Kir­kon il­mas­to­ta­voit­teen yh­te­nä vä­lie­tap­pi­na pi­det­ty seu­ra­kun­tien ym­pä­ris­tö­toi­mien ser­ti­fi­oin­ti laa­haa pa­has­ti jäl­jes­sä.

Kir­kon ener­gia- ja il­mas­tost­ra­te­gi­as­sa ta­voit­tee­na on, et­tä kaik­kien seu­ra­kun­tien ja seu­ra­kun­ta­yh­ty­mien tu­lee suo­rit­taa kir­kon oma ym­pä­ris­tö­dip­lo­mi vii­meis­tään vuon­na 2025. Täl­lä het­kel­lä dip­lo­mi on voi­mas­sa 42 seu­ra­kun­ta­ta­lou­del­la, mikä on 16 pro­sent­tia kai­kis­ta 256:sta seu­ra­kun­ta­ta­lou­des­ta.

– Ti­lan­ne on huo­no, myön­tää Kirk­ko­hal­li­tuk­sen joh­ta­va asi­an­tun­ti­ja Ilk­ka Si­pi­läi­nen.

Hän kui­ten­kin huo­maut­taa, et­tä lä­hes kaik­kien suu­rien seu­ra­kun­ta­yh­ty­mien ym­pä­ris­tö­toi­met on ser­ti­fi­oi­tu.

– Se tar­koit­taa, et­tä kir­kon jä­se­nis­tä yli puo­lel­la oma lä­hi­seu­ra­kun­ta on suo­rit­ta­nut ym­pä­ris­tö­dip­lo­min.

Se ei kui­ten­kaan ole riit­tä­väs­ti kir­kon ener­gia- ja il­mas­tost­ra­te­gi­an pää­ta­voit­teel­le, jon­ka mu­kaan Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko on hii­li­neut­raa­li vuon­na 2030.

Tä­män vuo­den alus­sa käyn­nis­tet­tiin kol­mi­vuo­ti­nen kir­kon ener­gia- ja il­mas­tost­ra­te­gi­an mu­kai­nen Hii­li­neut­raa­li kirk­ko -kär­ki­han­ke, jol­le kir­kol­lis­ko­kous myön­si täl­le vuo­del­le en­sim­mäi­sen ra­hoi­tu­se­rän 120 000 eu­roa. Hank­keen ko­ko­nais­kus­tan­nuk­set ovat 320 000 eu­roa.

Si­pi­läi­sen mu­kaan sen konk­reet­ti­se­na ta­voit­tee­na on luo­da tie­kart­ta, mi­ten hii­li­neut­raa­lius­ta­voit­tee­seen pääs­tään sekä saa­da sitä kos­ke­vat mit­ta­rit val­miik­si.

–  Meil­lä on näis­tä alus­ta­via suun­ni­tel­mia teh­ty. Tie­kar­tan ja mit­ta­rei­den on tar­koi­tus val­mis­tua en­si vuon­na.

Kär­ki­han­ke tar­koit­taa kir­kos­sa yh­teis­tä han­ket­ta, jol­la ta­voi­tel­laan mer­kit­tä­vää vai­ku­tus­ta kir­kon toi­min­taan. Se to­teu­te­taan yh­teis­työs­sä seu­ra­kun­tien ja hiip­pa­kun­tien sekä mui­den kir­kol­lis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Kos­ka seu­ra­kun­nat ovat it­se­näi­siä toi­mi­joi­ta, nii­den roo­li myös kir­kon il­mas­to­työs­sä on kes­kei­nen.

Osa­na kär­ki­han­ket­ta Kirk­ko­hal­li­tus palk­ka­si ym­pä­ris­tö­a­si­an­tun­ti­jan, joka ot­taa yh­teyt­tä ja tar­jo­aa tu­kea seu­ra­kun­tiin, jot­ka ei­vät ole vie­lä ym­pä­ris­tö­dip­lo­mia suo­rit­ta­neet.

Mut­kia mat­kaan on tuo­nut maan­käyt­tö­sek­to­ri, joka oli koko Suo­mes­sa vuon­na 2021 ko­ko­nai­suu­des­saan en­sim­mäis­tä ker­taa pääs­tö­läh­de. Se joh­tuu sii­tä, et­tä hak­kuu­mää­rät kas­voi­vat, puus­ton kas­vu ale­ni ja met­sä­maan oji­tet­tu­jen tur­ve­mai­den pääs­töt kas­voi­vat uu­den las­ken­ta­me­ne­tel­män seu­rauk­se­na. Met­sä kui­ten­kin säi­lyi yhä net­to­nie­lu­na.

Käy­tän­nös­sä kir­kos­sa aja­tel­tiin ai­em­min, et­tä kirk­ko oli­si hii­li­neut­raa­li seu­ra­kun­tien met­sä­o­mai­suu­den an­si­os­ta, mut­ta ti­lan­ne on muut­tu­nut. Asia val­ke­ni vii­meis­tään Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen sel­vi­tyk­ses­sä.

Kir­kon maan­käyt­tö­pääl­lik­kö Har­ri Palo sa­noo, et­tä kir­kon met­siä kos­ke­va, vuon­na 2021 jul­kais­tu, sel­vi­tys seu­ra­kun­ta­met­sien hii­li­va­ras­tois­ta ja -nie­luis­ta teh­tiin hy­vään ai­kaan.

– Sii­nä vai­hees­sa oli ai­ka hyvä kä­si­tys sii­tä, et­tä met­sä­maan hii­li­va­ras­tol­la on suu­ri mer­ki­tys puus­toon näh­den, kun met­sien hii­li­ta­set­ta las­ke­taan. Las­kel­mis­sa osat­tiin ot­taa tämä huo­mi­oon, Palo sa­noo.

