mäi­siä Me­tal­li­can ta­pai­sia yh­ty­ei­tä yli­pää­tään Suo­mes­sa – ja vie­lä kris­til­li­sen sa­no­man kera.

Ka­ta­jai­nen kan­sa: Osa­ni ol­koon (2009)

– Tom­mi Aho­nen oli Ka­ta­jai­sen kan­san lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä. Hyvä lau­la­ja, lau­lu­soun­di ja in­to­naa­tio juu­ri tuo­hon tyy­liin. Reg­ga­en il­mi­a­su ja sa­noi­tus­ten tyy­li toi­mi­vat hy­vin. Lois­ta­via bii­se­jä. Tä­män bän­din toi­von te­ke­vän pa­luu­ta Glow'hun edes nos­tal­gi­an ta­kia.

Teks­ti: Mar­kus Luuk­ko­nen

Ku­vat: Vil­le Huu­ri (Glow Fes­ti­val), Rami Mar­ja­mä­ki (Tera), Phi­lip­pe Gu­eis­saz (Pek­ka Si­mo­jo­ki), Jani Mah­ko­nen (Juk­ka Lep­pi­lam­pi ja Jip­pu), Jani Lauk­ka­nen (Ariel Neu­la­nie­mi), An­re Wass (Eve & Os­si), Ire­ne Kan­gas­nie­mi (Lah­den Gos­pel­kuo­ro).