Ete­lä­hel­sin­ki­läi­ses­sä Ag­ri­co­lan kir­kos­sa oli vii­me jou­lu­kuus­sa ku­hi­naa. Tuo­mas­mes­sun saar­naa as­tui pi­tä­mään pon­na­ri­hiuk­si­nen mies val­koi­ses­sa al­bas­sa. Sen lie­pei­den al­ta nä­kyi­vät ko­me­at buut­sit.

Kan­sain­vä­li­ses­ti­kin tun­ne­tun The 69 Ey­es -goot­ti­bän­din keu­la­ku­va­na tun­ne­tun Jyr­ki 69:n eli Jyr­ki Lin­nan­ki­ven saar­na oli iso uu­ti­nen.

Pa­lau­te oli vä­hän häm­mäs­ty­nyt­tä mut­ta pää­o­sin myön­teis­tä. Jyr­ki 69 tun­ne­taan ava­ra­kat­sei­se­na hen­ki­lö­nä. Mik­si hän ei voi­si ol­la kiin­nos­tu­nut myös us­kon­nos­ta?

Olem­me so­pi­neet haas­tat­te­lu­pai­kak­si Hel­sin­gin tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan Hy­vän toi­von kap­pe­lin. Te­o­lo­gi­an opis­ke­li­ja Lin­nan­ki­vi suo­rit­taa muun mu­as­sa siel­lä työ­har­joit­te­lu­aan.

Kap­pe­lis­sa on maa­nan­tai-il­ta­päi­väl­lä al­ka­mas­sa alu­een asuk­kail­le tar­koi­tet­tu yh­tei­sö­ruo­kai­lu. Sitä val­mis­te­le­vat va­paa­eh­toi­set kan­ta­vat pöy­tiä. Sit­ten pai­kal­le as­te­lee pit­kä mies ur­hei­lu­kas­sin kans­sa.

Me­di­as­ta tut­tu Jyr­ki 69 ter­veh­tii ja al­kaa neu­vo­tel­la ku­vaa­jan kans­sa sii­tä, mis­sä oli­si pa­ras ot­taa ku­via.

Se on­kin tark­kaa puu­haa. Kai­kes­ta nä­kee, et­tä mon­ta vuo­si­kym­men­tä rock and roll -bän­din keu­la­ku­va­na ol­lut mies ei ole lins­sin edes­sä ihan en­sim­mäis­tä ker­taa.

Vii­mein ku­vaus­ses­sio on saa­tu kun­ni­al­la maa­liin. Siir­rym­me haas­ta­tel­ta­van kans­sa rau­hal­li­sem­paan ti­laan ja nau­hu­ri nap­sah­taa pääl­le.

Il­me­nee, et­tä Jyr­ki 69:n teh­tä­vät isos­sa seu­ra­kun­nas­sa ovat mo­nen­lai­sia. Hän on so­pi­nut niis­tä kap­pa­lai­nen Han­nu Var­kin kans­sa.

Työ­har­joit­te­li­jan toi­men­ku­vas­sa on luon­nol­li­ses­ti huo­mi­oi­tu hä­nen eri­tyi­so­saa­mi­sen­sa.

– Tääl­lä Hy­vän toi­von kap­pe­lis­sa olen muun mu­as­sa ve­tä­nyt Ka­ra­o­ke­mes­sun ja aut­ta­nut yh­tei­sö­ruo­kai­lun to­teut­ta­mi­ses­sa. Jou­lu­kuus­sa juon­sin Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut -ti­lai­suu­den Hel­sin­gin tuo­mi­o­kir­kos­sa.

Lin­nan­ki­ves­tä on ol­lut hie­noa pääs­tä nä­ke­mään mo­nel­ta ta­sol­ta seu­ra­kun­nan toi­min­taa.

Hän pi­tää myös ih­mis­ten aut­ta­mis­ta tär­ke­ä­nä.

