Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

Tuo­re Sal­paus­se­län seu­ra­kun­nan kant­to­ri Mar­jaa­na Tu­ru­nen pe­rus­taa nuo­ril­le kuo­ron vuon­na 1994. Tu­ru­nen odot­taa ryn­täys­tä, mut­ta kuo­roon tu­lee vain tu­si­na. Kun hän kek­sii ni­me­tä kuo­ron­sa gos­pel­kuo­rok­si, toi­vot­tu ryn­täys ta­pah­tuu ja myös mie­hiä il­moit­tau­tuu mu­kaan. Näin al­kaa vuon­na 1995 Lah­den Gos­pel­kuo­ron ta­ri­na.

Tänä vuon­na juh­li­taan pyö­rei­tä jo kol­mat­ta ker­taa.

– Olen hir­ve­än huo­no taak­se­päin kat­so­mi­ses­sa, kun suun­ta­ni on ai­na tu­le­vai­suu­teen, Tu­ru­nen huo­kaa nyt.

Hän ker­too hä­vit­tä­neen­sä kaik­ki van­hat al­ma­na­kat, mut­ta ke­rän­neen­sä leh­ti­ju­tut isoi­hin lei­ke­kir­joi­hin, joi­ta on ker­ty­nyt jo kol­me. Täh­ti­het­kiä on pal­jon, mut­ta mu­kaan mah­tuu vai­kei­ta­kin vuo­sia.

Alus­sa kuo­ro lau­loi ”sa­mo­ja si­mo­jo­kia ja löyt­ty­jä, kuin muut­kin”, kun­nes lau­la­ja Jo­han­na Bo­e­dec­ker ava­si Tu­ru­sel­le oven ame­rik­ka­lai­sen gos­pe­lin maa­il­maan.

– En ol­lut aja­tel­lut, et­tä val­koi­se­na voi­si lau­laa si­ten, mut­ta Jo­han­na an­toi neu­vo­ja. Myö­hem­min mei­tä ovat käy­neet kou­lut­ta­mas­sa muun mu­as­sa Jepa Lam­bert, Hei­ni Iko­nen ja Hig­her Ground -kuo­ron joh­ta­ja Han­na-Ma­ria He­le­nius. Mie­les­tä­ni kir­kon kuo­ro­jen pi­tää teh­dä niin hy­vää kuin mah­dol­lis­ta; niin pa­ras­ta ja ko­mee­ta, et­tä se kes­tää ver­tai­lun kai­kis­sa sar­jois­sa.

Toi­nen tär­keä koh­taa­mi­nen oli vuon­na 2006, kun Lah­den Gos­pel­kuo­ro pää­si mu­kaan Blues Brot­hers -mu­si­kaa­liin, jos­sa esiin­tyi Ira Mul­ta­har­ju.

– Ira oli pe­reh­ty­nyt Aret­ha Frank­li­nin, Ma­ha­lia Jack­so­nin ja mui­den upei­den soul-lau­la­jien ää­nen­muo­dos­tuk­seen. Kun hä­net saa­tiin so­lis­tik­si, se al­koi kuu­los­taa oi­ke­al­ta gos­pe­lil­ta. Mat­kim­me jenk­ki­tyy­lis­tä lau­lu­ta­paa, ja meis­tä tuli Suo­mes­sa en­sim­mäi­nen suo­ma­lai­sen evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen seu­ra­kun­nan af­ro­a­me­rik­ka­lais­ta gos­pe­lia al­ku­pe­räi­sel­lä tyy­lil­lä esit­tä­vä kuo­ro.

2010-lu­vul­la kuo­ro ke­hit­tyi hui­maa vauh­tia, hui­pen­nuk­se­na Ta­lent Suo­mi -fi­na­lis­ti­na esiin­ty­mi­nen lä­hes mil­joo­nal­le te­le­vi­si­o­kat­so­jal­le. Ny­ky­ään kuo­ro on ko­ke­nut esiin­ty­jä me­di­as­sa, ja se on näh­ty muun mu­as­sa Suo­mi­LO­VEs­sa, Sa­tu­häis­sä, The Voi­ce of Fin­lan­dis­sa sekä YLETV1:n Rie­mu­lau­lut-ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa.

Tu­ru­nen an­taa vil­pit­tö­män tun­nus­tuk­sen kuo­ro­lai­sil­leen avoi­mes­ta ja roh­ke­as­ta asen­tees­ta, jota lii­al­li­nen it­sek­ri­tiik­ki ei hyy­dy­tä.

