"Olen syvällisesti kiitollinen siitä, että Peshawarin hiippakunta on selvinnyt hengissä siitä huolimatta, että alueella ovat toimineet niin Taliban, Al-Qaida kuin Osama bin Ladenkin", pakistanilaisen Peshawarin hiippakunnan piispa Humphrey Peters kertoi Hollolan Sovituksenkirkkoon kokoontuneelle yleisölle. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Kaksi pientä aasialaista kirkkoa taistelee tilastaan ja kristillisestä identiteetistään – "Työmme on mahdollista ainoastaan, jos meillä on muslimijohtajien tuki"
Hollolan Sovituksenkirkossa nähtiin perjantaina mielenkiintoisia vieraita Aasiasta, kun Peshawarin hiippakunnan piispa Humphrey Peters sekä Nepalin luterilaisen kirkon piispa Joseph Soren kertoivat kristillisten kirkkojen tilanteesta ja kristittynä elämisestä kotimaissaan.
Vierailut toteutuvat kirkon kansainvälisten lähetyskumppanuusneuvotteluiden yhteydessä. Neuvottelut järjestettiin Helsingissä 26.‒30. elokuuta.
Pakistan on yli 240 miljoonan asukkaan islamilainen tasavalta. Kristittyjen osuus väestöstä on hyvin pieni – alle kaksi prosenttia.
Peshawarin hiippakunta sijaitsee Afganistanin rajanaapurissa ja sen toiminta ulottuu Afganistanin puolelle. Alueella eletään Pakistanin Talibanin ja muiden ääriryhmien harjoittaman terrorismin varjossa.
– Olen syvällisesti kiitollinen siitä, että Peshawarin hiippakunta on selvinnyt hengissä siitä huolimatta, että alueella ovat toimineet niin Taliban, Al-Qaida kuin Osama bin Ladenkin, Humphrey Peters kertoi Sovituksenkirkkoon kokoontuneelle yleisölle.
Peshawarin hiippakunta on perustettu vuonna 1980. Pakistanin kirkon piirissä on luterilaisia, anglikaaneja, metodisteja ja presbyteerejä. Luterilaisia on vain Peshawarissa.
Suurista ongelmista huolimatta Peshawarin hiippakunta on kasvanut.
– Kun Ranskassa poltettiin Koraaneja, Peshawarissa poltettiin luterilainen kirkko. Siksi kaikki mitä tapahtuu Euroopassa, täytyy ottaa huomioon, koska hinta maksetaan meidän kotimaassamme. Vuonna 2013 meillä oli kaksoisitsemurhaisku, jossa yli 100 ihmistä sai surmansa ja 160 loukkaantui vakavasti.
Tammikuussa 2022 Suomen Lähetysseura kertoi, kuinka moottoripyörällä liikkuneet hyökkääjät avasivat tulen kahta Peshawarin hiippakunnan pappia kohti. Toinen papeista menehtyi.
– Esimerkiksi jumalanpilkkalaki on Pakistanissa ankara. Viime vuonna toisessa maakunnassa 85 kristittyjen asuntoa poltettiin. Käytännössä Punjabin osavaltiossa tapahtuu jotain kuukausittain. Peshawarissa tilanne on paremmin hallinnassa.
Humphrey Peters on työskennellyt myös koko Pakistanin kirkon johtajana vuosina 2017–2021. Peters kuvailee kristittyjen oikeuksia Pakistanissa vaatimattomiksi.
– Ei ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi esimerkiksi presidentiksi, pääministeriksi tai armeijan ylipäälliköksi. Elämä on jatkuvaa taistelua.
Riskeistä huolimatta Peters edistää aktiivisesti uskontojen välistä vuoropuhelua. Hänellä on hyvät suhteet maakuntansa tärkeimpään muslimijohtajaan.
– Työmme on mahdollista ainoastaan, jos meillä on muslimijohtajien tuki. Alue on Talibanin hallinnassa, ja jos työtä ei voida tehdä kontrolloidusti, heillä on valta sen lopettamiseen koska tahansa. Olemme kuitenkin onnistuneet paitsi pysymään hengissä, myös kasvamaan ja säilyttämään kristillisen identiteetin.
– Tärkeää on käydä säännöllisesti uskontojen välistä dialogia ja tavata islamilaisia johtajia. Se on hyvin arkista ruohonjuurityötä. Työskentelemme myös kotiäitien ja lasten kanssa, kouluissa, mediassa, juristien kanssa ja niin edelleen.
Petersillä on monenlaisista vaikeuksista huolimatta toiveikas viesti suomalaisille.