Las­kel­mien mu­kaan tur­ve­mai­den osuus seu­ra­kun­tien met­sä­a­lu­eis­ta on mel­ko suu­ri, jo­ten maa­pe­rään si­tou­tu­neen hii­len mää­rä on huo­mat­ta­va. Kas­va­van met­sän puus­toon si­tou­tuu hiil­tä, mikä muo­dos­taa hii­li­nie­lun. Hak­kui­den ja poh­ja­ve­si­o­lo­suh­tei­den muu­tok­sen seu­rauk­se­na hiil­tä kui­ten­kin myös va­pau­tuu maa­pe­räs­tä il­ma­ke­hään.

Hii­li­ta­seen nä­kö­kul­mas­ta met­sien hoi­to ja käyt­tö tu­li­si suun­ni­tel­la si­ten, et­tä puus­toon ja maa­pe­rään si­tou­tu­van hii­len mää­rä kas­vaa ja maa­pe­räs­tä va­pau­tu­van hii­len mää­rä on mah­dol­li­sim­man pie­ni.

Las­kel­mat toi­vat ar­vo­kas­ta tie­toa kir­kon il­mas­tost­ra­te­gi­an on­nis­tu­mi­seen.

– Sii­hen men­nes­sä stra­te­gi­as­sa oli luo­tet­tu lii­kaa sii­hen, et­tä seu­ra­kun­tien pääs­tö­jä voi­daan kom­pen­soi­da omil­la met­sä­mail­la. Nyt kes­ki­ty­tään enem­män pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­seen, Palo sa­noo.

Yh­tä­lön te­kee vai­ke­ak­si se, et­tä kom­pen­saa­ti­os­sa no­jaa­mi­nen pel­käs­tään omiin met­siin on han­ka­laa seu­ra­kun­ta­ta­louk­sien kan­nal­ta. Mo­nil­le seu­ra­kun­nil­le met­sä on tu­lon­läh­de.

– Hak­kui­den vä­hen­tä­mi­nen ei ole seu­ra­kun­ta­ta­lou­den kan­nal­ta vält­tä­mät­tä re­a­lis­tis­ta, Palo ar­vi­oi.

Kom­pen­saa­ti­os­sa kat­set­ta on siir­ret­ty mui­hin vaih­to­eh­toi­hin.

– Tie­dos­sa on eri vaih­to­eh­to­ja. Esi­mer­kik­si tro­piik­kiin is­tu­te­tuil­la puil­la on mah­dol­lis­ta li­sä­tä hii­li­va­ras­to­ja, mut­ta met­si­tys­hank­kei­den luo­tet­ta­vuu­den to­den­ta­mi­ses­sa on vie­lä te­ke­mis­tä, Palo sa­noo.

– Eri­lai­set kom­pen­saa­ti­o­jär­jes­tel­mät ei­vät toi­saal­ta pää­se ke­hit­ty­mään, jos nii­tä ei käy­te­tä, Si­pi­läi­nen sa­noo.

Kär­ki­hank­kees­sa ta­voi­te on kir­jat­tu var­sin sel­väs­ti: ”Seu­ra­kun­ta­ta­louk­sien hii­li­pääs­töt vä­he­ne­vät ja jäl­jel­le jää­vät pääs­töt si­tou­tu­vat hii­li­va­ras­toi­hin tai ne kom­pen­soi­daan.” Sama oh­je on kir­jat­tu ym­pä­ris­tö­dip­lo­min kä­si­kir­jaan.

Hii­li­pääs­tö­jen vä­hen­tä­mi­ses­sä suu­ri te­ki­jä ovat kiin­teis­töt: mi­ten nii­den ener­gia tuo­te­taan, kuin­ka pal­jon ne käyt­tä­vät ener­gi­aa ja on­ko ti­lo­ja käy­tös­sä so­pi­va mää­rä.

Ym­pä­ris­tö­toi­mil­la on ar­vos­te­li­jan­sa, jo­ten ky­sy­tään­pä nyt sit­ten: Mik­si kir­kon tu­li­si ol­la hii­li­neut­raa­li? Mik­si vaik­ka­pa kir­kon met­sil­lä, jot­ka ovat 0,7 pro­sent­tia Suo­men met­sis­tä, oli­si mer­ki­tys­tä Suo­men tai maa­il­man hii­li­ta­sees­sa?

– Maa­il­ma muo­dos­tuu pie­nis­tä pa­lois­ta. Ei ole kris­ti­nus­kon mu­kais­ta, et­tä jät­täi­sim­me oman lei­vis­käm­me hoi­ta­mat­ta. Se, et­tä ih­mi­nen te­kee jo­tain, aut­taa myös hän­tä it­se­ään. Toi­min­ta aut­taa il­mas­to­ah­dis­tuk­seen, sa­noo Si­pi­läi­nen.

Täs­tä pääs­tään kir­kon hii­li­kä­den­jäl­keen. Sit­ran tu­le­vai­suus­sa­nas­tos­ta löy­ty­vä kä­si­te ko­ros­taa myön­tei­siä pääs­tö­vai­ku­tuk­sia, vaik­ka­pa pal­ve­lun il­mas­to­hyö­ty­jä.

– Se on kir­kol­le se vai­kut­ta­vin teh­tä­vä, pu­hua luon­non puo­les­ta ja osoit­taa esi­mer­kil­läm­me, et­tä vä­li­täm­me luon­nos­ta ja ym­pä­ris­tös­tä, Si­pi­läi­nen sa­noo.