Asiantuntijasairaanhoitajat Sointu Leppänen ja Tiina Turunen sekä sairaalapastori Johanna Rantanen sanovat, että hyvä yhteistyö sairaalateologien ja sairaalan muun henkilökunnan välillä on olennaisen tärkeää. Sillä tavalla kriisin kohdanneet potilaat ja heidän läheisensä saavat parhaan mahdollisen avun. Kuva Jani Mahkonen.
Jani Mahkonen
Kuolema ei arkipäiväisty koskaan - sairaalateologit ja sairaanhoitajat tekevät tiivistä yhteistyötä vakavasti sairaita potilaita auttaessaan
Aina välillä sairaalapappi Johanna Rantasen työpäivissä on hetkiä, kun rinnassa tuntuu haikea mutta kiitollinen läikähdys. Kuolema on tullut taas lähelle. Rantanen siirtyy työhuoneeseensa Jalmarin sairaalassa ja pysähtyy hetkeksi. Katselee ehkä ikkunasta ulos ja rauhoittuu, rukoileekin.
Kuolema kuuluu olennaisena osana Rantasen työhön. Silti se ei arkipäiväisty koskaan.
– Se koskettaa aina, jokaisen kohtaamani potilaan kohdalla, mutta varsinkin silloin, kun on ehtinyt jo tutustua ja tavannut ehkä jo muutaman kerran. Vaikka kuolema olisi toivottu ja odotettu, tulee se lopulta aina yllättäen, Rantanen sanoo.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun ensimmäinen sairaalapappi aloitti työnsä Lahdessa. Ensi vuonna sairaalasielunhoidollinen työ täyttää valtakunnallisesti 100 vuotta.
Sielunhoidollisella työllä tarkoitetaan henkistä ja hengellistä tukea surun, sairauden ja erilaisten elämänmuutosten keskellä. Se ei edellytä kirkon tai uskonnollisen liikkeen jäsenyyttä, vaan sitä on tarjolla kaikille, niin potilaille ja heidän läheisilleen kuin sairaalan henkilökunnallekin.
Sairaalateologi työskentelee tittelinsä mukaisesti sairaalassa, yhdessä muun sairaalan henkilökunnan kanssa. Vaikka pappi ei ole sairaalaympäristössä enää nykypäivänä mikään outous tai kummallisuus, saattaa työn sisältö jäädä hiukan hämäräksi – kunnes tulee tarve kuunteleville korville tai vaikkapa ehtoolliselle ja lyhyelle rukoushetkelle.
Sointu Leppänen ja Tiina Turunen kohtaavat kiireisessä sairaala-arjessa kriisin keskellä olevia potilaita ja heidän läheisiään. "Kuolemasairaan ihmisen viereltä ei saa olla kiire minnekään", Leppänen muistuttaa. Kuva Jani Mahkonen.
Jani Mahkonen
Päijät-Hämeen keskussairaalassa sisätautiosastolla asiantuntijasairaanhoitajina työskentelevät Sointu Leppänen ja Tiina Turunen tekevät töitä vaikeasti sairaiden ja kuolevien potilaiden kanssa. Yksi olennainen työtehtävä heillä on etsiä potilaita, jotka voisivat hyötyä sairaalapapin palveluista.
– Aina ei puhuta kuolevasta ihmisestä; myös etenevä sairaus aiheuttaa kriisin potilaalle ja hänen läheisilleen. Kun esimerkiksi syöpähoidot lopetetaan tai kun siirrytään saattohoitoon, se on kriisin paikka niin potilaalle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Silloin on hyvä tuoda tietoon se, että paikalla on ihminen vain ja ainoastaan heitä ja tätä hetkeä varten, Turunen kertoo.
Leppäsen mukaan sairaalateologien läsnäolo koetaan sairaalahenkilökunnan puolelta hyödylliseksi ja tärkeäksi. Hoitajien työ kun on usein kiireistä, ja vaikka miten haluaisi kuunnella ja olla läsnä, ei aikaa välttämättä kädestä pitelemiseen ja ahdistuksen vuoksi alati soittokelloa soittavan potilaan sängyn vieressä istumiseen ole.
– Kuolemansairaan ihmisen viereltä ei saa olla kiire minnekään. Siksi tuntuu hyvältä tietää, että on joku, jolla on aikaa ja kykyä pysähtyä kärsivän ja ahdistuneen potilaan viereen. Se rauhoittaa myös omaa mieltä kiireen keskellä, Leppänen miettii.
Leppänen ja Turunen ovat huomanneet, että potilaiden voi olla vaikea puhua hengellisistä asioista, vaikka taustalla olisi miten syvä vakaumus. "Minä olen pappien kanssa puheeni puhunut" -on lausahdus, jonka he ovat saattaneet kuulla, kun ovat tarjonneet potilaalle keskusteluaikaa sairaalateologin kanssa.
Rantanen ymmärtää tämän. Hän tietää, että vakaumukseen liittyvät asia ovat monelle liian henkilökohtainen asia jaettavaksi ja toisaalta, sairaalateologit ovat myös heitä varten, joille usko ei ole merkityksellinen asia.
– Jos potilas kokee, ettei halua puhua hengellisistä asioista, meidän tehtävämme ei ole tuputtaa. Teemme työtämme potilaslähtöisesti ja työstämme kriisiä kullekin sopivalla tavalla, Rantanen summaa.
Lahden seurakuntien sairaalasielunhoidon väkeä voit tavata sunnuntaina 20.10. Tuomasmessussa Mukkulan kirkossa. Messu alkaa klo 17.