– Pakistanin kirkolla on yhä mahdollisuus jatkaa hyvän sanoman levittämistä. Me kaikki yhdessä olemme Kristuksen ruumis. On sanomattoman suuri ilo ja siunaus, että kristillinen kirkko voi toimia niin vahvasti islamilaisella alueella. Tavoitteena on kirkon aseman parantaminen entisestään. Myös islamilaiselle väestölle on hyväksi, että he oppivat elämään kristittyjen kanssa.
Peshawarin hiippakunta on Suomen Lähetysseuran pitkäaikainen yhteistyökumppani. Tosin Lähetysseura on joutunut sopeuttamaan talouttaan rajusti, ja sen tuki Pakistaniin on tällä tietoa päättymässä vuonna 2025.
"Ekumeeninen toiminta on vahvaa. Aivan kuten Pakistanissa, myös meillä rakennetaan rauhaa eri tavalla ajattelevien kanssa", Nepalin luterilaisen kirkon piispa Joseph Soren kertoo. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen
Joseph Soren puolestaan vihittiin heinäkuussa 2023 Nepalin evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiseksi piispaksi. Kirkon historia ulottuu kuitenkin lähes sadan vuoden päähän.
Kirkko syntyi köyhän ja kouluttamattoman, etniseen vähemmistöön kuuluvan Santal-heimon alueelle.
– Santal-ihmisten ja viranomaisten välillä vallitsi kielimuuri. Poliisitkaan eivät häirinneet heidän jumalanpalveluselämäänsä, koska he eivät ymmärtäneet, mitä siellä puhuttiin ja mistä laulettiin, Soren kertoo hymyillen.
Vuonna 1943 Intiasta lähetettiin pappi kastamaan uusia kristittyjä, ja 15 vuotta myöhemmin Nepal alkoi saada vakituisesti pappeja Intian puolelta. Itsenäiseksi Nepalin luterilainen kirkko muuttui vasta 2000-luvulla. Vuodesta 2010 se on kuulunut Luterilaiseen maailmanliittoon.
Nepalin luterilaisella kirkolla on vain vajaat 1400 jäsentä. Toiminta on kuitenkin melko samanlaista kuin Suomessa: on sunnuntain jumalanpalvelus, pyhäkouluja, raamattuopetusta, nuorisotyötä, naistenpäiviä ja perheneuvontaa.
Jälkimmäisen Soren mainitsee erityiseksi painopisteeksi.
– Morangin piirikunnassa viedään joka kuukausi 300 avioeroanomusta oikeuteen. Se on hyvin surullista. Paikallishallinnon tuomioistuimellakin on oma osastonsa eroasioille. Nepalissa kristityt eivät pidä eroista.
Kirkolla on diakoninen osasto, joka tekee yhteistyötä paikallishallinnon, piirikunnan ja muiden järjestöjen kanssa. Yhteistyö vahvistui erityisesti koronavuosina.
– Ekumeeninen toiminta on vahvaa. Aivan kuten Pakistanissa, myös meillä rakennetaan rauhaa eri tavalla ajattelevien kanssa, Soren kertoo.
Nepalissa on vahva kastijako, ja vain harvat alakastien ihmiset saavat koulutusta. Kirkko on voinut tarjota näille nuorille työtä sähköasennuksista pyhäkoulujen pitämiseen.
– Eräs nuoristamme sai stipendin, jonka turvin hän lähti Hong Kongiin opiskelemaan sikäläisessä luterilaisessa instituutissa. Nuoret ovat voineet saada stipendejä myös esimerkiksi opiskeluun paikallisessa lukiossa.
Sorenin mukaan kristityt kohtaavat vainoa myös köyhässä ja hinduenemmistöisessä Nepalissa.
– Nepal on perustuslaillisesti sekulaari valtio, jossa on vapaus harjoittaa eri uskontoja.
Käytännössä asia ei ole ole näin yksinkertainen.
– Kristinuskoa kohtaan vallitsee jonkinlainen allergia. Nepalin historiassa oli jopa aika, jolloin kaikki kristityt karkotettiin maasta. Kirkkoja ei kuitenkaan silloin tuhottu. Viime vuonna viranomaiset kuitenkin tuhosivat yhden kirkoistamme. Miksi, sitä en ymmärrä. Suhtautuminen on kaksijakoista.
Humphrey Peters ojensi Hollolan kirkkoherra Timo Huttuselle lahjaksi puisen ristin. Kuva: Markus Luukkonen
Markus Luukkonen