Ber­lii­ni tun­tui kur­kis­tuk­sel­ta kir­kon tu­le­vai­suu­teen.

Pai­kal­lis­seu­ra­kun­nis­sa oli työn­te­ki­jöi­tä vain vä­hän ja toi­min­ta pyö­ri vah­vas­ti seu­ra­kun­ta­lais­ten va­ras­sa.

Vuon­na 2018 lah­te­lai­nen de­le­gaa­tio oli tu­tus­tu­mas­sa suur­kau­pun­gin hen­gel­li­seen työ­hön ja tar­koi­tuk­se­na oli saa­da ide­oi­ta Lah­den seu­ra­kun­tien stra­te­gi­an val­mis­te­luun. Mat­kal­la oli mu­ka­na yh­tei­sen kirk­ko­neu­vos­ton jä­sen Mika Falk. Edel­li­se­nä vuon­na hän oli aloit­ta­nut Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sön toi­min­nan­joh­ta­ja­na.

Hä­nel­le yh­tei­söl­li­nen toi­min­ta­ta­pa oli tul­lut tu­tuk­si jo 90-lu­vul­la Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta­nuo­ris­sa. Nuor­ten toi­min­nas­sa saat­toi ol­la mu­ka­na pari sa­taa nuor­ta ja koko or­kes­te­ria joh­ti pari työn­te­ki­jää. Nuor­te­nil­lois­sa ei vain käy­ty is­tu­mas­sa, vaan niis­sä toi­mit­tiin yh­des­sä.

Nyt Mika Falk toi­mii Lah­den yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na. Vii­me vuon­na hän joh­ti seu­ra­kun­tien työn­te­ki­jöis­tä ja luot­ta­mus­hen­ki­löis­tä koos­tu­nut­ta työ­ryh­mää, jon­ka teh­tä­vä­nä oli poh­tia, mi­ten seu­ra­kun­ta­työ­tä ja hal­lin­toa tu­li­si ke­hit­tää ti­lan­tees­sa, jos­sa kir­kon jä­sen­mää­rän Lah­des­sa en­nus­te­taan tip­pu­van al­le 50 pro­sen­tin 2030-lu­vun alus­sa. Ve­ro­tu­lo­jen pie­ne­ne­mi­nen tie­tää vyön ki­ris­tys­tä.

– Lah­des­sa on hoi­det­tu hy­vin ta­lout­ta, mut­ta tu­le­vai­suu­teen on nyt va­rau­dut­ta­va. Kir­kon täy­tyy muut­tua.

Työ­ryh­mä sai ra­port­tin­sa val­miik­si vii­me syk­sy­nä. Sii­nä eh­do­te­taan, et­tä ny­kyi­set vii­si seu­ra­kun­taa yh­dis­tyi­si­vät, mikä sääs­täi­si hal­lin­to­ku­lu­ja.  Kuu­des­ta lä­hi­kir­kois­ta tu­li­si alu­eel­li­sia toi­min­ta­kes­kuk­sia. Näi­tä oli­si­vat: Ris­tin­kirk­ko, Muk­ku­lan kirk­ko, Jout­jär­ven kirk­ko, Lau­neen kirk­ko, Sal­paus­se­län kirk­ko ja Nas­to­lan kirk­ko.

– Kirk­ko­ja ei ol­la myy­mäs­sä. Jo ai­em­min teh­dyn kiin­teis­töst­ra­te­gi­an mu­kai­ses­ti ne kiin­teis­töt, jot­ka jä­te­tään, oli­si­vat täyn­nä elä­mää, Falk va­kuut­taa.

Ta­lou­den ki­ris­ty­mi­nen mer­kit­see käy­tän­nös­sä noin vii­den hen­ki­lö­työ­vuo­den vä­hen­nys­tä vuo­sit­tain. Fal­kin mu­kaan pelk­kä juus­to­höy­lä­mäi­nen sääs­tä­mi­nen tu­lee jos­sain koh­taa tien­sä pää­hän. Sen vuok­si toi­min­ta­mal­lia oli­si ru­kat­ta­va uu­teen asen­toon.

