Kol­mi­vuo­ro­työ anes­te­si­a­hoi­ta­ja­na, opin­not Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa, mies ja kak­si tei­niä, koi­ra ja haa­vee­na pe­rin­tei­nen ko­ti­te­koi­nen jou­lu. Jou­lu­rau­ha­kin pi­täi­si löy­tää.

Lah­te­lai­sel­le Min­na Val­lol­le jou­lu on vuo­den tär­kein juh­la, jo­hon val­mis­tau­du­taan huo­lel­la.

– Olen jou­luih­mi­nen ja ra­kas­tan jou­lu­val­mis­te­lu­ja, Val­lo tii­vis­tää yti­mek­kääs­ti.

– Suo­ma­lai­ses­sa jou­lus­sa nä­kyy pit­kä yh­te­näis­kult­tuu­rim­me, mut­ta se ei ole huo­no asia. Jou­lu­pe­rin­teet tuo­vat hek­ti­seen elä­määm­me tur­val­li­suut­ta ja si­to­vat mei­dät su­ku­pol­vien ket­juun. Pe­rin­teis­tä ei pidä teh­dä taak­kaa, jon­ka al­le kaa­dum­me, vaan vaa­lia pe­rin­tei­tä voi­ma­va­roi­na ja ol­la yl­pei­tä niis­tä.

Ar­jen kes­kel­lä jou­lu­val­mis­te­lut tuo­vat li­sä­pai­nei­ta, mut­ta ai­ka­tau­lu­tuk­sel­la ja suun­nit­te­lul­la jou­lust­res­si ei pai­na pääl­le.

– Point­ti on, et­tä kaik­kia jou­lu­val­mis­te­lu­ja ei kan­na­ta teh­dä yh­des­sä po­tis­sa vaan osis­sa. Teen to do -lis­tan ja sit­ten ruk­sai­len, kun hom­ma on val­mis. Kos­ka olen van­ha­nai­kai­nen, os­tan meil­le joka vuon­na par­ti­o­lais­ten jou­lu­ka­len­te­rin ja lä­he­tän jou­lu­kor­tit pos­tit­se. Kum­mi­las­ten lah­jat hom­maan jo mar­ras­kuus­sa. Nämä ovat jo pois to do -lis­tal­ta.

– Teen jou­lu­val­mis­te­lu­ja työn ja opis­ke­lun lo­mas­sa. Pork­ka­na- ja lant­tu­laa­ti­kot teen pais­to­val­miik­si pak­ka­seen jo en­nen jou­lua, mut­ta pe­ru­na­laa­ti­kon teen alus­ta läh­tien vas­ta aat­to­na. Ka­lat teh­dään pari päi­vää en­nen jou­lua mui­den töi­den vä­lis­sä. Tänä jou­lu­na lai­tan kin­kun uu­niin aa­to­naat­to­na, kun pää­sen aa­mu­vuo­ros­ta töis­tä. Kin­kun pais­toa val­voo kans­sa­ni Mai­sa-koi­ra.

– Yri­tän suun­ni­tel­la opis­ke­lu­ni niin, et­ten kuor­mi­tu lii­kaa. Esi­mer­kik­si vii­me jou­lu­na kir­joi­tin es­see­tä, vä­lis­sä pe­sin ja kuo­rin juu­rek­set laa­ti­koi­hin ja nii­den kie­hu­es­sa kir­joi­tin li­sää. Suk­ku­loin mel­ko su­ju­vas­ti teh­tä­väs­tä toi­seen. En ole yli-ih­mi­nen, mut­ta koh­tuul­li­sel­la suun­nit­te­lul­la, per­heen avul­la ja ar­mol­li­suu­del­la it­se­ään koh­taan sel­vi­ää. Sii­vo­a­mis­ten koh­dal­la muis­tan Mart­to­jen vii­sau­den: jou­lua ei vie­te­tä ko­me­ros­sa. Joka paik­kaa ei tar­vit­se kuu­ra­ta.

