Jyrki 69 eli Jyrki Linnankivi nauttii vanhojen virsien veisuusta. Toinen hyvä tapa rauhoittumiseen on estetiikka. Erityisen rakkaita Linnankivelle ovat Euroopan isot goottilaiset katedraalit
Etelähelsinkiläisessä Agricolan kirkossa oli viime joulukuussa kuhinaa. Tuomasmessun saarnaa astui pitämään ponnarihiuksinen mies valkoisessa albassa. Sen liepeiden alta näkyivät komeat buutsit.
Kansainvälisestikin tunnetun The 69 Eyes -goottibändin keulakuvana tunnetun Jyrki 69:n eli Jyrki Linnankiven saarna oli iso uutinen.
Palaute oli vähän hämmästynyttä mutta pääosin myönteistä. Jyrki 69 tunnetaan avarakatseisena henkilönä. Miksi hän ei voisi olla kiinnostunut myös uskonnosta?
Olemme sopineet haastattelupaikaksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Hyvän toivon kappelin. Teologian opiskelija Linnankivi suorittaa muun muassa siellä työharjoitteluaan.
Kappelissa on maanantai-iltapäivällä alkamassa alueen asukkaille tarkoitettu yhteisöruokailu. Sitä valmistelevat vapaaehtoiset kantavat pöytiä. Sitten paikalle astelee pitkä mies urheilukassin kanssa.
Mediasta tuttu Jyrki 69 tervehtii ja alkaa neuvotella kuvaajan kanssa siitä, missä olisi paras ottaa kuvia.
Se onkin tarkkaa puuhaa. Kaikesta näkee, että monta vuosikymmentä rock and roll -bändin keulakuvana ollut mies ei ole linssin edessä ihan ensimmäistä kertaa.
Viimein kuvaussessio on saatu kunnialla maaliin. Siirrymme haastateltavan kanssa rauhallisempaan tilaan ja nauhuri napsahtaa päälle.
Ilmenee, että Jyrki 69:n tehtävät isossa seurakunnassa ovat monenlaisia. Hän on sopinut niistä kappalainen Hannu Varkin kanssa.
Työharjoittelijan toimenkuvassa on luonnollisesti huomioitu hänen erityisosaamisensa.
– Täällä Hyvän toivon kappelissa olen muun muassa vetänyt Karaokemessun ja auttanut yhteisöruokailun toteuttamisessa. Joulukuussa juonsin Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden Helsingin tuomiokirkossa.
Linnankivestä on ollut hienoa päästä näkemään monelta tasolta seurakunnan toimintaa.
Hän pitää myös ihmisten auttamista tärkeänä.
– Taustanani on muun muassa Unicefin hyvän tahdon lähettiläisyys. Siinä tehtävässä olen päässyt näkemään kehittyvien maiden todellisuutta. Ero on melkoinen verrattuna siihen kimallukseen, jota bändimme on kokenut Hollywoodissa.
Jotta ymmärtäisi goottirokkarin ilmaantumisen teologian ja kirkon piiriin, niin pitää palata ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.
Vuonna 1968 syntynyt Jyrki Linnankivi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenlinnassa.
Hän kertoo olevansa ihan tavallisesta perheestä, jonka elämässä kristinusko oli sen ajan tapaan läsnä. Se oli klassista yhtenäiskulttuurin aikaa.
– Meillä kuunneltiin jumalanpalvelusta sunnuntaisin radiosta. Koulussa pidin uskonnosta ja se olikin minulla lukiossa kymppi.
Jyrki 69 huomauttaa, miten tuohon aikaan kirkollisilla juhlapyhillä oli oikeasti merkitystä. Ne määrittelivät vuoden kiertokulun.
– Juhlapyhät kokosivat myös ihmisiä yhteen. Sukulaisia tuli Keski-Suomesta ja kokoonnuimme mummolaan. Nykyisin yhteisöllisyyttä on valitettavasti vähemmän.
Seurakunnan erilaiset poikakerhot olivat hyvin tärkeä osa Jyrkin lapsuus- ja varhaisnuorielämää.