– Nyt vii­des­sä pai­kal­lis­seu­ra­kun­nas­sa teh­dään lä­hes sa­mo­ja asi­oi­ta. Jos nä­ki­sim­me Lah­den yh­te­nä seu­ra­kun­ta­na, voi­sim­me eriyt­tää toi­min­to­ja alu­eel­li­ses­ti.

Jos­sain seu­ra­kun­nas­sa pa­nos­tet­tai­siin nuo­ri­so­työ­hön, toi­ses­sa per­he­ker­hoi­hin ja kol­man­nes­sa di­a­ko­ni­a­työ­hön. Jo nyt esi­mer­kik­si per­he­neu­von­ta ja eri­tyis­työ­muo­to­jen di­a­ko­nit pal­ve­le­vat kaik­kia lah­te­lai­sia, ja työ­nan­ta­ja­na toi­mii Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä.

Vaik­ka hal­lin­nos­ta vas­tat­tai­siin isom­mas­sa yk­si­kös­sä, niin toi­min­taa suun­ni­tel­tai­siin ja to­teu­tet­tai­siin pie­nem­mis­sä yk­si­köis­sä.

– Unel­ma­na on, et­tä jo­kai­nen seu­ra­kun­tien toi­mi­ti­la sai­si hen­git­tää evan­ke­liu­mia alu­een­sa ih­mi­sil­le. Man­daat­ti pai­kal­li­sen toi­min­nan suun­nit­te­luun oli­si omil­la työn­te­ki­jöil­lä, jot­ka tun­te­vat alu­een­sa ih­mi­set ja hei­dän tar­peen­sa, Falk ku­vaa.

Lah­den seu­ra­kun­tien yh­tei­nen kirk­ko­neu­vos­to kä­sit­te­li työ­ryh­män ra­port­tia jou­lu­kuus­sa, min­kä jäl­keen pai­kal­lis­seu­ra­kun­nat an­toi­vat sii­tä lau­sun­ton­sa. Enem­mis­tö seu­ra­kun­nis­ta ha­lu­si säi­lyä it­se­näi­se­nä. 

– Nyt seu­ra­kun­ta­yh­ty­män joh­to­ryh­mä kä­sit­te­lee seu­ra­kun­tien pa­lau­tet­ta ja vie toi­men­pi­de-eh­do­tuk­sia eteen­päin.

46-vuo­ti­as mies on ak­tii­vis­ta sort­tia. So­me­päi­vi­tyk­sis­sä nou­see esiin ur­hei­lu­har­ras­tus ja koi­ra­len­kit. Si­taa­tit hen­gel­li­ses­tä kir­jal­li­suu­des­ta kie­li­vät ha­lus­ta am­men­taa hen­gel­lis­tä ra­vin­toa laa­ja-alai­ses­ti.

Kun Mika Fal­kia pyy­tää ku­vaa­maan, kuka hän on, en­sin mie­leen nou­se­vat suh­teet.

– Olen Ju­ma­lan lap­si, Jee­suk­sen seu­raa­ja, puo­li­so ja isä. Työ­i­den­ti­teet­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn­te­ki­jä­nä on myös tär­keä.

Van­hem­mat ero­si­vat Mi­kan ol­les­sa rei­lun vuo­den ikäi­nen. Mum­mos­ta tuli lä­hei­nen, sil­lä hän hoi­ti Mi­kaa pal­jon. Yh­des­sä van­hem­mat eli­vät Mi­kan kou­lu­vuo­det en­sim­mäi­ses­tä luo­kas­ta lu­ki­o­vuo­siin. Sit­ten he ero­si­vat uu­des­taan.

Rip­pi­lei­ril­lä poi­ka ru­koi­li en­sim­mäi­sen ker­ran: ”Ju­ma­la, tie­dän, et­tä olet ole­mas­sa, mut­ta en ha­lua, et­tä pi­laat elä­mä­ni.”

– Olin ai­noa lap­si. Ri­pa­ril­la löy­sin Jee­suk­sen ja sain tul­la osak­si per­het­tä. Sain sis­ko­ja ja vel­jiä, joi­ta olin kai­van­nut, vaik­ka en ol­lut osan­nut sitä tun­nis­taa.

Jout­jär­ven seu­ra­kun­nan nuo­ris­sa vie­räh­ti vuo­sia. Lu­ki­o­vuo­si­na hä­nes­sä he­rä­si halu ju­lis­taa evan­ke­liu­mia. Niin­pä hän päät­ti ha­keu­tua opis­ke­le­maan kir­kon nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jak­si.

