JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Kuva: Radek Karkulowski

Kuva: Radek Karkulowski

Radek Karkulowski

Kirkkovuosi alkaa 1. adventtina – "Ilman kirk­ko­vuotta lähim­mäi­ses­tämme saattaisi tulla kaukainen"

Il­man kirk­ko­vuot­ta kris­tit­ty­jen huo­mi­on pai­no­pis­te saat­tai­si kiin­nit­tyä omiin tar­pei­siin. Lä­him­mäi­ses­täm­me saat­tai­si tul­la niin kau­kai­nen, et­tä hän­tä ei oli­si enää mah­dol­lis­ta näh­dä oman kir­kon ik­ku­nas­ta, kir­joit­taa Nas­to­lan kirk­ko­her­ra Kari Es­ke­li­nen.

26.11.2021
Kari Eskelinen

Kun pu­hum­me kirk­ko­vuo­des­ta, em­me puhu sil­loin ka­len­te­ri­vuo­des­ta, em­me­kä suo­ra­nai­ses­ti luon­non vuo­si­kier­ros­ta­kaan. Mis­tä sit­ten on oi­kein kyse? On­ko kirk­ko­vuo­si muo­dos­tu­nut ihan sat­tu­man­va­rai­ses­ti pal­ve­le­maan in­hi­mil­li­siä tar­koi­tus­pe­riä? Äk­ki­sel­tään voi­si aja­tel­la juu­ri näin.

Tar­kem­min ky­sy­mys­tä lä­hes­tyt­tä­es­sä asia on­kin juu­ri päin­vas­toin. Kirk­ko­vuo­den juu­ret ovat­kin löy­det­tä­vis­sä Raa­ma­tus­ta ja sen mer­ki­tys on hen­gel­li­nen.

Raa­ma­tul­li­set pe­rus­teet ovat löy­det­tä­vis­sä jo Van­has­ta tes­ta­men­tis­ta, jos­sa Her­ra an­toi Is­ra­e­li­lai­sil­le Moo­sek­sen kaut­ta vuo­tui­set juh­la-ajat, jot­ka ni­vou­tui­vat luon­non sa­to­kau­siin ja sil­loi­sen ka­len­te­ri­vuo­den si­säl­le (3. Ms. 23). Näi­tä juh­la-ai­ko­ja oli­vat sa­pat­ti, pää­si­äi­nen, oh­ran­täh­kä­juh­la, vil­jan­kor­juu­juh­la, uu­den­vuo­den­juh­la, suu­ri so­vi­tus­päi­vä ja leh­ti­ma­jan­juh­la.

Ka­len­te­ri­vuot­ta ja luon­non kier­to­kul­kua myö­täi­le­vät, Her­ral­le omis­te­tut, vuo­tuis­juh­lat ovat siis läh­töi­sin Ju­ma­lan tah­dos­ta ja käs­kys­tä. Vaik­ka Uu­den tes­ta­men­tin puo­lel­la ei ole lu­et­ta­vis­sa sa­man­kal­tais­ta juh­la­ka­len­te­ria, kirk­ko on ha­lun­nut kui­ten­kin jä­sen­tää kirk­ko­vuo­den kier­to­ku­lun seu­rail­len väl­jäs­ti Van­han tes­ta­men­tin juh­la­ka­len­te­ria. Tun­ne­tuim­mat ovat le­po­päi­vän viet­to eli sa­pat­ti ja pää­si­äi­nen. Myös sa­don­kor­juu­seen liit­ty­vien juh­la-ai­ko­jen muis­ta­mi­nen on edel­leen mu­ka­na kirk­ko­vuo­den ka­len­te­rin kirk­ko­py­his­sä.

Kuva: Radek Karkulowski

Kuva: Radek Karkulowski

Radek Karkulowski

Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa puo­les­taan muis­tu­te­taan, et­tä Kris­tus an­toi seu­ra­kun­nal­le apos­to­le­ja, pro­feet­to­ja, evan­ke­liu­min ju­lis­ta­jia, pai­me­nia ja opet­ta­jia va­rus­taak­seen seu­ra­kun­nan jä­se­net pal­ve­lus­työ­hön, Kris­tuk­sen ruu­miin ra­ken­ta­mi­seen (Ef. 4:11-12).