– Kerhossa saatettiin tehdä esimerkiksi puukäsitöitä ja sen päätteeksi rukoiltiin.
Kesäleireihin liittyy taas aivan omanlaisiaan muistoja, joita rokkari ajattelee edelleen lämmöllä.
– Aamulla nostettiin Suomen lippu salkoon. Sunnuntaisin pidettiin aina leirijumalanpalvelus.
Kun ikää tuli lisää, niin seurakuntatoiminta sai jäädä.
– Elämääni tuli mukaan rokki ja muunlainen vapauden etsiskely.
Jyrki 69 päätyi pitämään saarnan Helsingin Tuomasmessussa monivaiheisen tapahtumaketjun seurauksena.
Siihen liittyi esiintymisiä mediassa ja juuri oikeiden ihmisten tapaamisia. Yksi asia johti aina toiseen.
Lopulta rokkari päätyi Agricolan kirkkoon esittämään Tuomasmessun vastuuhenkilöille yhden kysymyksen.
– Tiedustelin heiltä, löytyisikö tällaiselle teologian opiskelijalle jotakin messutehtäviä. He lupasivat pohtia asiaa.
Sitten sovittiin, että Linnankivi pääsee pitämään saarnan Kauneimmat joululaulut-Tuomasmessussa sunnuntaina 15.12.2024.
Valtavilla stadioneilla ja muun muassa legendaarisessa Whisky A Go Go -yökerhossa Los Angelesissa esiintynyt Jyrki 69 oli nyt aivan uudenlaisen haasteen edessä.
– Ennen saarnaa minua jännitti enemmän kuin 1990-luvun alussa ensimmäisen keikan alla rockpyhättö Tavastialla.
Saarna sai yleisesti kiitoksia ja veti kirkkoon paljon väkeä. Agricolan kirkon penkeillä istui myös sellaisia, joita harvemmin messussa näkee.
Estradeilla elämänsä aikana erittäin paljon ollut Jyrki Linnankivi ei näe esillä olemistaan sinällään tärkeänä asiana. Hän mieltää saarnalla olleen aivan muunlaisen merkityksen.
– Kyseinen Tuomasmessuhan oli joulun alla. Olen hyvin iloinen siitä, että kirkko sai juuri silloin näyttävästi sanomaansa esille.
Jyrki 69 miettii, että nykyään saa olla hyvin tarkkana, kun puhutaan vaikka juhlapyhien sisällöstä. Ketään ei oikein saisi loukata.
– Minä olen kuitenkin tällainen vanhaa koulukuntaa edustava jäbä, ja voin ihan hyvin sanoa, miksi joulua vietetään. Sen takia, koska se on Jeesuksen syntymäjuhla.
Saarnan saaman julkisuuden jälkeen Jyrki Linnankivi on saanut vastata myös siihen ilmeiseen kysymykseen. Udellaan että onko goottibändin keulakuva nyt sitten uskossa?
– Vastaan siihen, että minut on lapsena kastettu. Lutherhan aikoinaan totesi: ”Me olemme kaikki pelastettuja, kun meidät on kastettu.”
Viime kuukausina Linnankivi on joka tapauksessa joutunut miettimään asioita uudelta kantilta. Hänen teologian opiskelunsa nousikin valtakunnalliseksi uutiseksi.
Jyrki 69:llä ei kuitenkaan ole lähtenyt keulimaan. Hän ymmärtää hyvin olevansa vasta kandivaiheen teologian opiskelija. Mediaan livahtaneet puheet jostakin ”viittä vaille pappeudesta” ovat täysin ennenaikaisia.
– Vähän kiusallistakin se on. Opiskelen yliopistossa, mutta se on kuitenkin enemmänkin yksityisasia.
Kuitenkin Linnankivi hahmottaa jotakin uutta suuntaa olevan avautumassa. Hän ajattelee, että se voi liittyä ihmisten inspirointiin.
