Tämä on niin kut­sut­tu story tell -ar­tik­ke­li. Par­haan lu­ku­ko­ke­muk­sen saat käyt­tä­mäl­lä kan­net­ta­vaa tai pöy­tä­tie­to­ko­net­ta.

Lo­ka­kuus­sa jul­kais­tu evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon ne­li­vuo­tis­ker­to­mus ker­too sii­tä, et­tä kris­til­li­nen pe­rin­ne ohe­nee maas­sam­me koko ajan. Uu­sim­man ky­se­ly­ai­neis­ton pe­rus­teel­la enää kak­si vii­de­so­saa suo­ma­lai­sis­ta us­koo jol­la­kin ta­val­la Ju­ma­laan.

Toi­saal­ta krii­sien ai­ka on avan­nut kir­kol­le myös uu­den­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia. Esi­mer­kik­si sen mo­ni­puo­lis­ta pa­nos­ta yh­teis­kun­nan ko­ko­nais­tur­val­li­suu­teen ar­vos­te­taan.

Kir­kon kou­lu­tuk­sen ja tut­ki­muk­sen joh­ta­ja Han­na Sa­lo­mä­ki ker­too, et­tä suo­ma­lai­set suh­tau­tu­vat kirk­koon hie­man eri ta­val­la riip­pu­en sii­tä, mis­sä roo­lis­sa se esiin­tyy.

– Asen­ne on myön­tei­sin, kun kirk­ko näh­dään aut­ta­ja­na ja tu­ki­ja­na. Kriit­ti­sem­piä ol­laan taas sil­loin, kun kirk­ko miel­le­tään val­lan­käyt­tä­jäk­si.

Sa­lo­mä­en mu­kaan ei kui­ten­kaan tule pää­tel­lä, et­tä suo­ma­lais­ten us­kon­nol­li­suus on suo­ra­vii­vai­ses­sa las­kus­sa.

– Vaik­ka kiin­nos­tus kirk­koa ja kris­ti­nus­koa koh­taan vä­hen­tyy, niin sa­maan ai­kaan yh­teis­kun­nas­sa on pin­nan al­la ole­vaa vah­vaa­kin ajat­te­lua sii­tä, et­tä kirk­ko on kui­ten­kin tar­peel­li­nen.

Kir­kon ne­li­vuo­tis­ker­to­mus­kin osoit­taa, et­tä Suo­mes­sa mies­ten ja nais­ten suh­tau­tu­mi­nen kris­ti­nus­koon eriy­tyy. Tämä nä­kyy eri­tyi­ses­ti nuo­ris­sa ikä­ryh­mis­sä.

Nai­set ovat ylei­ses­ti us­kon­nol­li­sem­pia, mut­ta asen­noi­tu­mi­nen kris­ti­nus­koa koh­taan on heil­lä nih­ke­äm­pää. Eri­tyi­ses­ti nuo­ret nai­set näyt­tä­vät ir­taan­tu­van jou­kol­la kris­ti­nus­kos­ta.

– Moni suo­ma­lai­nen pi­tää Jee­suk­sen elä­mä­noh­jei­ta hy­vi­nä. Yli 60-vuo­ti­ais­ta mie­his­tä ja nai­sis­ta löy­tyy näin ajat­te­le­via suun­nil­leen yh­tä pal­jon. Nuo­ris­ta nai­sis­ta tä­hän us­koi enää 26 pro­sent­tia. Nuor­ten mies­ten lu­ke­ma oli sel­väs­ti suu­rem­pi: 40 pro­sent­tia.

Han­na Sa­lo­mä­ki ar­vi­oi tu­lok­seen vai­kut­ta­van se­kin, et­tä nuor­ten nais­ten saa­ma us­kon­nol­li­nen kas­va­tus on jo it­ses­sään vä­hen­ty­nyt.

– Mies­ten kas­va­nut­ta us­kon­nol­li­suut­ta se­li­te­tään taas sil­lä, et­tä he hie­man ka­pi­noi­vat us­kon­no­ton­ta maa­il­maa vas­taan.

Kirkon koulutuksen ja tutkimuksen johtaja Hanna Salomäen mukaan suomalaiset suhtautuvat kirkkoon hieman eri tavalla riippuen siitä, missä roolissa se esiintyy. "Asenne on myönteisin, kun kirkko nähdään auttajana ja tukijana."