Yh­teis­ten juh­lien ja ko­koon­tu­mi­sien si­säl­löl­li­nen pyr­ki­mys oli siis hen­gel­li­nen: us­kon syn­ty­mi­nen ja vah­vis­tu­mi­nen sekä kas­va­mi­nen sii­nä si­ten, et­tä seu­ra­kun­ta­lais­ten mää­rä li­sään­tyi­si. Tar­koi­tus on, et­tä täs­sä­kin koh­den Her­ran kun­nia ja kii­tos tu­li­si­vat nä­ky­väk­si ih­mis­ten hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elä­mäs­sä (Rm. 14:5-6).

Kirk­ko­vuo­si ei ole siis synk­ro­nis­sa ka­len­te­ri­vuo­den kans­sa, ja se poik­ke­aa sel­väs­ti Van­han tes­ta­men­tin juh­la­ka­len­te­ris­ta. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä kirk­ko­vuo­si ra­ken­tuu ko­ko­naan kris­til­li­sen pää­si­äi­sen ym­pä­ril­le.

Kirk­ko­vuo­si al­kaa ad­ven­til­la mar­ras–jou­lu­kuun vaih­tees­sa ja päät­tyy tuo­mi­o­sun­nun­tai­hin, jota vie­te­tään viik­koa en­nen ad­vent­tia. Näi­den kah­den juh­lan vä­liin jää jouk­ko juh­la­py­hiä, jot­ka jä­sen­tä­vät voi­mak­kaas­ti kir­kon ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mää.

Pää­si­äi­nen on kai­kes­ta huo­li­mat­ta sel­ke­äs­ti koko kirk­ko­vuo­den kes­kus, jon­ka kaut­ta kaik­ki kirk­ko­vuo­den ta­pah­tu­mat ta­val­la tai toi­sel­la suo­dat­tu­vat.

 

Kirk­ko­vuo­si ja­kaan­tuu kah­teen pää­jak­soon: ad­ven­tis­ta hel­lun­tai­hin ja sii­tä tuo­mi­o­sun­nun­tai­hin.

En­sim­mäi­nen puo­lis­ko pi­tää si­säl­lään oi­ke­as­taan suu­rim­man osan kirk­ko­vuo­den juh­lis­ta, ja niis­sä kes­ki­ty­tään Raa­ma­tun pe­las­tus­ta­pah­tu­miin. Tämä juh­la­puo­lis­ko tuo Kris­tuk­sen pe­las­tus­te­ot ny­ky­het­keen ja vah­vis­taa us­ko­am­me Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja rak­kau­teen.

Voi­si tii­vis­tä­en sa­noa, et­tä kirk­ko­vuo­den al­ku­puo­lis­kon py­hät ja sun­nun­tait va­kuut­ta­vat meil­le mo­nien eri raa­ma­tun­teks­tien kaut­ta, mitä Kris­tus on teh­nyt mei­dän puo­les­tam­me (Chris­tus pro no­bis).

Kris­tuk­sen pe­las­tus­te­ot al­ka­vat Her­ran tu­le­mi­sen odot­ta­mi­sel­la, ad­ven­tis­ta (ad­ven­tus Do­mi­ni). Ju­ma­lan pe­las­tus­his­to­ri­as­sa Kris­tuk­sen syn­ty­mää edel­si odot­ta­mi­sen ai­ka, jol­loin pro­fee­tat vä­lit­ti­vät Ju­ma­lan lu­pauk­set tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta. Jou­lua edel­tää sa­mal­la ta­voin odo­tuk­sen ai­ka, jol­loin seu­ra­kun­ta omis­taa uu­del­leen sa­mat lu­pauk­set ja val­mis­tau­tuu ot­ta­maan vas­taan sa­naa nii­den to­teu­tu­mi­ses­ta.

Jou­lun ja pää­si­äi­sen suh­det­ta on mie­tit­ty vuo­si­sa­to­jen ku­lu­es­sa pal­jon. Kum­pi­kin ovat mei­dän kan­nal­tam­me tär­kei­tä Ju­ma­lan pe­las­tus­te­ko­ja. Pää­si­äi­nen on saa­nut kes­kei­sen si­jan kirk­ko­vuo­des­sa, kos­ka Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mus on koko kris­til­li­sen us­kon ydin. Il­man sitä Jee­suk­sen syn­ty­mäl­lä­kään ei oli­si sa­maa mer­ki­tys­tä kuin mitä sil­lä nyt on.