– Taus­ta­na­ni on muun mu­as­sa Uni­ce­fin hy­vän tah­don lä­het­ti­läi­syys. Sii­nä teh­tä­väs­sä olen pääs­syt nä­ke­mään ke­hit­ty­vien mai­den to­del­li­suut­ta. Ero on mel­koi­nen ver­rat­tu­na sii­hen ki­mal­luk­seen, jota bän­dim­me on ko­ke­nut Hol­ly­woo­dis­sa.

Jot­ta ym­mär­täi­si goot­ti­rok­ka­rin il­maan­tu­mi­sen te­o­lo­gi­an ja kir­kon pii­riin, niin pi­tää pa­la­ta ajas­sa vuo­si­kym­me­niä taak­se­päin.

Vuon­na 1968 syn­ty­nyt Jyr­ki Lin­nan­ki­vi viet­ti lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Hä­meen­lin­nas­sa.

Hän ker­too ole­van­sa ihan ta­val­li­ses­ta per­hees­tä, jon­ka elä­mäs­sä kris­ti­nus­ko oli sen ajan ta­paan läs­nä. Se oli klas­sis­ta yh­te­näis­kult­tuu­rin ai­kaa.

– Meil­lä kuun­nel­tiin ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta sun­nun­tai­sin ra­di­os­ta. Kou­lus­sa pi­din us­kon­nos­ta ja se oli­kin mi­nul­la lu­ki­os­sa kymp­pi.

Jyr­ki 69 huo­maut­taa, mi­ten tuo­hon ai­kaan kir­kol­li­sil­la juh­la­py­hil­lä oli oi­ke­as­ti mer­ki­tys­tä. Ne mää­rit­te­li­vät vuo­den kier­to­ku­lun.

– Juh­la­py­hät ko­ko­si­vat myös ih­mi­siä yh­teen. Su­ku­lai­sia tuli Kes­ki-Suo­mes­ta ja ko­koon­nuim­me mum­mo­laan. Ny­kyi­sin yh­tei­söl­li­syyt­tä on va­li­tet­ta­vas­ti vä­hem­män.

Seu­ra­kun­nan eri­lai­set poi­ka­ker­hot oli­vat hy­vin tär­keä osa Jyr­kin lap­suus- ja var­hais­nuo­rie­lä­mää.

– Ker­hos­sa saa­tet­tiin teh­dä esi­mer­kik­si puu­kä­si­töi­tä ja sen päät­teek­si ru­koil­tiin.

Ke­sä­lei­rei­hin liit­tyy taas ai­van oman­lai­si­aan muis­to­ja, joi­ta rok­ka­ri ajat­te­lee edel­leen läm­möl­lä.

– Aa­mul­la nos­tet­tiin Suo­men lip­pu sal­koon. Sun­nun­tai­sin pi­det­tiin ai­na lei­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus.

Kun ikää tuli li­sää, niin seu­ra­kun­ta­toi­min­ta sai jää­dä.

– Elä­mää­ni tuli mu­kaan rok­ki ja muun­lai­nen va­pau­den et­sis­ke­ly.

Jyr­ki 69 pää­tyi pi­tä­mään saar­nan Hel­sin­gin Tuo­mas­mes­sus­sa mo­ni­vai­hei­sen ta­pah­tu­ma­ket­jun seu­rauk­se­na.

Sii­hen liit­tyi esiin­ty­mi­siä me­di­as­sa ja juu­ri oi­kei­den ih­mis­ten ta­paa­mi­sia. Yk­si asia joh­ti ai­na toi­seen.

Lo­pul­ta rok­ka­ri pää­tyi Ag­ri­co­lan kirk­koon esit­tä­mään Tuo­mas­mes­sun vas­tuu­hen­ki­löil­le yh­den ky­sy­myk­sen.

– Tie­dus­te­lin heil­tä, löy­tyi­si­kö täl­lai­sel­le te­o­lo­gi­an opis­ke­li­jal­le jo­ta­kin mes­su­teh­tä­viä. He lu­pa­si­vat poh­tia asi­aa.

Sit­ten so­vit­tiin, et­tä Lin­nan­ki­vi pää­see pi­tä­mään saar­nan Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut-Tuo­mas­mes­sus­sa sun­nun­tai­na 15.12.2024.