Ke­ra­van kirk­ko­her­ra Mar­kus Tir­ra­nen ei löy­dä uu­des­ta ne­li­vuo­tis­ker­to­muk­ses­ta mi­tään ko­vin yl­lät­tä­vää.

– On ta­pah­tu­mas­sa iso muu­tos. Suur­ten ikä­luok­kien pois­me­non myö­tä yhä pie­nem­pi jouk­ko ra­hoit­taa jat­kos­sa seu­ra­kun­nan toi­min­taa, Tir­ra­nen ki­teyt­tää.

Nuo­rem­mat su­ku­pol­vet hah­mot­ta­vat myös kir­kon kult­tuu­rik­ris­til­li­sen mer­ki­tyk­sen hy­vin eri­lai­se­na kuin van­hem­mat.

– Jot­ta seu­ra­kun­ta säi­lyy tu­le­vai­suu­des­sa­kin vah­va­na ja toi­min­ta­ky­kyi­se­nä, niin mei­dän on nyt li­ha­vi­na vuo­si­na toi­mit­ta­va. Pi­tää to­teut­taa kiin­teis­töi­hin ja hen­ki­lös­töön liit­ty­vät ra­ken­teel­li­set muu­tok­set.

Kir­kon nä­ky­mi­ses­tä kou­luis­sa ja muis­sa jul­ki­sis­sa ti­lois­sa on pu­hut­tu pal­jon.

Ke­ra­van kirk­ko­her­ra to­te­aa, et­tä mo­net suo­ma­lai­set nä­ke­vät kris­ti­nus­kon osa­na kult­tuu­ris­ta ko­ko­nai­suut­ta, jota ei tule kar­sia pois jul­ki­ses­ta ti­las­ta, esi­mer­kik­si kou­luis­ta.

– On­gel­ma on sii­nä, et­tä me­di­as­sa nou­se­vat esil­le yli­lyön­nit. Pää­sään­töi­ses­ti seu­ra­kun­tien ja kou­lu­jen vä­li­nen yh­teis­työ su­juu var­sin hy­vin. Niin meil­lä Ke­ra­val­la­kin.

Mah­dol­li­sim­man mo­nen ih­mi­sen on­nis­tu­nut koh­taa­mi­nen esi­mer­kik­si ta­pah­tu­mil­la on yk­si kir­kon mant­rois­ta. Mar­kus Tir­ra­nen ha­lu­ai­si suun­nal­ta fo­kus­ta hie­man toi­sin.

– Täs­sä unoh­de­taan se, et­tä ei val­ta­o­sal­la ih­mi­sis­tä ole mi­tään eri­tyis­tä tar­vet­ta koh­taa­mi­seen seu­ra­kun­nan kans­sa. Tu­li­si­kin ar­vos­taa ihan ar­kis­ta kris­til­li­syyt­tä. Ih­mi­sen pa­nos voi ol­la vaik­ka se, et­tä hän py­syy kir­kon jä­se­ne­nä tai tyk­kää seu­ra­kun­nan some-pos­tauk­ses­ta.

Kirk­ko­her­ran mu­kaan pi­tää myön­tää se­kin, et­tä yh­te­näis­kult­tuu­rin ai­ka on ohi.

Yk­si­lön on ai­dos­ti mie­tit­tä­vä, mikä on hä­nen suh­teen­sa kirk­koon ja pai­kal­lis­seu­ra­kun­taan. Tämä voi ol­la mer­ki­tyk­sel­li­nen pro­ses­si oman hen­ki­sen kas­vun kan­nal­ta.

– Meil­lä on mo­nia hen­gel­li­siä iden­ti­teet­te­jä, jot­ka nä­ky­vät esi­mer­kik­si eri­lai­si­na mes­su­yh­tei­söi­nä. Ei­vät ne ole mi­tään kil­pai­li­joi­ta kes­ke­nään.

Tir­ra­nen ke­hot­taa seu­ra­kun­tia en­nen kaik­kea roh­keu­teen. Tu­li­si us­kal­taa ko­keil­la ai­van uu­si­a­kin asi­oi­ta.