 

Kirk­ko­vuo­den jäl­ki­puo­lis­kol­la ta­val­li­sis­ta py­hä­päi­vis­tä erot­tu­via juh­lia on vä­hän, ja sen vuok­si sitä on kut­sut­tu juh­lat­to­mak­si puo­lis­kok­si.

Kirk­ko­vuo­den lop­pu­puo­lel­la ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa pai­no­pis­teek­si muo­dos­tuu us­kon vai­ku­tus ar­kie­lä­mäs­sä. Mo­net raa­ma­tun­pai­kat tuo­vat esiin roh­kai­se­via esi­merk­ke­jä ja nä­kö­kul­mia seu­ra­kun­nan ja sen jä­sen­ten elä­mään sii­tä, mitä Kris­tuk­sen seu­raa­mi­nen tu­li­si ol­la käy­tän­nös­sä. Vaik­ka me usein epä­on­nis­tum­me ja olem­me epä­täy­del­li­siä Kris­tuk­sen seu­raa­ji­na, Pyhä Hen­ki on mei­dän kans­sam­me vah­vis­ta­mas­sa ja aut­ta­mas­sa niin, et­tem­me me­net­täi­si us­ko­am­me. Tai sil­loin, kun koh­taam­me vas­toin­käy­mi­siä, voim­me luot­taa Raa­ma­tun hoi­ta­vaan sa­naan.

Hy­vä­nä esi­merk­ki­nä voi­si mai­ni­ta vaik­ka­pa 26. sun­nun­tain hel­lun­tais­ta, jon­ka ai­hee­na on ”us­kon kes­tä­vyys ah­din­gos­sa”. Tämä kirk­ko­py­hä ko­ros­taa et­tä, vai­nois­ta ja ko­et­te­le­muk­sis­ta huo­li­mat­ta Raa­ma­tun lu­pauk­siin voi edel­leen luot­taa.

Kos­ka Kris­tus kul­kee kans­sam­me kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa, kirk­ko­vuo­den lop­puo­saa on ku­vat­tu sa­noin Kris­tus meis­sä (Chris­tus in no­bis).

Kuva: Radek Karkulowski

Kuva: Radek Karkulowski

Radek Karkulowski

Kirk­ko­vuo­den kier­to­ku­lun on moi­tit­tu tois­ta­van lii­kaa it­se­ään. Täl­tä saat­taa­kin vai­kut­taa, mi­kä­li sat­tuu käy­mään kir­kos­sa esi­mer­kik­si ker­ran vuo­des­sa ja vie­lä­pä sa­maan ai­kaan kirk­ko­vuot­ta.

Kirk­ko­vuo­si tar­jo­aa kui­ten­kin mo­ni­puo­li­sen raa­mat­tuo­pe­tuk­sen, jos ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mään osal­lis­tuu sään­nöl­li­ses­ti. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa ja muis­sa har­taus­ti­lai­suuk­sis­sa on käy­tös­sä kirk­ko­vuo­den ai­hei­siin liit­ty­vät teks­tit, jot­ka muo­dos­tu­vat kol­mes­ta eril­li­ses­tä vuo­si­ker­ras­ta.

Li­säk­si saar­naa­jat tuo­vat teks­teis­tä esiin mo­nia roh­kai­se­via ja us­ko­am­me vah­vis­ta­via nä­kö­kul­mia kol­miyh­tei­seen ja ar­mah­ta­vaan Ju­ma­laan, joka voi­mal­li­ses­ti toi­mii luo­mas­saan maa­il­mas­sa.

Il­man kirk­ko­vuot­ta seu­ra­kun­tien ja yk­sit­täis­ten kris­tit­ty­jen huo­mi­on pai­no­pis­te saat­tai­si kiin­nit­tyä Ju­ma­lan kaik­kia ih­mi­siä kos­ke­vis­ta pe­las­tus­te­ois­ta ja huo­len­pi­dos­ta omiin tar­pei­siin. Lä­him­mäi­ses­täm­me saat­tai­si tul­la sil­loin niin kau­kai­nen, et­tä hän­tä ei oli­si enää mah­dol­lis­ta näh­dä oman kir­kon ik­ku­nas­ta. Ad­ven­tin ol­les­sa jäl­leen lä­hel­lä meil­le on tar­jol­la so­pi­va ti­lai­suus liit­tyä mu­kaan uu­den kirk­ko­vuo­den jumalan­pal­ve­lu­se­lä­mään.

Lue lisää aiheesta