Seik­kai­lun­ha­lu syt­tyi jo lap­se­na. Pau­lii­na Par­hi­a­lan su­ku­lai­set ker­toi­vat ta­ri­noi­ta val­ta­me­ri­mat­kois­ta, jot­ka he­rät­ti­vät pie­nen ty­tön ute­li­ai­suu­den.

Seu­raa­va sy­ty­ke oli ko­ti­seu­ra­kun­nan nuor­ten mat­ka Ete­lä-Rans­kaan. Siel­lä Pau­lii­na pää­si tu­tus­tu­maan työ­hön lu­ku­tai­to­kes­kuk­ses­sa, jos­sa au­tet­tiin maa­han tul­lei­ta poh­joi­saf­rik­ka­lai­sia.

– Sii­tä jäi ki­pi­nä. Mie­tin, mil­lais­ta täl­lai­sen työn te­ke­mi­nen voi­si ol­la.

Työ, jo­hon Pau­lii­na nuo­re­na tu­tus­tui, oli Suo­men Lä­he­tys­seu­ran te­ke­mää.

Nyt, kol­me vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min, Pau­lii­na Par­hi­a­la aloit­ti Lä­he­tys­seu­ran toi­min­nan­joh­ta­ja­na. Ai­em­min ko­ke­mus­ta on ker­ty­nyt Ru­an­das­ta, Tan­sa­ni­as­ta, Jor­da­ni­as­ta ja Pa­les­tii­nas­ta, niin kir­kol­li­sis­ta jär­jes­töis­tä kuin kan­sain­vä­li­sis­tä avus­tus­jär­jes­töis­tä.

Par­hi­a­la on toi­mi­nut Lu­te­ri­lai­sen maa­il­man­lii­ton edus­ta­ja­na Je­ru­sa­le­mis­sa ja ACT-al­li­ans­sin ope­ra­tii­vi­se­na joh­ta­ja­na. Hän on ol­lut myös Kir­kon Ul­ko­maa­na­vun kan­sain­vä­li­sen työn joh­ta­ja ja vt. toi­min­nan­joh­ta­ja. Lä­he­tys­seu­ras­sa hän eh­ti työs­ken­nel­lä en­nen toi­min­nan­joh­ta­jak­si va­lin­taa di­a­ko­nia ja ke­hi­tys -pääl­lik­kö­nä ke­vääs­tä 2022 as­ti.

Vim­ma vai­kut­ta­mi­seen al­koi jo opis­ke­lu­ai­ka­na, kun Par­hi­a­la oli opis­ke­li­ja-ak­ti­vis­ti, ja toi­mi eri jär­jes­töis­sä ra­ken­ta­mas­sa eu­roop­pa­lais­ta kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa. Avoin yh­teis­kun­ta, vah­va de­mok­ra­tia ja ih­mi­soi­keu­det jäi­vät sy­dä­men asi­oik­si.

Vii­me vuo­sien ko­ke­mus kir­kol­li­sis­sa pii­reis­sä ava­si sil­mät sil­le, et­tä kirk­ko voi pa­ran­taa ih­mis­ten hy­vin­voin­tia hy­vin mo­ni­puo­li­ses­ti. Sii­nä mis­sä hu­ma­ni­taa­ri­nen apu tun­tuu jos­kus laas­ta­ril­ta mär­ki­vään haa­vaan, vai­kut­ta­mis­työl­lä pys­ty­tään pu­reu­tu­maan syi­hin.

Esi­mer­kik­si il­mas­ton­muu­tos­kes­kus­te­lun ym­pä­ril­lä nä­kyy, mi­ten iso roo­li kirk­ko­jen yh­tei­sel­lä vai­kut­ta­mis­työl­lä on ol­lut.

– Us­kal­lan jopa väit­tää, et­tä Pa­rii­sin il­mas­to­so­pi­muk­sen to­teu­tu­mi­sen taus­tal­la oli kris­til­lis­ten toi­mi­joi­den sin­ni­käs vai­kut­ta­mis­työ. Ha­lu­tes­sam­me saam­me to­del­la pal­jon ai­kaan.

Maa­il­man on­gel­mien mää­rä­tie­toi­sen rat­kai­sun taus­tal­la on kris­til­li­nen ar­vo­maa­il­ma, jo­hon Pau­lii­na Par­hi­a­la kas­voi jo lap­suu­den­ko­dis­saan.

Maa­il­man epä­oi­keu­den­mu­kai­suuk­sien nä­ke­mi­nen on ko­e­tel­lut us­koa.

– Vä­lil­lä sitä miet­tii kuin nuo­ral­la­tans­si­ja, kum­mal­le puo­lel­le kään­tyy: ajat­te­lee­ko et­tä elä­mä on jul­maa, jär­je­tön­tä ja sat­tu­man­va­rais­ta vai hy­vin ar­vo­kas­ta ja ai­nut­laa­tuis­ta.