– Ei kan­na­ta vain koit­taa neut­raa­lis­ti miel­lyt­tää kaik­kia. Kriit­ti­nen pa­lau­te voi ker­toa po­si­tii­vi­sen vies­tin toi­min­nan vai­kut­ta­vuu­des­ta. Se on hyvä ja tär­keä sig­naa­li.

Seurakunnat pyrkivät kohtaamaan mahdollisimman monen paikallisen ihmisen esimerkiksi suurissa yleisötapahtumissa. Lahden Joulukylä on yksi niistä.

Kir­kol­lis­ko­kouk­sen ja sen tu­le­vai­suus­va­li­o­kun­nan jä­sen, Hy­vin­kään seu­ra­kun­nan kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Ca­ri­ta Leh­to ei an­na kir­kon ne­ga­tii­vis­ten ti­las­to­jen ma­sen­taa it­se­ään.

– Täs­sä ti­lan­tees­sa on pak­ko­kin miet­tiä sitä, mi­ten nyt pääs­tään eteen­päin. Tar­vi­taan muu­tos­ta, joka on ai­na myös mah­dol­li­suus.

Leh­to ei ih­met­te­le lain­kaan sitä, et­tä mo­net nuo­ret nai­set jät­tä­vät ny­kyi­sin kir­kon. Yk­si syy on ky­sy­mys kaik­kien vih­ki­mi­ses­tä.

– Toi­nen edel­leen esil­le nou­se­va asia on se, voi­ko nai­nen toi­mia pap­pi­na. Kun näi­tä tee­mo­ja me­di­as­sa ihan oi­keu­te­tus­ti pyö­ri­te­tään, niin en häm­mäs­te­le, et­tä nuo­ret nai­set häi­py­vät mind­ful­nes­sin tai ää­ni­mal­jo­jen pa­riin.

Leh­to muis­tut­taa sii­tä, et­tä hen­gel­li­syy­den kai­puu on ajas­sam­me vah­va­na.

– Ih­mi­nen ha­kee sitä siel­tä, mis­sä tu­lee koh­da­tuk­si ja hy­väk­sy­tyk­si.

Ca­ri­ta Leh­to huo­maut­taa, et­tä yli­voi­mai­nen enem­mis­tö evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon jä­se­nis­tä on niin sa­not­tu­ja ta­val­li­sia kris­tit­ty­jä.

– Heil­le tar­vi­taan mah­dol­li­suuk­sia ma­ta­lan kyn­nyk­sen seu­ra­kun­ta­yh­tey­teen, jos­ta Tuo­mas­mes­su on hyvä esi­merk­ki.

Kir­kol­lis­ko­kouk­sen jä­sen ih­met­te­lee sitä, mik­si seu­ra­kun­nan si­säl­lä ta­pah­tu­vaa eri­lais­ta toi­min­taa ei näh­dä rik­kau­te­na, vaan enem­män­kin uh­ka­na.

– Ym­mär­rän hy­vin sen, et­tä sa­teen­kaa­ri­mes­su tai hil­jai­suu­den joo­ga ei joi­ta­kin ih­mi­siä kiin­nos­ta. Mut­ta toi­voi­sin, et­tä he soi­si­vat näi­den jär­jes­tä­mi­sen niil­le, joil­le nämä ovat oi­kei­ta paik­ko­ja.

Ca­ri­ta Leh­to­kin pe­rään­kuu­lut­taa seu­ra­kun­nil­ta li­sää roh­keut­ta. Ei kan­na­ta jär­jes­tää toi­min­taa, jois­sa ei vä­keä käy.

– Maa­il­man muut­tu­es­sa pi­tää us­kal­taa myl­lä­tä tar­vit­ta­es­sa reip­paas­ti­kin asi­oi­ta uu­sik­si.

Tam­pe­reen seu­ra­kun­tien vies­tin­tä­a­si­an­tun­ti­ja Eva Wäl­jas vas­tus­taa päät­tä­väi­ses­ti sitä huo­li­pu­het­ta, jota esi­mer­kik­si kir­kon vä­he­ne­vä jä­sen­mää­rä usein poi­kii.