Val­mis­tut­tu­aan nuo­ri­so­työ­noh­jaa­jak­si en­sim­mäi­sen työ­pai­kan tar­jo­si tut­tu Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta. Sit­ten tie vei jär­jes­tö­työ­hön, en­sin Päi­jät-Hä­meen Kan­san­lä­he­tyk­seen ja seu­raa­vak­si sa­man jär­jes­tön val­ta­kun­nal­li­sen nuo­ri­so­työn joh­toon.

– Nämä as­ke­leet joh­ti­vat mind­se­tin muu­tok­seen, kun siir­ryin va­ka­va­rai­ses­ta seu­ra­kun­nas­ta jär­jes­töön, jos­sa palk­ka­ni tuli lah­joi­tuk­sis­ta. Li­säk­si val­ta­kun­nal­li­ses­sa jär­jes­tö­työs­sä vies­tin­tä oli ai­van kes­keis­tä. Esi­mer­kik­si rip­pi­lei­reil­le tu­li­jat piti löy­tää.

Vii­mei­set kah­dek­san vuot­ta Mika Falk on toi­mi­nut Lah­den Koh­taa­mis­pai­kan toi­min­nan­joh­ta­ja­na.

– Us­kon­va­rai­suus on vain kas­va­nut, sil­lä nyt käy­tän­nös­sä tun­nen ih­mi­set, jot­ka mak­sa­vat palk­ka­ni. Se on kas­vat­ta­nut vas­tuul­li­suut­ta täs­sä teh­tä­väs­sä.

Aloi­tet­tu­aan Koh­taa­mis­pai­kan joh­dos­sa, hän huo­ma­si, et­tä ai­kuis­työs­sä ei ol­lut vä­li­nei­tä ta­voit­taa uu­sia ih­mi­siä seu­ra­kun­taan.

– Suo­mes­sa rip­pi­kou­lu toi­mii lois­ta­vas­ti. Mut­ta on­gel­ma on sii­nä, et­tä rip­pi­kou­lun jäl­keen meil­lä ei ole niin toi­mi­vaa kon­sep­tia ih­mis­ten ta­voit­ta­mi­sek­si. Jos rip­pi­kou­lu on kuin nuot­ta, niin kaik­ki muu on mato-on­gin­taa.

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ja­kau­tu­mis­ta Mika Falk kat­se­lee su­rul­li­se­na. Nyt kirk­ko pro­fi­loi­tuu hy­vän te­ki­jä­nä, mut­ta jos kirk­ko me­net­tää sa­no­man Kris­tuk­sen so­vi­tuk­ses­ta, se lak­kaa ole­mas­ta kirk­ko.

– On­ko kirk­ko me­net­tä­mäs­sä kal­leim­man aar­teen­sa, Kris­tuk­sen kai­ken kes­ki­ös­sä? Jos Ju­ma­lan ar­mos­ta ja rak­kau­des­ta tu­lee yleis­to­tuus ir­ral­laan ris­tis­tä ja so­vi­tuk­ses­ta, jää jäl­jel­le hal­pa ar­mo.

Hy­vää­kin on. Seu­ra­kun­nat päät­ti­vät jär­jes­tää kou­lui­käi­sil­le lap­sil­le omaa toi­min­taa, sil­lä Lah­den kau­pun­ki on ra­jan­nut kou­lu­lais­ten il­ta­päi­vä­toi­min­nas­ta mah­dol­li­suu­den pi­tää esil­lä kris­til­lis­tä us­koa.

– Tämä oli as­kel oi­ke­aan suun­taan. Lah­den seu­ra­kun­nat osoit­ti­vat, et­tä em­me voi ir­rot­taa kris­til­lis­tä us­koa seu­ra­kun­tien toi­min­nas­ta.

Fal­kin ajat­te­luun on vai­kut­ta­nut New Yor­kis­sa pres­by­tee­ri­seu­ra­kun­nan pas­to­ri­na toi­mi­nut Ti­mot­hy Kel­ler.