Hän et­sii luon­nos­ta Ju­ma­lan läs­nä­o­loa ja kes­kus­te­lee eet­ti­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä ys­tä­vien­sä kans­sa. Hen­gel­li­sen elä­män kul­ma­ki­vi on kui­ten­kin ru­koi­lu. Lap­suu­des­ta jää­nyt il­ta­ru­kous kuu­luu ta­poi­hin, mut­ta sen li­säk­si Par­hi­a­la ru­koi­lee pit­kin päi­vää.

– Nyt­kin voin lä­het­tää pie­nen ru­kouk­sen mat­kaan kuin lin­nun.

Kolumbian-matkalla Pauliina Parhiala pääsi tutustumaan sademetsien keskellä tehtävään rauhantyöhön. Kuva: Anna Lundén

Anna Lundén

Ke­vääl­lä Pau­lii­na Par­hi­a­la kävi tu­tus­tu­mas­sa Lä­he­tys­seu­ran työ­hön Ko­lum­bi­as­sa. Vaik­ka hän on elä­mäs­sään näh­nyt pal­jon ke­hit­ty­viä mai­ta ja vai­kei­ta ti­lan­tei­ta, Ko­lum­bia pu­hut­te­li.

Maas­sa on usei­ta aseel­li­sia ryh­miä, tur­val­li­suus­ti­lan­ne on keh­no ja huu­me­kaup­pa re­hot­taa. Kai­ken tä­män kes­kel­lä pie­ni lu­te­ri­lai­nen kirk­ko näyt­te­li suur­ta roo­lia rau­han­työs­sä, ja seu­ra­kun­ta toi­mi mo­nil­le kan­nat­te­le­va­na yh­tei­sö­nä.

– Suo­ma­lai­nen kris­til­li­syys on mel­ko me­lan­ko­lis­ta. Se, et­tä vai­keis­sa­kin olois­sa ar­jen kes­kel­tä kii­reh­di­tään kirk­koon kiit­tä­mään ja ylis­tä­mään, on pu­hut­te­le­vaa.

Vuo­den työs­ken­te­ly Lä­he­tys­seu­ras­sa on näyt­tä­nyt, et­tä työ on tu­lok­sel­lis­ta.

– Sa­nom­me työs­ken­te­le­väm­me hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ih­mis­ten puo­les­ta. Olen jo nyt saa­nut näh­dä, et­tä se ei ole pel­käs­tään mark­ki­noin­ti­pu­he, vaan ai­dos­ti tot­ta.

Esi­mer­kik­si ka­tast­ro­fi- ja kum­mi­työ tuot­ta­vat he­del­mää. Vii­me vuon­na lä­hes 22 000 ih­mis­tä sai apua ka­tast­ro­fi­ti­lan­teis­sa ja yli 300 Lä­he­tys­seu­ran tu­ke­maa las­ta ja nuor­ta val­mis­tui pe­rus- tai jat­ko-opin­nois­ta.

Vii­me vuo­det ovat ol­leet täyn­nä muu­tok­sia niin maa­il­mas­sa kuin Lä­he­tys­seu­ras­sa. Par­hi­a­la suh­tau­tuu tu­le­vai­suu­teen re­a­lis­ti­ses­ti: toi­min­taa täy­tyy tii­vis­tää, ja koko ajan pi­tää ar­vi­oi­da, mi­hin täl­lais­ta jär­jes­töä tar­vi­taan ja mi­hin ei.

– Tii­vis­tä­mi­sen tar­ve tu­lee sekä ta­lou­del­li­sis­ta re­a­li­tee­teis­ta et­tä sii­tä muu­tok­ses­ta, jota olem­me it­se tu­ke­neet edel­lis­ten vuo­sien ai­ka­na. Kump­pa­neil­lam­me on pal­jon omaa osaa­mis­ta ja omia am­mat­ti­lai­sia.

Muu­tos liit­tyy myös kes­kus­te­luun de­ko­lo­ni­saa­ti­os­ta, eli sii­tä, et­tä tun­nis­tam­me edel­leen vai­kut­ta­vat val­koi­seen kat­see­seen ja siir­to­maa­val­ta-ai­kaan liit­ty­vät ra­ken­teet ja val­lan­käy­tön ta­vat ja kult­tuu­rin. Vaik­ka Suo­mi ei ole ol­lut siir­to­maa­i­sän­tä, olem­me sil­ti ol­leet osa län­si­mais­ta apu­yh­tei­söä ja omak­su­neet sen käy­tän­tö­jä.