Val­ta­vil­la sta­di­o­neil­la ja muun mu­as­sa le­gen­daa­ri­ses­sa Whis­ky A Go Go -yö­ker­hos­sa Los An­ge­le­sis­sa esiin­ty­nyt Jyr­ki 69 oli nyt ai­van uu­den­lai­sen haas­teen edes­sä.

– En­nen saar­naa mi­nua jän­nit­ti enem­män kuin 1990-lu­vun alus­sa en­sim­mäi­sen kei­kan al­la rock­py­hät­tö Ta­vas­ti­al­la.

Saar­na sai ylei­ses­ti kii­tok­sia ja veti kirk­koon pal­jon vä­keä. Ag­ri­co­lan kir­kon pen­keil­lä is­tui myös sel­lai­sia, joi­ta har­vem­min mes­sus­sa nä­kee.

Est­ra­deil­la elä­män­sä ai­ka­na erit­täin pal­jon ol­lut Jyr­ki Lin­nan­ki­vi ei näe esil­lä ole­mis­taan si­näl­lään tär­ke­ä­nä asi­a­na. Hän miel­tää saar­nal­la ol­leen ai­van muun­lai­sen mer­ki­tyk­sen.

– Ky­sei­nen Tuo­mas­mes­su­han oli jou­lun al­la. Olen hy­vin iloi­nen sii­tä, et­tä kirk­ko sai juu­ri sil­loin näyt­tä­väs­ti sa­no­maan­sa esil­le.

Jyr­ki 69 miet­tii, et­tä ny­ky­ään saa ol­la hy­vin tark­ka­na, kun pu­hu­taan vaik­ka juh­la­py­hien si­säl­lös­tä. Ke­tään ei oi­kein sai­si lou­ka­ta.

– Minä olen kui­ten­kin täl­lai­nen van­haa kou­lu­kun­taa edus­ta­va jäbä, ja voin ihan hy­vin sa­noa, mik­si jou­lua vie­te­tään. Sen ta­kia, kos­ka se on Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­la.

Saar­nan saa­man jul­ki­suu­den jäl­keen Jyr­ki Lin­nan­ki­vi on saa­nut vas­ta­ta myös sii­hen il­mei­seen ky­sy­myk­seen. Udel­laan et­tä on­ko goot­ti­bän­din keu­la­ku­va nyt sit­ten us­kos­sa?

– Vas­taan sii­hen, et­tä mi­nut on lap­se­na kas­tet­tu. Lut­her­han ai­koi­naan to­te­si: ”Me olem­me kaik­ki pe­las­tet­tu­ja, kun mei­dät on kas­tet­tu.”

Vii­me kuu­kau­si­na Lin­nan­ki­vi on joka ta­pauk­ses­sa jou­tu­nut miet­ti­mään asi­oi­ta uu­del­ta kan­til­ta. Hä­nen te­o­lo­gi­an opis­ke­lun­sa nou­si­kin val­ta­kun­nal­li­sek­si uu­ti­sek­si.

Jyr­ki 69:llä ei kui­ten­kaan ole läh­te­nyt keu­li­maan. Hän ym­mär­tää hy­vin ole­van­sa vas­ta kan­di­vai­heen te­o­lo­gi­an opis­ke­li­ja. Me­di­aan li­vah­ta­neet pu­heet jos­ta­kin ”viit­tä vail­le pap­peu­des­ta” ovat täy­sin en­ne­nai­kai­sia.

– Vä­hän kiu­sal­lis­ta­kin se on. Opis­ke­len yli­o­pis­tos­sa, mut­ta se on kui­ten­kin enem­män­kin yk­si­tyi­sa­sia.

Kui­ten­kin Lin­nan­ki­vi hah­mot­taa jo­ta­kin uut­ta suun­taa ole­van avau­tu­mas­sa. Hän ajat­te­lee, et­tä se voi liit­tyä ih­mis­ten ins­pi­roin­tiin.