– Nuo­rem­pa­na olin ai­ka lail­la täy­del­li­syyt­tä ta­voit­te­le­va jou­lun vie­tos­sa. Van­hem­pa­na olen op­pi­nut vält­tä­mään yli­mää­räis­tä stres­siä. Jou­lu on täy­del­li­nen, vaik­ka pi­par­kak­ku­ta­lon kul­ma ro­mah­tai­si. Pa­ras­ta on, et­tä jo­kai­nen viih­tyy omas­sa jou­lus­saan.

Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut ovat Val­lol­le val­mis­tau­tu­mis­ta jou­luun.

– Yh­det Kau­neim­mat ei­vät rii­tä, vaan käyn kol­me­kin ker­taa lau­la­mas­sa. Pi­dän eni­ten van­hois­ta har­tais­ta jou­lu­lau­luis­ta, uu­dem­mis­ta Tul­koon jou­lu on suo­sik­ki­ni. Lap­suu­des­ta muis­tan, kun Vesa-Mat­ti Loi­rin jou­lu­le­vy il­mes­tyi. Sen myö­tä Sy­dä­mee­ni jou­lun teen on Loi­rin lau­la­ma­na ver­si­o­na se ai­noa oi­kea.

Mo­nien nuor­ten per­hei­den ta­paan Val­lot reis­sa­si­vat jou­lun­py­hät iso­van­hem­mil­ta toi­sil­le. Ta­vas­ta luo­vut­tiin pa­rin vuo­den jäl­keen, ja Val­lo pi­tää pää­tös­tä erit­täin hy­vä­nä. Jou­lu sai an­sait­se­man­sa ar­von ja rau­han.

– Olem­me ol­leet mie­he­ni kans­sa yh­des­sä 20 vuot­ta. Al­ku­vuo­si­na, kun lap­set oli­vat pie­niä, nou­da­tim­me lap­suu­den­ko­tiem­me pe­rin­tei­tä. Aat­to­na pak­ka­sim­me lap­set ja lah­jat au­toon ja suun­ta­sim­me Hei­no­laan van­hem­mil­le­ni jou­lun viet­toon. Puo­li­son lap­suu­den­per­hees­sä taas oli ta­pa­na men­nä jou­lu­päi­väk­si su­vun voi­min Tam­pe­reel­la hä­nen tä­tin­sä luok­se. Niin­pä Hei­no­las­sa vie­te­tyn aa­ton jäl­keen pak­ka­sim­me lap­set ja lah­jat au­toon ja kään­nyim­me koh­ti Tam­pe­ret­ta.

Kun Val­lot ta­pa­nin­päi­vä­nä ajoi­vat ko­tiin, ta­va­rat oli pa­kat­tu ja pu­ret­tu use­aan ker­taan, mon­ta jou­lun tun­tia oli vie­tet­ty au­tos­sa ja lap­set oli­vat vä­sy­nei­tä. Ja jou­lu­kin oli men­nyt ohi.

– Sil­loin pää­tim­me, et­tä jou­lut vie­te­tään ko­to­na. Kum­man­kin van­hem­mat ym­mär­si­vät pää­tök­sem­me. Pe­rus­te­lim­me va­lin­taa sil­lä, et­tä jou­lu on niin ar­vo­kas juh­la, et­tä ha­lu­am­me viet­tää sitä kii­reet­tä. Sa­mal­la alam­me luo­da omia jou­lu­pe­rin­tei­täm­me.

– Toi­von, et­tä ih­mi­set kes­kus­te­li­si­vat per­heen kes­ken, mitä ku­kin jou­lul­taan odot­taa. Me pu­hal­sim­me pe­lin poik­ki jou­lu­reis­saa­mis­ten suh­teen, vaik­ka nii­hin vuo­siin si­säl­tyi pal­jon ki­vo­ja het­kiä.

– Jou­luum­me on am­men­net­tu pal­jon kum­man­kin lap­suu­den­per­hees­tä. Su­ku­jen pe­rin­teet nä­ky­vät ai­van konk­reet­ti­si­na jou­lu­pöy­däs­sä, kun pe­ru­na­laa­tik­ko, pi­pa­rit ja mo­net muut teh­dään su­ku­jem­me re­sep­teil­lä.