– Olin pari vuotta sitten mukana Vain elämää -telkkarisarjassa. Koin roolikseni olla siinä jonkinlainen maailmaa paljon kierrellyt Stadin Hollywood -rokkari. Mietin, että jospa voisin inspiroida omaikäisiäni ohjelman katselijoita.
Jyrki 69 ajattelee, että hänen ilmestymisensä kirkko- ja seurakuntaskeneen saattaa aiheuttaa hiukan samantyyppisiä reaktioita.
– Jospa herättäisin ikäisiäni tyyppejä hoksaamaan, että eipä olekaan tullut vähään aikaan kirkossa käytyä. Hehän voisivat mennä vaikka Tuomasmessuun tsekkaamaan, mitä siellä oikein tapahtuu.
Yksi asia kieltämättä vähän huvittaakin. Jyrki Linnankivi on pitänyt isolle seurakunnalle hyvin uskottavan saarnan, mutta ei ole opinnoissaan vielä siinä vaiheessa, jossa perehdytään saarnan kirjoittamiseen.
Kysyn häneltä mielipidettä siitä, millainen on hyvä saarna.
– Arvostan sitä, jos jumalanpalveluksen saarna on inspiroiva ja lohdullinen. Hyvä saarna on oikea taidonnäyte.
Linnankivi heittää ilmaan kysymyksen siitä, onko saarna jopa tekemässä varsinaisen comebackin.
– Jos ajatellaan vaikka tammikuisia USA:n presidentin virkaanastujaisia, niin Washingtonin piispan Trumpia haastanut saarnahan sai eniten julkisuutta. Samoin Helsingin piispan saarna itsenäisyyspäivänä laittoi tasavallan presidentin hymyilemään.
Jyrki 69 yllättää jälleen. Hän kertoo kuuntelevansa oikein perinteisesti radiosta sunnuntain jumalanpalveluksen, mikäli on kotona.
– Joskus eläkkeellä oleva opettajaserkkuni soittaa sen jälkeen ja kysyy, kuuntelinko saarnan. Sitten keskustelemme siitä. Meillä on jo pitkään ollut tällainen tapa.
Jyrki Linnankivi on kelpo esimerkki siitä, miten aikuisenakin voi ja kannattaa opiskella. Hänellä on jo ennen teologian opintoja laatikossaan kemian maisterin paperit ja muutakin on tullut opiskeltua.
Rokkari suorastaan innostuu, kun hän alkaa puhua teologian merkityksestä. Hän näkee sen olevan harvinaisen monipuolinen tieteenala.
– Teologiahan on menneisyyden ohella erittäin hyvin kiinni myös nykyajassa. Jos seuraa vaikka tv:n ajankohtaisohjelmia, niin aika useinhan niissä on joku teologi kommentoimassa aihetta, vaikka se ei liittyisikään suoraan uskontoon.
Jyrki Linnankivi ei halua ottaa suoraviivaisesti kantaa aikamme polttaviin teologisiin tai poliittisiinkaan kysymyksiin.
Arvopohjaansa hän ei sen sijaan halua piilotella.
– Koti, uskonto ja isänmaa on minulle aikanaan kotona opetettu. Niistä pidän edelleen. Siihen rinnalle toki nostan nykyisin neljänneksi myös ympäristönsuojelun. Arvostan sitä, että kirkko ottaa ympäristöasiat nykyisin erittäin vakavasti.
Kun keskustelumme siirtyy maailman monimutkaiseen ja pelottavaan tilanteeseen, niin Linnankivi kuitenkin esittää vähän yllättävänkin arvion.
Globaaleja megaluokan ongelmia ei hänestä saada selvitettyä kuin yhtä reittiä.
– Minusta ratkaisu on hengellisissä asioissa. Vanhaa tietoa ja ajatuksia sisältävät uskonnot ovatkin tärkeämpi tekijä kuin aikaisemmin. Ne ovat hyvin tärkeä osa maailman identiteettiä.
Linnankivi uskoo, että maailman kaiken epätoivon ja näköalattomuuden keskellä esimerkiksi kristinusko voi antaa aitoa toivoa.