– Olin pari vuot­ta sit­ten mu­ka­na Vain elä­mää -telk­ka­ri­sar­jas­sa. Koin roo­lik­se­ni ol­la sii­nä jon­kin­lai­nen maa­il­maa pal­jon kier­rel­lyt Sta­din Hol­ly­wood -rok­ka­ri. Mie­tin, et­tä jos­pa voi­sin ins­pi­roi­da omai­käi­si­ä­ni oh­jel­man kat­se­li­joi­ta.

Jyr­ki 69 ajat­te­lee, et­tä hä­nen il­mes­ty­mi­sen­sä kirk­ko- ja seu­ra­kun­tas­ke­neen saat­taa ai­heut­taa hiu­kan sa­man­tyyp­pi­siä re­ak­ti­oi­ta.

– Jos­pa he­rät­täi­sin ikäi­si­ä­ni tyyp­pe­jä hok­saa­maan, et­tä ei­pä ole­kaan tul­lut vä­hään ai­kaan kir­kos­sa käy­tyä. He­hän voi­si­vat men­nä vaik­ka Tuo­mas­mes­suun tsek­kaa­maan, mitä siel­lä oi­kein ta­pah­tuu.

Yk­si asia kiel­tä­mät­tä vä­hän hu­vit­taa­kin. Jyr­ki Lin­nan­ki­vi on pi­tä­nyt isol­le seu­ra­kun­nal­le hy­vin us­kot­ta­van saar­nan, mut­ta ei ole opin­nois­saan vie­lä sii­nä vai­hees­sa, jos­sa pe­reh­dy­tään saar­nan kir­joit­ta­mi­seen.

Ky­syn hä­nel­tä mie­li­pi­det­tä sii­tä, mil­lai­nen on hyvä saar­na.

– Ar­vos­tan sitä, jos ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen saar­na on ins­pi­roi­va ja loh­dul­li­nen. Hyvä saar­na on oi­kea tai­don­näy­te.

Lin­nan­ki­vi heit­tää il­maan ky­sy­myk­sen sii­tä, on­ko saar­na jopa te­ke­mäs­sä var­si­nai­sen co­me­bac­kin.

– Jos aja­tel­laan vaik­ka tam­mi­kui­sia USA:n pre­si­den­tin vir­kaa­nas­tu­jai­sia, niin Was­hing­to­nin piis­pan Trum­pia haas­ta­nut saar­na­han sai eni­ten jul­ki­suut­ta. Sa­moin Hel­sin­gin piis­pan saar­na it­se­näi­syys­päi­vä­nä lait­toi ta­sa­val­lan pre­si­den­tin hy­myi­le­mään.

Jyr­ki 69 yl­lät­tää jäl­leen. Hän ker­too kuun­te­le­van­sa oi­kein pe­rin­tei­ses­ti ra­di­os­ta sun­nun­tain ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen, mi­kä­li on ko­to­na.

– Jos­kus eläk­keel­lä ole­va opet­ta­ja­serk­ku­ni soit­taa sen jäl­keen ja ky­syy, kuun­te­lin­ko saar­nan. Sit­ten kes­kus­te­lem­me sii­tä. Meil­lä on jo pit­kään ol­lut täl­lai­nen tapa.

Jyr­ki Lin­nan­ki­vi on kel­po esi­merk­ki sii­tä, mi­ten ai­kui­se­na­kin voi ja kan­nat­taa opis­kel­la. Hä­nel­lä on jo en­nen te­o­lo­gi­an opin­to­ja laa­ti­kos­saan ke­mi­an mais­te­rin pa­pe­rit ja muu­ta­kin on tul­lut opis­kel­tua.

Rok­ka­ri suo­ras­taan in­nos­tuu, kun hän al­kaa pu­hua te­o­lo­gi­an mer­ki­tyk­ses­tä. Hän nä­kee sen ole­van har­vi­nai­sen mo­ni­puo­li­nen tie­tee­na­la.

– Te­o­lo­gi­a­han on men­nei­syy­den ohel­la erit­täin hy­vin kiin­ni myös ny­ky­a­jas­sa. Jos seu­raa vaik­ka tv:n ajan­koh­tai­soh­jel­mia, niin ai­ka usein­han niis­sä on joku te­o­lo­gi kom­men­toi­mas­sa ai­het­ta, vaik­ka se ei liit­tyi­si­kään suo­raan us­kon­toon.