Kuo­ron oh­jel­mis­tos­sa on mo­nen­lais­ta mu­siik­kia van­hois­ta spi­ri­tu­aa­leis­ta mo­der­niin ame­rik­ka­lai­seen gos­pe­liin ja uu­siin suo­ma­lai­siin pop-lau­lui­hin. Kuo­roa sä­es­tää esiin­ty­mi­sis­sä am­mat­ti­or­kes­te­ri.

– Mi­nul­la on se aja­tus, et­tä py­ri­tään kut­su­maan ihan upou­u­sia ih­mi­siä seu­ra­kun­taan. Et­sin suo­ma­lais­ta pop­pia sem­moi­sel­ta har­maal­ta alu­eel­ta, joka pu­hut­te­lee myös hen­gel­li­ses­ti.

Tu­ru­nen poh­tii, et­tä suo­ma­lais­ten ra­kas­ta­mien tai­tei­li­joi­den lau­lut saa­vat sy­viä mer­ki­tyk­siä, kun ne kuu­lee ris­tin al­la.

– Sil­le on ol­lut niin suu­ri ti­laus. Olen näh­nyt, mi­ten ih­mi­set it­ke­vät is­kel­mä­mes­sun jäl­keen. Kant­to­ri­na olen ai­na pi­tä­nyt teh­tä­vä­nä­ni ja­kaa ilo­sa­no­maa kai­kil­le, ai­van kai­kil­le, Tu­ru­nen pai­not­taa.

Ira Multaharju oli perehtynyt Aretha Franklinin, Mahalia Jacksonin ja muiden upeiden soul-laulajien äänenmuodostukseen. "Kun hänet saatiin solistiksi, se alkoi kuulostaa oikealta gospelilta", Marjaana Turunen muistelee.

Me­nes­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta Sal­paus­se­län seu­ra­kun­ta päät­ti pois­taa kuo­ron ko­ko­naan bud­je­tis­ta vai­kei­den pan­de­mi­a­vuo­sien jäl­keen vuon­na 2023.

– Sal­paus­sel­kä on pie­nin vii­des­tä Lah­den seu­ra­kun­nas­ta. Raha ei enää riit­tä­nyt, tai sitä ei ha­lut­tu si­joit­taa tä­hän, kos­ka me pal­ve­lem­me koko Lah­den alu­et­ta, Tu­ru­nen avaa ti­lan­net­ta.

Kei­kat lop­pui­vat ja 28 lau­la­jaa lo­pet­ti kuo­ron. Tu­ru­nen koki, et­tä koko hä­nen elä­män­työn­sä ol­tiin ot­ta­mas­sa pois no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la.

– Olin sitä miel­tä, et­tä läh­det­tiin lo­pet­ta­maan lyp­sä­vää leh­mää. Em­me tuot­ta­neet ra­hal­li­ses­ti, mut­ta us­kon vah­vas­ti, et­tä oli­sim­me si­tä­kin voi­neet teh­dä – ja voi­sim­me edel­leen.

– Kuo­rois­sa­ni on täl­lä het­kel­lä yh­teen­sä mel­kein 300 lau­la­jaa. Useim­mil­le heis­tä seu­ra­kun­ta on ol­lut uu­si yh­tei­sö. Nyt he tu­le­vat per­hei­den ja ys­tä­vien kans­sa in­nois­saan kirk­koon. Ajat­te­len, et­tä tä­män täy­tyy ol­la tär­ke­ää ja oi­kein.

Rat­kai­su löy­tyi, kun Lah­den Gos­pel­kuo­ros­ta tuli yh­ty­män kuo­ro. Tu­ru­nen on tä­hän tyy­ty­väi­nen.

– Olen yh­den Lah­den seu­ra­kun­nan kan­nal­la, ja vä­hin­tään koko mu­siik­ki­työ voi­si ol­la seu­ra­kun­tien yh­tei­nen. Lah­te­lai­set, kei­tä minä ha­lu­an ta­voit­taa, ei­vät vält­tä­mät­tä edes tie­dä, mi­hin Lah­den seu­ra­kun­nis­ta he kuu­lu­vat, tai ei­vät kuu­lu lain­kaan.