– Jou­lu­a­te­ria on isos­sa roo­lis­sa. Kaik­ki pe­rin­tei­set jou­lu­her­kut löy­ty­vät pöy­däs­tä, mut­ta usein jo­tain uut­ta­kin. En­nen jou­lua ky­se­len, mitä ku­kin toi­voo.

Pi­par­kak­ku­ta­lo ra­ken­ne­taan yhä, vaik­ka lap­set ovat jo tei­ne­jä.

– Meil­lä on sa­mat ta­lon kaa­vat käy­tös­sä joka vuo­si, mut­ta sa­tu­jen maa­il­mas­ta poi­mit­tu tee­ma vaih­te­lee. On teh­ty Bre­me­nin soit­to­nie­kat ja Hu­vi­kum­pu. Tänä jou­lu­na on vuo­ros­sa Pie­ni rus­kea kana.

Val­lo­jen jou­lu­aat­to su­juu lep­poi­sas­ti. Aa­mul­la syö­dään rii­si­puu­roa, kah­del­ta­tois­ta kuun­nel­laan jou­lu­rau­han­ju­lis­tus Tu­rus­ta, il­ta­päi­väl­lä käy­dään hau­taus­maal­la ja aat­to­har­tau­des­sa mil­loin mil­lä­kin ko­koon­pa­nol­la, il­lal­la syö­dään aat­to­a­te­ria ja ava­taan lah­jat.

Jou­lu­päi­vi­nä Val­lot ul­koi­le­vat, lu­ke­vat, pe­laa­vat lau­ta­pe­le­jä ja kat­so­vat sa­mat lef­fat kuin vii­me vuon­na ja si­tä­kin edel­li­se­nä vuon­na. Iki­suo­sik­ke­ja ovat muun mu­as­sa Grem­lins sekä Jou­lu­puk­ki ja noi­ta­rum­pu.

Jou­lu on va­lon juh­la, se on an­ta­mi­sen juh­la, jou­lu ker­too kris­til­li­sis­tä juu­ris­tam­me.

– Glit­te­rin ja hös­sö­tyk­sen al­la on jou­lun kris­til­li­nen pe­rin­ne jou­lu­kirk­koi­neen ja hau­taus­maa­käyn­tei­neen. Jou­lun sa­no­ma vi­at­to­mas­ta lap­ses­ta her­kis­tää mie­len. Maal­lis­tu­mi­ses­ta huo­li­mat­ta jou­lul­la on mer­ki­tys­tä ih­mi­sil­le. Se on har­val­le yh­den­te­ke­vä juh­la, vaik­ka jou­lun pe­rin­tei­tä ei ai­na edes tie­dos­te­ta, Val­lo poh­tii.

– Omaan jou­luu­ni liit­tyy ihan ar­kis­ta hil­jai­suut­ta, kun en­nen il­ta­vuo­roa val­mis­te­len ko­to­na jou­lua, pol­tan kynt­ti­löi­tä ja kuun­te­len jou­lu­lau­lu­ja. Jo lap­suu­des­ta läh­tien olen käy­nyt aat­to­na kir­kos­sa ja hau­taus­maal­la. Aat­to­har­tau­den tu­tun kaa­van osat En­ke­li tai­vaan, Maa on niin kau­nis sekä jou­lu­e­van­ke­liu­mi pu­hut­te­le­vat mi­nua.

Val­lon mie­les­tä jou­lu­na on an­net­ta­va ti­laa myös hai­keu­del­le.

– Kyy­ne­leh­din hau­taus­maal­la, kun sy­ty­tän Län­ti­sel­lä kap­pe­lil­la muu­al­le hau­dat­tu­jen muis­te­lu­pai­kal­la yh­den kynt­ti­län, joka on kai­kil­le niil­le lä­hei­sil­le, jot­ka ovat siir­ty­neet jo ra­jan taak­se. Hau­taus­mai­den kynt­ti­lä­me­ret ker­to­vat, mi­ten ar­vok­kai­ta nämä ih­mi­set ovat yhä meil­le.