– Kirkko on toivon siemen. Ei meillä tässä olekaan mitään hätää.
Painostavana ja vaarallisena maailmanaikana moni hakee sisäistä rauhaa esimerkiksi joogasta tai mindfulnessistä.
Jyrki 69 tietää myös monia rokkareita, jotka ovat syventyneet näihin asioihin.
”Alkuperäisen mindfulnessin” hän kuitenkin ajattelee löytyvän ihan muualta kuin joogasaleista tai kristillisistä retriittipaikoista.
– Maaseudun kirkkoihin mentiin aikoinaan pitkästäkin matkasta kerran viikossa, tai silloin kun päästiin. Siellä oli tarjolla muita ihmisiä, rukousta ja sanaa. Ehkä kirkko oli lämmitettykin.
Jyrki 69:n mielestä nykyaikanakin mainio tapa hiljentymiseen löytyy, kun suuntaa askeleensa vaikka ihan tavallisiin ”kirkonmenoihin”.
– Kirkossa muut ajatukset jäävät pois, kun laulat vanhoja virsiä. Tämä on se helpoin mindfulness, mies hymyilee.
Jyrki Linnankivelle yksi tapa rauhoittua ja inspiroitua on estetiikka. Hän nauttii taiteesta ja muusta kauneudesta. Erityisen rakkaita Jyrki 69:lle ovat Euroopan isot goottilaiset katedraalit. Mikäpä sopisikaan goottirokkarille paremmin.
Myös Vatikaani on tehnyt Linnankiveen suuren vaikutukseen.
– Se on vaikuttava paikka. Käyn Vatikaanissa säännöllisesti taideaarteidenkin takia. Sieluni tarvitsee uskontoa, mutta myös taidetta.
Katolinen kirkko on epäsuorasti osa perusluterilaisen Jyrki 69:n opinto-ohjelmaakin. Hänen kandintyönsä aiheena oli paavi Franciscuksen ympäristökirje.
– Olen aloittanut jo gradun tekemisen ja jatkan samasta aiheesta, paavi Franciscuksesta.
Kun illan hämärtyessä päätämme haastattelun, niin ensimmäiset ovat jo päättäneet yhteisöruokailun Hyvän toivon kappelissa. Moni on saanut ravintoa ruumiilleen ja ehkä myös sielulleen.
Jyrki Linnankivi pääsee vielä auttamaan yhteisöruokailun loppujärjestelyissä.
– Tämä seurakuntajuttu ei ole siis minulle mitään ihmeellistä. Se on vain paluu juurilleni, hän huikkaa lähtiäisiksi.
Kaikkein pyhintä on uskonnollinen taide
Jyrki 69 on bändinsä kanssa keikkaillut kymmenissä maissa ja reissaillut paljon muutenkin.
Hän hakeutuu mielellään kohteisiin, joiden kauneus puhuttelee häntä syvältä. Monenlaisista paikoista rokkari on löytänyt pyhyyttäkin. Usein niillä on taustallaan merkittävä historia.
1 "Elviksen koti Graceland oli minulle pyhä kokemus. Samoin Memphiksen Sun Records -studiot, joissa rockabilly ja rock’n’roll syntyivät 1950-luvun puolivälissä.”
2 "Johnny Cashin näytillä ollut keikkabussi Clevelandin Rock’n’Roll Hall of Fame -museon edessä tuntui hyvinkin pyhältä. Samoin samaisen museon sisällä olevat lukuisat edesmenneiden muusikkolegendojen instrumentit; Jimi Hendrixin kitarahan on pyhä jos joku!"
3 "Kaikkein pyhintä on kuitenkin uskonnollinen taide. Sen innoitus on tullut pyhyydestä itsestään. Michelangelon Pietà Pietarin kirkossa ja Berninin Pyhän Teresan hurmio -veistos Santa Maria della Victoria -kirkossa Roomassa herättävät suuren kunnioituksen ja saavat hiljentymään pyhän äärellä."