Tu­ru­sel­la ei ole elä­kei­kään enää ko­vin mon­taa vuot­ta. Hän kat­soo tu­le­vai­suu­teen vuo­si ker­ral­laan. Pal­jon on suun­nit­teil­la tä­hän­kin vuo­teen: juh­la­kon­ser­tin jäl­keen ale­taan val­mis­taa oh­jel­mis­toa elo­kuuk­si, jol­loin esiin­ny­tään Si­be­lius­ta­los­sa Lah­den kan­sain­vä­li­sel­lä ur­ku­vii­kol­la sekä Lah­des­sa jär­jes­tet­tä­vil­lä val­ta­kun­nal­li­sil­la Me­di­a­lä­he­tys­päi­vil­lä. Hoo­si­an­na-tuo­mas­mes­sun jäl­keen on vie­lä vuo­ros­sa pe­rin­tei­nen jou­lu­kon­sert­ti.

– Kiva pork­ka­na on meil­tä pyy­det­ty oma kon­sert­ti Hel­sin­gin Mu­siik­ki­ta­los­sa en­si vuo­den syk­syl­lä, Tu­ru­nen pal­jas­taa.

Muu­ten tu­le­vai­suu­des­ta ky­syt­tä­es­sä hän hil­je­nee to­vik­si.

– Toi­von toki, et­tä löy­tyi­si jat­ka­ja, jon­ka sy­dän pa­laa asi­al­le. Mut­ta tie­dän, mi­ten suur­ta omis­tau­tu­mis­ta tämä joh­ta­jal­ta vaa­tii.

Vie­lä kui­ten­kin lau­le­taan, ja täy­des­tä sy­dä­mes­tä. Sii­hen liit­ty­en kant­to­ri ja kuo­ron­joh­ta­ja Mar­jaa­na Tu­ru­sel­la on asi­aa:

– Mie­het, hoi! Kuo­ron soun­di kai­paa li­sää mie­sää­niä. Ai­kai­sem­min mie­het sa­noi­vat, et­tä ei voi tul­la, kun pi­täi­si lait­taa mek­ko pääl­le. Nyt voin loh­dut­taa, et­tä em­me käy­tä enää kaa­pu­ja, vaan saa esiin­tyä ihan hou­suis­sa.

Marjaana Turusen kuoroissani on tällä hetkellä yhteensä melkein 300 laulajaa. "Useimmille heistä seurakunta on ollut uusi yhteisö. Nyt he tulevat perheiden ja ystävien kanssa innoissaan kirkkoon. Ajattelen, että tämän täytyy olla tärkeää ja oikein."

”Äi­ti läh­tee nyt!” Ann-Maj Sa­ra­puu-Räi­hä huik­kaa etei­ses­tä. Per­he ei pane vas­taan, sil­lä he tie­tä­vät, et­tä kuo­ro ja lau­la­mi­nen te­ke­vät hy­vää äi­dil­le. Per­heen 5-vuo­ti­as ty­tär on in­no­kas kon­ser­teis­sa kä­vi­jä, joka tans­sii ja elää täy­sil­lä mu­ka­na.

– Tree­ne­jä on ker­ran vii­kos­sa ja keik­ko­jen edel­lä enem­män, ker­too 16 vuot­ta kuo­ros­sa lau­la­nut Sa­ra­puu-Räi­hä.

Mat­kan var­rel­la on run­saas­ti säih­ky­viä huip­pu­het­kiä, mut­ta kaik­kein pa­ras­ta hä­nen mie­les­tään on yh­teis­hen­ki.  

– Olin aluk­si ar­ka, mut­ta kaik­ki ovat niin kan­nus­ta­via, et­tä ajan kans­sa olen roh­kais­tu­nut. Ei tar­vit­se pe­lä­tä epä­on­nis­tu­mis­ta, kun muut kan­nus­ta­vat us­kal­ta­maan. Us­kon, et­tä oman ää­nen va­paut­ta­mi­nen on tuo­nut muu­ten­kin roh­keut­ta ja it­se­var­muut­ta, Sa­ra­puu-Räi­hä ar­ve­lee.

– Kun ri­vis­tä kuu­lee kuo­ron soun­din ja on it­se sen osa, me­nee kyl­mät vä­reet sie­luun as­ti. Niin käy meil­le usein, et­tä sa­nat ja koko ti­lan­ne me­ne­vät niin tun­tei­siin, et­tä kyy­ne­leet nou­se­vat sil­miin.