– Jos vain tui­jo­tam­me las­ke­via käp­py­röi­tä, niin voi jää­dä nä­ke­mät­tä jo­ta­kin tosi ar­vo­kas­ta. Täs­sä ajas­sa on huu­ta­va pula toi­von sa­no­mas­ta ja yh­teis­hen­ges­tä, Wäl­jas sa­noo.

Wäl­jas nä­kee kir­kol­la ole­van nä­kö­kul­ma­on­gel­man. Sen si­säl­lä ol­laan ko­vin huo­lis­saan eri­tyi­ses­ti sii­tä, ovat­ko ih­mi­set kiin­nos­tu­nei­ta kir­kos­ta.

– Pal­jon enem­män pi­täi­si kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, on­ko kirk­ko ai­dos­ti kiin­nos­tu­nut ih­mi­sis­tä.

Tam­pe­reen seu­ra­kun­tien stra­te­gia edel­lyt­tää ih­mis­ten kuun­te­le­mis­ta. Sitä teh­dään esi­mer­kik­si mo­nen­lai­sil­la tut­ki­muk­sil­la.

– Vuo­des­ta toi­seen nii­den tu­lok­set ker­to­vat, et­tä ih­mi­set ha­lu­a­vat käyt­tää kir­kol­lis­ve­ro­aan eni­ten aut­ta­mi­seen. Kär­jes­sä ovat van­huk­set ja lap­set. Näi­hin asi­oi­hin sit­ten pa­nos­tam­me­kin pal­jon, Wäl­jas ker­too.

Vies­tin­nän am­mat­ti­lai­nen pu­huu eri­lais­ten koh­de­ryh­mien ja nii­den eri­lais­ten tar­pei­den tun­nis­ta­mi­sen puo­les­ta.

– Tam­pe­reel­la on pal­jon ih­mi­siä. Jos yrit­täi­sim­me hoi­taa yh­del­lä rat­kai­sul­la hei­dän kai­ken­lai­set tar­peen­sa, niin sii­tä ei tu­li­si mi­tään.

Eva Wäl­jas miet­tii, et­tä kir­kol­la on jos­kus tai­pu­mus­ta ra­ja­ta us­kon­nol­li­suus jon­kin­lai­sek­si omak­si saa­rek­keek­seen. Ih­mi­set ovat kui­ten­kin ko­ko­nais­val­tai­sia.

– Jos us­kon­to eris­te­tään, niin syn­tyy ris­ki sii­tä, et­tä läh­de­tään rat­ko­maan vää­riä asi­oi­ta. Jos­kus voi­si ol­la oleel­li­sem­paa ky­syä ih­mi­sil­tä, mikä si­nua tur­haut­taa, tai mitä elä­mäs­sä yli­pää­tään toi­vot.

Pih­la Pen­na­nen ja Al­vii­na Kont­ti­la viih­tyi­vät rip­pi­lei­ril­lä niin hy­vin, et­tä ha­lu­si­vat läh­teä mah­dol­lis­ta­maan on­nis­tu­nut­ta lei­riä myös muil­le. Pen­na­nen täh­tä­si iso­sek­si ri­pa­ril­le ja Kont­ti­la oh­jaa­jak­si las­ten­lei­ril­le.

Jani Mahkonen

Tul­laan tu­tuik­si – Lah­des­sa syk­syn aloi­tus­kou­lu­kir­kot hoi­de­taan pe­rin­tei­ses­ti Kou­lu­kier­tu­e­bän­din voi­min. Syk­syl­lä 2024 bän­di teki kou­luis­sa 30 keik­kaa.

Jani Mahkonen

Mo­der­nis­sa lä­hes­ty­mis­ta­vas­sa py­ri­tään eri­lais­ten koh­de­ryh­mien ja nii­den tar­pei­den tun­nis­ta­mi­seen. Lah­den seu­ra­kun­tien ke­säi­nen yh­teis­lau­lu­ta­pah­tu­ma mat­kus­ta­ja­sa­ta­mas­sa on löy­tä­nyt si­tou­tu­neen osal­lis­tu­ja­jou­kon.

Teks­ti: Vesa Kei­no­nen, ku­vat: Jo­han­nes Wi­le­nius, Jani Mah­ko­nen, Aar­ne Or­mio