– Hä­nel­tä opin, et­tä evan­ke­liu­mi ei vain pe­las­ta mei­tä. Evan­ke­liu­mi on voi­ma, joka vai­kut­taa seu­ra­kun­nas­sa. Jee­sus kut­suu seu­raa­maan it­se­ään. Sen, mitä Jee­sus sa­noo, pi­täi­si pai­naa eni­ten, Falk pai­not­taa. 

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Fal­kin per­hees­sä ope­tel­tiin van­hem­muut­ta esi­kois­po­jan syn­nyt­tyä. Mut­ta mie­leen hii­pi huo­li, kun iloi­nen ja ak­tii­vi­nen Ee­me­li muut­tui taa­pe­roi­äs­sä apaat­ti­sek­si ja hi­taam­mak­si. Lo­pul­ta po­jan ai­vois­ta löy­tyi ka­na­mu­nan ko­koi­nen kas­vain ja hä­net pää­tet­tiin siir­tää vä­lit­tö­mäs­ti Tam­pe­reen yli­o­pis­tol­li­seen sai­raa­laan. Mika is­tui 2,5-vuo­ti­aan poi­kan­sa vie­rel­lä am­bu­lans­sis­sa. Pian pe­räs­sä tu­li­vat puo­li­so ja juu­ri syn­ty­nyt vau­va.

– Ru­koi­lin, et­tä Ee­me­li säi­lyi­si hen­gis­sä.

Seu­raa­vi­na päi­vi­nä hä­tään­ty­neen isän ru­kous muut­tui alun avun­pyyn­nös­tä neu­vot­te­luk­si Ju­ma­lan kans­sa: Et­hän sinä voi an­taa las­ta ja sit­ten ot­taa hä­net pois!

Kas­vain pois­tet­tiin, mut­ta leik­kauk­sen jäl­keen Ee­me­lin toi­nen puo­li hal­vaan­tui ja hän ka­dot­ti pu­he­ky­kyn­sä. Tu­le­vat kuu­kau­det me­ni­vät Tam­pe­reel­la sai­raa­las­sa, mu­ka­na kul­ki pik­ku­ve­li Sa­mu­el. Mika ru­koi­li, et­tä Ee­me­li pa­ran­tui­si, pa­lai­si en­nal­leen.

Ru­kouk­sen kor­ke­a­kou­lus­sa Mika huo­ma­si, et­tä hä­nen ei tar­vit­se enää tois­taa Ju­ma­lal­le toi­vet­taan Ee­me­lin pa­ran­tu­mi­ses­ta. Ju­ma­la tie­si sen jo.

– Suu­rin vas­taus, jon­ka ih­mi­nen voi saa­da on, et­tä asia on Ju­ma­lan kä­sis­sä. Sii­tä tu­lee rau­ha. Ju­ma­la tie­tää mitä te­kee, vaik­ka me pel­kääm­me, et­tei hän tee ku­ten ha­lu­ai­sim­me.

Tuon oi­val­luk­sen jäl­keen isän ru­kous on muut­tu­nut pyyn­nök­si, et­tä Ju­ma­lan tah­to sai­si ta­pah­tua Ee­me­lin elä­mäs­sä.

Muk­ku­lan kir­kon pi­hal­la käy iloi­nen ku­hi­na. Pari mies­tä kan­taa gril­liä ka­tok­sen al­le ja toi­set tuo­vat si­säl­tä val­miik­si tar­joi­lu­as­ti­oi­ta. Pian nii­tä tar­vi­taan, kun pai­kal­le tu­le­vat ih­mi­set tuo­vat tul­les­saan syö­tä­vää yh­tei­seen pöy­tään nyyt­tä­ri-ide­an mu­kai­ses­ti.

Al­ka­mas­sa on Lah­den Koh­taa­mis­pai­kan ke­vät­kau­den päät­tä­vä pi­ha­juh­la. Yh­tei­sen pik­nik-het­ken jäl­keen väki siir­tyy kirk­ko­sa­liin mu­siik­ki­pai­not­tei­seen ja va­paa­muo­toi­seen ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen.

Mika Fal­kil­le yh­tei­sön joh­ta­mi­nen on mie­le­käs­tä, sil­lä yh­tei­sö vas­taa Uu­den tes­ta­men­tin ku­vaus­ta seu­ra­kun­nas­ta. Siel­lä jo­kai­sel­la on joku roo­li ko­ko­nai­suu­des­sa.