Kun ri­vis­tä kuu­lee kuo­ron soun­din ja on it­se sen osa, me­nee kyl­mät vä­reet sie­luun as­ti.

Ann-Maj Sa­ra­puu-Räi­hä

Har­ri Lids­le on lau­la­nut Lah­den gos­pel­kuo­ros­sa vii­ti­sen vuot­ta. Myös hä­nel­le kuo­ro­har­joi­tus on so­si­aa­li­nen ta­pah­tu­ma, jos­sa käy­dään elä­mää läpi ja nau­ti­taan seu­ras­ta.

– Ih­mi­set tu­le­vat vä­sy­nei­nä ja läh­te­vät hy­väl­lä mie­lel­lä pois, hän sa­noo.

Lids­le veis­te­lee hy­vän­tuu­li­ses­ti me­net­tä­neen­sä kai­ken va­paa-ai­kan­sa kuo­rol­le. Hyvä puo­li asi­as­sa on, et­tä puo­li­so Su­vi­ma­ria Kaup­pi­nen löy­tyi kuo­ros­ta, jo­ten har­ras­tus on myös ai­kaa pa­ri­suh­teel­le.

Esiin­ty­mi­set tie­de­tään ajois­sa, ja ai­ka­tau­lu on tark­ka: mi­hin men­nes­sä kap­pa­lei­den sa­nat ja stem­mat pi­tää osa­ta, mil­loin mi­tä­kin kap­pa­let­ta har­joi­tel­laan ja mil­loin lau­le­taan bän­din kans­sa.

– Kat­som­me, mi­hin pro­jek­tei­hin voim­me si­tou­tua. Voi ol­la jon­kun jak­son pois­kin ja pa­la­ta sit­ten ri­viin.

Sin­fo­nia Lah­den tuu­bis­ti­na työs­ken­te­le­vä Lids­le ker­too saa­van­sa kuo­ros­ta pal­jon esit­tä­mi­sen rie­mua ja heit­täy­ty­mis­tä vas­ta­pai­no­na hil­li­tym­mil­le klas­si­sen mu­sii­kin kon­ser­teil­le.

– Gos­pel­kuo­ros­sa jut­tu on se, et­tä il­men­ne­tään mu­siik­kia vah­vas­ti ke­hol­la. Mie­het­kin ta­ka­ri­vis­sä lii­kut­ta­vat pait­si jal­ko­jaan, hei­lut­ta­vat jopa kä­si­ään, Lids­le nau­raa.

Kon­ser­tit ovat hä­nen mu­kaan­sa to­del­la yh­tei­söl­lis­tä mu­sii­kin ja­ka­mis­ta kuo­ron, bän­din ja ylei­sön kes­ken.

– Mu­sii­kin ais­tii ko­ko­nais­val­tai­ses­ti. Sii­nä vai­hees­sa, kun läh­dem­me liik­ku­maan, Ris­tin­kirk­ko al­kaa lai­neh­tia.   

Samuli Ikäheimo

Gos­pel­kuo­ron mat­kan var­rel­la on run­saas­ti säih­ky­viä huip­pu­het­kiä. Kaik­kein par­haim­mak­si asi­ak­si kuo­ro­lai­set kui­ten­kin nos­ta­vat yh­teen­kuu­lu­vuu­den ja vah­van yh­teis­hen­gen.  

Samuli Ikäheimo

Lah­den Gos­pel­kuo­ro täyt­tää 30 vuot­ta. Upe­as­sa juh­la­kon­ser­tis­sa Ris­tin­kir­kos­sa sun­nun­tai­na 16.3. on mu­ka­na yli 100-hen­ki­nen kuo­ro ja iso bän­di. Ka­pel­li­mes­ta­ri­na toi­mii Tii­na Knih­ti­lä ja kuo­roa joh­taa Mar­jaa­na Tu­ru­nen. So­lis­tei­na kuul­laan muun mu­as­sa Ira Mul­ta­har­jua, Ra­ys­sa Mon­ro­y­ta ja Juha-Mat­ti Tu­rus­ta.

Teks­ti: Riit­ta-Sis­ko Aar­to­lah­ti, ku­vat: Jani Mah­ko­nen, Jo­han­nes Wi­le­nius, Sa­mu­li Ikä­hei­mo, Ire­ne Kan­gas­nie­mi, Mark­ku Leh­ti­nen