Jyr­ki Lin­nan­ki­vi ei ha­lua ot­taa suo­ra­vii­vai­ses­ti kan­taa ai­kam­me polt­ta­viin te­o­lo­gi­siin tai po­liit­ti­siin­kaan ky­sy­myk­siin.

Ar­vo­poh­jaan­sa hän ei sen si­jaan ha­lua pii­lo­tel­la.

– Koti, us­kon­to ja isän­maa on mi­nul­le ai­ka­naan ko­to­na ope­tet­tu. Niis­tä pi­dän edel­leen. Sii­hen rin­nal­le toki nos­tan ny­kyi­sin nel­jän­nek­si myös ym­pä­ris­tön­suo­je­lun. Ar­vos­tan sitä, et­tä kirk­ko ot­taa ym­pä­ris­tö­a­si­at ny­kyi­sin erit­täin va­ka­vas­ti.

Kun kes­kus­te­lum­me siir­tyy maa­il­man mo­ni­mut­kai­seen ja pe­lot­ta­vaan ti­lan­tee­seen, niin Lin­nan­ki­vi kui­ten­kin esit­tää vä­hän yl­lät­tä­vän­kin ar­vi­on.

Glo­baa­le­ja me­ga­luo­kan on­gel­mia ei hä­nes­tä saa­da sel­vi­tet­tyä kuin yh­tä reit­tiä.

– Mi­nus­ta rat­kai­su on hen­gel­li­sis­sä asi­ois­sa. Van­haa tie­toa ja aja­tuk­sia si­säl­tä­vät us­kon­not ovat­kin tär­ke­äm­pi te­ki­jä kuin ai­kai­sem­min. Ne ovat hy­vin tär­keä osa maa­il­man iden­ti­teet­tiä.

Lin­nan­ki­vi us­koo, et­tä maa­il­man kai­ken epä­toi­von ja nä­kö­a­lat­to­muu­den kes­kel­lä esi­mer­kik­si kris­ti­nus­ko voi an­taa ai­toa toi­voa.

– Kirk­ko on toi­von sie­men. Ei meil­lä täs­sä ole­kaan mi­tään hä­tää.

Pai­nos­ta­va­na ja vaa­ral­li­se­na maa­il­ma­nai­ka­na moni ha­kee si­säis­tä rau­haa esi­mer­kik­si joo­gas­ta tai mind­ful­nes­sis­tä.

Jyr­ki 69 tie­tää myös mo­nia rok­ka­rei­ta, jot­ka ovat sy­ven­ty­neet näi­hin asi­oi­hin.

”Al­ku­pe­räi­sen mind­ful­nes­sin” hän kui­ten­kin ajat­te­lee löy­ty­vän ihan muu­al­ta kuin joo­ga­sa­leis­ta tai kris­til­li­sis­tä ret­riit­ti­pai­kois­ta.

– Maa­seu­dun kirk­koi­hin men­tiin ai­koi­naan pit­käs­tä­kin mat­kas­ta ker­ran vii­kos­sa, tai sil­loin kun pääs­tiin. Siel­lä oli tar­jol­la mui­ta ih­mi­siä, ru­kous­ta ja sa­naa. Eh­kä kirk­ko oli läm­mi­tet­ty­kin.

Jyr­ki 69:n mie­les­tä ny­ky­ai­ka­na­kin mai­nio tapa hil­jen­ty­mi­seen löy­tyy, kun suun­taa as­ke­leen­sa vaik­ka ihan ta­val­li­siin ”kir­kon­me­noi­hin”.

– Kir­kos­sa muut aja­tuk­set jää­vät pois, kun lau­lat van­ho­ja vir­siä. Tämä on se hel­poin mind­ful­ness, mies hy­myi­lee.

Jyr­ki Lin­nan­ki­vel­le yk­si tapa rau­hoit­tua ja ins­pi­roi­tua on es­te­tiik­ka. Hän naut­tii tai­tees­ta ja muus­ta kau­neu­des­ta. Eri­tyi­sen rak­kai­ta Jyr­ki 69:lle ovat Eu­roo­pan isot goot­ti­lai­set ka­ted­raa­lit. Mi­kä­pä so­pi­si­kaan goot­ti­rok­ka­ril­le pa­rem­min.