Par­hi­a­la nä­kee muu­tok­sen tar­peen konk­reet­ti­ses­ti kah­des­sa ky­sy­myk­ses­sä:

– Mei­dän täy­tyy miet­tiä, mi­ten teem­me pää­tök­siä työs­säm­me niin, et­tä kump­pa­neil­lam­me on enem­män val­taa. Toi­sek­si täy­tyy poh­tia, mi­ten nä­em­me lä­he­tys­työn. Lä­he­täm­me joi­ta­kin ih­mi­siä liik­keel­le tääl­tä Suo­mes­ta, mut­ta maa­il­mal­la on li­säk­si ne 1 100 pai­kal­lis­ta työn­te­ki­jää. Se on se työm­me ko­ko­nai­sem­pi kuva.

Hän toi­voo, et­tä myös Lä­he­tys­seu­raa tu­ke­vis­sa seu­ra­kun­nis­sa näh­täi­siin tuo koko kuva – lä­he­tys­työn mo­net kas­vot.

Seu­ra­kun­nis­ta pu­heen ol­len, Par­hi­a­la ha­lu­aa li­sä­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta nii­hin mer­kit­tä­väs­ti. Hän ko­kee työn ilon tu­le­van vai­kut­ta­vuu­des­ta, yh­teyk­sis­tä ja yh­tey­des­tä, ja Suo­mes­sa tär­keim­mät yh­teis­työ­kump­pa­nit ovat kaik­ki lä­het­tä­vät seu­ra­kun­nat.

– Moni ru­koi­lee puo­les­tam­me, moni lah­joit­taa. Seu­ra­kun­nis­ta löy­tyy pal­jon kan­nat­te­le­vaa, hy­vää ener­gi­aa.

Tu­le­vai­suu­des­sa hän lu­paa, et­tä Lä­he­tys­seu­ra ra­ken­taa li­sää va­paa­eh­tois­työn ja osal­li­suu­den mah­dol­li­suuk­sia, jot­ta työ­hön voi osal­lis­tua myös Suo­mes­sa.

Pit­kä kan­sain­vä­li­nen ura on opet­ta­nut Pau­lii­na Par­hi­a­lal­le, et­tä yh­des­sä saa enem­män ai­kaan. Sik­si hän tuo­ree­na toi­min­nan­joh­ta­ja­na suun­taa kat­set­taan myös ”ver­rok­kei­hin”, eli mui­hin poh­jois­mai­siin ja eu­roop­pa­lai­siin lä­he­tys­jär­jes­töi­hin.

– Kaik­ki me et­sim­me uu­sia ta­po­ja ol­la re­le­vant­te­ja. Ha­lu­an tut­kia, mil­lais­ta yh­teis­työ­tä voi­sim­me teh­dä.

Uu­si hal­li­tus ei ole ke­hi­ty­syh­teis­työn ylin ys­tä­vä, ja kir­kon jä­sen­mää­rä vä­he­nee. Par­hi­a­la on kui­ten­kin toi­vei­kas. Jär­jes­tö on näh­nyt sor­to­vuo­det, nä­län­hä­dän, it­se­näis­ty­mi­sen, kan­sa­lais­so­dan, maa­il­man­so­dat ja ke­hit­ty­vien mai­den it­se­näis­ty­mi­set. Nyt on me­neil­lään yk­si vai­he täs­sä jat­ku­mos­sa.

– Lä­he­tys­seu­ra on ai­na uu­dis­tu­nut ajas­saan. Meil­lä on kaik­ki edel­ly­tyk­set täs­tä­kin eteen­päin tuo­da toi­voa, vah­vis­taa us­koa ja li­sä­tä rak­kaut­ta maa­il­mas­sa.

Elä­mä on tar­jon­nut koh­ta 50 vuot­ta täyt­tä­väl­le Pau­lii­na Par­hi­a­lal­le seik­kai­lu­ja jo mo­nel­la eri man­te­reel­la. Nyt al­ka­nut uu­si työ on oman­lai­sen­sa seik­kai­lu, jon­ka edes­sä hän vai­kut­taa sekä in­nos­tu­neel­ta et­tä le­vol­li­sel­ta.

Työ­pai­nei­den kes­kel­lä hä­nel­le on tär­ke­ää ot­taa ai­kaa per­heel­leen. Ko­to­na odot­ta­vat puo­li­so, tei­ni-ikäi­set lap­set ja Kurt Wal­lan­der -ni­mi­nen jack­rus­sel­lin­ter­rie­ri.

– Pal­jon tu­lee vie­tet­tyä ai­kaa las­ten ja koi­ran kans­sa. Se on pa­ras­ta pa­lau­tu­mis­ta, kos­ka sil­loin saa asi­at pers­pek­tii­viin ja oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen.