JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
"Olen niin itsenäinen ja itsepäinen, että sisua riittää ahkeraan kuntoutukseen jumppareitten kanssa", sanoo Kyllikki Stenborg. Kuva: Janne Raevuori

"Olen niin itsenäinen ja itsepäinen, että sisua riittää ahkeraan kuntoutukseen jumppareitten kanssa", sanoo Kyllikki Stenborg. Kuva: Janne Raevuori

Janne Raevuori

Kyllikki Stenborg on hyvä ja uskollinen kirkon palvelija – mitalilla palkittu ja joulu­puu­ros­taan ylistetty

8.8.2022
Laura Visapää

– Sano ter­vei­siä kai­kil­le, huik­kaa Kyl­lik­ki Sten­borg, 92, Kun­tou­tus­sai­raa­la Jal­ma­rin ovel­ta haas­tat­te­lun päät­teek­si ke­sä­kuus­sa. Ol­ka­pää, lonk­ka ja rei­si ovat mur­tu­neet kaa­tu­mi­sen seu­rauk­se­na, mut­ta nau­ru on sama iloi­nen he­läh­dys kuin en­nen­kin.

Ke­sä­kuu­kau­si­na Sten­borg on ope­tel­lut kä­ve­le­mään. Yh­te­nä päi­vää pää­see liik­keel­le vii­si met­riä rol­laat­to­rin kans­sa ja seu­raa­va­na enem­män.

– Kun­tou­tuk­ses­sa me­nee var­maan viik­ko­ja, mut­ta ta­voit­tee­na on pa­la­ta omaan ko­tiin.

Sten­borg kiit­te­lee hoi­to­aan Jal­ma­ris­sa.

– Hoi­to on ol­lut erit­täin hy­vää ja mi­nua koh­del­tu ys­tä­väl­li­ses­ti. En ole ol­lut joku po­ti­las, vaan mi­nut on koh­dat­tu ih­mi­se­nä. Suu­rel­la kii­tol­li­suu­del­la muis­tan hoi­to­hen­ki­lö­kun­taa ja toi­von hei­dän jak­sa­van tätä ras­kas­ta työ­tä.

– Ki­pu­jen kans­sa ei ole ol­lut help­poa, mut­ta luo­tan tu­le­vien päi­vien ole­van hel­pom­pia. Olen niin it­se­näi­nen ja it­se­päi­nen, et­tä si­sua riit­tää ah­ke­raan kun­tou­tuk­seen jump­pa­reit­ten kans­sa.

Pait­si omaan ko­tiin, Sten­borg kai­paa myös omal­le pai­kal­leen Jout­jär­ven kirk­koon. Sten­borg is­tuu ai­na kir­kon oi­ke­as­sa etu­lai­das­sa ko­ro­te­tul­la tuo­lil­la, joi­ta on va­rat­tu ”huo­no­jal­kai­sia” var­ten. Sii­tä on hel­pom­pi nous­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa sei­so­maan.

Hei­nä­kuun puo­len­vä­lin tie­noil­la Sten­borg pää­si ko­tiin kun­tou­tus­sai­raa­las­ta. Toi­pu­mi­nen jat­kuu ko­ti­hoi­don ja omais­ten avul­la.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min sa­nat ”sinä hyvä ja us­kol­li­nen pal­ve­li­ja” ku­vaa­vat osu­vas­ti Sten­bor­gin toi­min­taa seu­ra­kun­nas­sa.

– Seu­ra­kun­ta on ol­lut elä­mä­ni kes­kus las­ten kas­vet­tua isoik­si. Olen saa­nut pal­vel­la mo­nen­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa seu­ra­kun­nan ar­jes­sa ja juh­las­sa ja oli­si vie­lä­kin ha­lua pal­vel­la.

Kes­ki­ke­sän hel­tees­sä jou­lu tun­tuu kau­kai­sel­ta, mut­ta sii­tä on pak­ko pu­hua Sten­bor­gin kans­sa.

Vuo­si­kym­me­net Sten­borg on jou­lun tie­noil­la hää­rän­nyt Jout­jär­ven kir­kon keit­ti­ös­sä ja keit­tä­nyt sa­to­ja lit­ro­ja rii­si­puu­roa seu­ra­kun­nan ti­lai­suuk­siin. Hän on kuu­lui­sa puu­ros­taan, jota syö­tiin vii­me jou­lu­na­kin.

– Kat­so­taan nyt tänä jou­lu­na, mi­ten käsi al­kaa toi­mia.

Sten­borg on tar­joil­lut seu­ra­kun­nan kym­me­net tu­han­net kah­vi­ku­pil­li­set ja ties kuin­ka mo­net tu­han­net puu­ro­lau­ta­set. Hä­nel­le on­kin an­sai­tus­ti ni­met­ty oma sali Jout­jär­ven kirk­koon.

– Olen ha­lun­nut koh­da­ta ih­mi­set kas­vok­kain pal­vel­les­sa­ni hei­tä.

Sten­borg tuli vä­li­ai­kai­sek­si emän­näk­si Jout­jär­vel­le kir­kon keit­ti­öön muu­ta­mak­si viik­ko­tun­nik­si 70-lu­vul­la, ja työ jat­kui elä­kei­kään saak­ka va­paa­eh­tois­työn rin­nal­la. Palk­ka­työn pää­tyt­tyä va­paa­eh­tois­työ on jat­ku­nut, ja sitä on ker­ty­nyt pal­jon enem­män kuin ai­koi­naan palk­ka­työ­tä.

Vuo­siin on mah­tu­nut keit­ti­ö­hom­mien li­säk­si si­man- ja si­na­pin­te­koa te­koa Mis­si­o­kau­pan myy­jäi­siin, äi­ti ja -lap­si­pii­riä, py­hä­kou­lua, ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa avus­ta­mis­ta ja pal­jon muu­ta. Kirk­ko­kah­vien ja kä­si­työ­pii­rin tu­lot me­ne­vät Kyl­li­kil­le rak­kaan lä­he­tys­työn tu­ke­mi­seen. Sten­borg on­kin ol­lut Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan lä­he­tys­työn toi­mi­kun­nas­sa 1970-lu­vul­ta läh­tien.

Vie­lä kym­me­nen vuot­ta sit­ten Sten­borg tuli aa­mul­la en­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta val­mis­te­le­maan kirk­ko­kah­ve­ja, is­tah­ti kym­me­nel­tä kir­kon­penk­kiin ja avus­ti eh­tool­li­sel­la ja lop­pu­mu­sii­kin soi­des­sa rien­si ta­kai­sin keit­ti­öön kah­vin­lait­toa jat­ka­maan.

– Tah­ti on hi­das­tu­nut nois­ta ajois­ta. Nyt on jäl­jel­lä ol­lut enää kä­si­työ­pii­ri, jota ve­dän joka toi­nen viik­ko, ja kirk­ko­kah­ve­ja lai­tan yh­des­sä ys­tä­vien kans­sa. Kii­tos heil­le sii­tä avus­ta. Jos­tain olen luo­pu­nut ai­van ko­ko­naan: 90-vuo­ti­aa­na pää­tin, et­ten enää aja au­toa. To­sin ko­ro­na-ai­kaan au­to oli­si ol­lut tar­peen.

Pit­kään elä­mään mah­tuu myös 30 vuot­ta luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä ja nel­jä Jout­jär­ven kirk­ko­her­raa. Sten­bor­gin luot­ta­mus­hen­ki­lö­vuo­siin 1979–2010 osuu seu­ra­kun­tien ta­lou­del­li­nen kul­ta­kau­si. Noi­na vuo­si­na kirk­ko­val­tuus­tos­sa pää­tet­tiin suu­ris­ta in­ves­toin­neis­ta: Sii­ka­nie­men lei­ri­kes­kus, Muk­ku­lan kirk­ko, Ah­ti­a­lan seu­ra­kun­ta­kes­kus, Kun­nak­sen ja Met­sä­pel­lon seu­ra­kun­ta­ko­dit, Jout­jär­ven kir­kon re­mont­ti ja Va­pau­den­ka­tu 6:n kiin­teis­tö­os­to.

Sten­bor­gin ai­ka­na Jout­jär­vel­lä ovat ol­leet kirk­ko­her­roi­na Timo Ai­ras, Ris­to San­ta­la, Sep­po Hä­mä­läi­nen ja Han­nes Wal­lin.

– Jo­kai­nen heis­tä on ol­lut eri­lai­nen, mut­ta kaik­kien kans­sa olen mie­les­tä­ni tul­lut toi­meen.

Sten­borg on ha­lun­nut ol­la kaik­kien pal­ve­li­ja.

– En ole ra­ken­ta­nut it­sel­le­ni ra­jo­ja seu­ra­kun­tien eri ryh­mien vä­lil­lä: olen men­nyt sin­ne, min­ne mi­nua on kut­sut­tu. Kaik­ki olem­me Luo­jan luo­mia eri­lai­suu­des­tam­me huo­li­mat­ta, ei­kä meil­lä ole oi­keut­ta ero­tel­la ih­mi­siä. Olen on­nel­li­nen, et­tä olen saa­nut oma­na it­se­nä­ni toi­mia seu­ra­kun­nas­sa. Olen saa­nut enem­män kuin an­ta­nut.

– Elä­mään on mah­tu­nut ilois­ta rai­taa, mur­heen rai­taa, vas­toin­käy­mi­siä, sai­raut­ta. Pääl­lim­mäi­se­nä on kii­tol­li­suus elä­mäs­tä ja sii­tä, et­tä olen saa­nut po­si­tii­vi­sen elä­mä­na­sen­teen. En muis­te­le ikä­viä asi­oi­ta en­kä kat­ke­roi­du.

Kyl­lik­ki Sten­bor­gil­le myön­net­tiin ke­vääl­lä Pro di­a­ko­nia -mi­ta­li hä­nen pal­ve­lu­alt­tiu­des­taan seu­ra­kun­tien va­paa­eh­toi­se­na.

– Olen häm­mäs­ty­nyt, et­tä mik­si juu­ri minä sen sain. Mi­ta­lis­sa on siu­naa­vat kä­det: ne ot­ta­vat ja an­ta­vat siu­naus­ta. 

Vaik­ka ah­ke­ra va­paa­eh­toi­nen on ol­lut mo­nes­sa vas­tuun­kan­ta­ja­na, hän muis­tut­taa, et­tä kaik­ki on teh­ty yh­des­sä.

– Olen kii­tol­li­nen, et­tä olen saa­nut teh­dä tätä, en omin voi­min, vaan tois­ten kans­sa ja voi­mia yl­hääl­tä saa­den.

Lue lisää aiheesta