Myös Va­ti­kaa­ni on teh­nyt Lin­nan­ki­veen suu­ren vai­ku­tuk­seen.

– Se on vai­kut­ta­va paik­ka. Käyn Va­ti­kaa­nis­sa sään­nöl­li­ses­ti tai­de­aar­tei­den­kin ta­kia. Sie­lu­ni tar­vit­see us­kon­toa, mut­ta myös tai­det­ta.

Ka­to­li­nen kirk­ko on epä­suo­ras­ti osa pe­rus­lu­te­ri­lai­sen Jyr­ki 69:n opin­to-oh­jel­maa­kin. Hä­nen kan­din­työn­sä ai­hee­na oli paa­vi Fran­cis­cuk­sen ym­pä­ris­tö­kir­je.

– Olen aloit­ta­nut jo gra­dun te­ke­mi­sen ja jat­kan sa­mas­ta ai­hees­ta, paa­vi Fran­cis­cuk­ses­ta.

Kun il­lan hä­mär­ty­es­sä pää­täm­me haas­tat­te­lun, niin en­sim­mäi­set ovat jo päät­tä­neet yh­tei­sö­ruo­kai­lun Hy­vän toi­von kap­pe­lis­sa. Moni on saa­nut ra­vin­toa ruu­miil­leen ja eh­kä myös sie­lul­leen.

Jyr­ki Lin­nan­ki­vi pää­see vie­lä aut­ta­maan yh­tei­sö­ruo­kai­lun lop­pu­jär­jes­te­lyis­sä.

– Tämä seu­ra­kun­ta­jut­tu ei ole siis mi­nul­le mi­tään ih­meel­lis­tä. Se on vain pa­luu juu­ril­le­ni, hän huik­kaa läh­ti­äi­sik­si.

 Kaik­kein py­hin­tä on us­kon­nol­li­nen tai­de

Jyr­ki 69 on bän­din­sä kans­sa keik­kail­lut kym­me­nis­sä mais­sa ja reis­sail­lut pal­jon muu­ten­kin.

Hän ha­keu­tuu mie­lel­lään koh­tei­siin, joi­den kau­neus pu­hut­te­lee hän­tä sy­väl­tä. Mo­nen­lai­sis­ta pai­kois­ta rok­ka­ri on löy­tä­nyt py­hyyt­tä­kin. Usein niil­lä on taus­tal­laan mer­kit­tä­vä his­to­ria.

1 "El­vik­sen koti Gra­ce­land oli mi­nul­le pyhä ko­ke­mus. Sa­moin Memp­hik­sen Sun Re­cords -stu­di­ot, jois­sa roc­ka­bil­ly ja rock’n’roll syn­tyi­vät 1950-lu­vun puo­li­vä­lis­sä.”

2 "John­ny Cas­hin näy­til­lä ol­lut keik­ka­bus­si Cle­ve­lan­din Rock’n’Roll Hall of Fame -mu­se­on edes­sä tun­tui hy­vin­kin py­häl­tä. Sa­moin sa­mai­sen mu­se­on si­säl­lä ole­vat lu­kui­sat edes­men­nei­den muu­sik­ko­le­gen­do­jen inst­ru­men­tit; Jimi Hend­ri­xin ki­ta­ra­han on pyhä jos joku!"

3 "Kaik­kein py­hin­tä on kui­ten­kin us­kon­nol­li­nen tai­de. Sen in­noi­tus on tul­lut py­hyy­des­tä it­ses­tään. Mic­he­lan­ge­lon Pietà Pie­ta­rin kir­kos­sa ja Ber­ni­nin Py­hän Te­re­san hur­mio -veis­tos San­ta Ma­ria del­la Vic­to­ria -kir­kos­sa Roo­mas­sa he­rät­tä­vät suu­ren kun­ni­oi­tuk­sen ja saa­vat hil­jen­ty­mään py­hän ää­rel­lä."