– Yh­tei­sö on jouk­ko ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­a­vat seu­ra­ta Jee­sus­ta ja kas­vaa yh­des­sä. Yh­tei­söl­lä on par­haat mah­dol­li­suu­det to­teut­taa mis­si­o­ta omas­sa ym­pä­ris­tös­sään. 

Hän huo­maut­taa, et­tä kir­kos­sa kaik­ki ti­las­tot – tuh­kauk­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta – las­ke­vat. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­set ja ti­lai­suu­det ei­vät enää ko­koa ih­mi­siä. Ne ei­vät syn­ny­tä yh­tei­söl­li­syyt­tä, jota ih­mi­set kai­paa­vat.

Koh­taa­mis­paik­ka-il­lan ai­ka­na Falk it­se hyp­pää usein roo­lis­ta toi­seen, tar­peen mu­kaan, mut­ta ei yh­tei­sö pyö­ri toi­min­nan­joh­ta­jan va­ras­sa. Koh­taa­mis­paik­ka tar­jo­aa oh­jat­tua oh­jel­maa  lap­sil­le ja nuo­ril­le kol­mes­sa eri ikä­ryh­mäs­sä, ja näis­tä vas­taa­vat yh­tei­sön jä­se­net, sa­moin bän­di­ve­toi­ses­ta mu­sii­kis­ta, ope­tus­pu­heis­ta, ru­kous­pal­ve­lus­ta ja il­ta­pa­las­ta.

Ku­ten sil­loin Ber­lii­nis­sä.

Aa­mu al­kaa Raa­ma­tul­la

Mika Falk on Lah­den yh­tei­sen kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja ja Koh­taa­mis­paik­ka-yh­tei­sön toi­min­nan­joh­ta­ja. Koh­taa­mis­paik­ka on Kes­ki-Lah­den seu­ra­kun­nan toi­min­taa ja yh­tei­sö ko­koon­tuu Muk­ku­lan kir­kol­la. Toi­min­taan voi tu­tus­tua: koh­taa­mis­paik­ka.in­fo

1 "Luin vii­mei­sim­mäk­si Tuo­mas Kem­pi­läi­sen Kris­tuk­sen seu­raa­mi­ses­ta. Opin, et­tä elä­määm­me ka­sau­tuu haas­tei­ta, jos rak­kau­den jär­jes­tyk­set ovat vink­sal­laan. Elä­mä aset­tuu oi­kei­siin uo­miin­sa, kun Kris­tus kas­vaa suu­rem­mak­si ja minä pie­ne­nen."

2 "Olen op­pi­nut jo­kai­sel­ta lap­sel­ta­ni jo­tain: Sa­mu­e­lil­ta roh­keut­ta teh­dä ja heit­täy­tyä, Ee­me­lil­tä, et­tä ai­na kan­nat­taa py­säh­tyä jut­te­le­maan ih­mis­ten kans­sa ja Ai­nol­ta ky­kyä näh­dä ja luo­da kau­neut­ta."

3 "Isos­kou­lu­tuk­ses­sa sil­loi­nen nuo­ri­so­pap­pi Jari Lau­lai­nen opet­ti il­ta­har­tau­den pi­tä­mis­tä. Lo­puk­si hän ke­hot­ti lu­ke­maan har­tau­den läpi ja ky­sy­mään, pu­hu­taan­ko sii­nä Jee­suk­ses­ta. Jos ei, oli syy­tä teh­dä har­taus uu­des­taan. Tämä läk­sy on jää­nyt mie­lee­ni. Kir­kos­sa tu­li­si ai­na ju­lis­taa Kris­tus­ta."

4. "Aloi­tan aa­mu­ni Raa­ma­tun ää­rel­lä, olin­pa töis­sä tai va­paal­la. Mi­nua oh­jaa D.L. Moo­dyn aja­tus: 'Raa­mat­tua ei an­net­tu meil­le, jot­ta tie­tom­me li­sään­tyi­si, vaan et­tä elä­mäm­me muut­tui­si'. Luo­tan kuin lap­si, et­tä saan näis­tä aa­mu­het­kis­tä jo­tain, mitä tar­vit­sen päi­vän ai­ka­na. Ju­ma­la pu­huu sa­nan­sa kaut­ta."