Papiksi valmistuttuaan Markus Kartano oli piirilevytehtaassa töissä. Sen jälkeen hän siirtyi vuonna 2001 seurakuntaan töihin. ”Työnkuvaani kuului alusta alkaen verkko. Seurakunta näki, että pitää vastata kysyntään ja hyödyntää infraa.” Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva
Markku Ulander/Lehtikuva
Helsingin palkittu verkkopappi Markus Kartano: "Nuorena Padasjoella ymmärsin, että kirkossa on erilaisia tapoja tehdä asioita."
Padasjoelta lähtöisin oleva Markus Kartano valittiin vuoden papiksi ansioistaan korona-ajan viestintähaasteiden ratkomisessa. Kartano sanoo edistävänsä työssään kristinuskon perimmäistä tehtävää.
Kun koronaviruspandemia pakotti yhteiskunnan sulkutoimiin, oli kirkko kovan paikan edessä. Jumalanpalvelukset ja muu kokoava toiminta oli keskeytettävä, ja kuitenkin yhteys seurakuntalaisiin säilytettävä.
Verkkopappi Markus Kartano ei varsinaisesti ollut odottanut hetkeä, mutta hänen ja kirkon muiden digiosaajien näppäryys tarjosi ongelmaan ratkaisun. Lisäksi tarvittiin toimivaa, ajanmukaista tekniikkaa. Oli onni onnettomuudessa, että korona iski vasta 2020-luvulla.
– Striimatessa [suoria verkkolähetyksiä tehdessä] paljon on kiinni siitä, miten verkot toimivat, ja onko tekniikkaa, jolla saadaan ääni välitettyä kaikuvista kirkkotiloista selkeästi. Kymmenen vuotta sitten emme olisi pystyneet tarjoamaan mahdollisuutta läsnäoloon etäyhteyksin näin laajasti ja joka seurakunnasta, hän sanoo.
Kriisin iskettyä Kartano alkoi neuvoa, kouluttaa ja ohjata kollegoitaan ympäri Suomea sosiaalisen median ja digitaalisuuden saloihin.
– Ei se niin helposti käy, että mennään kirkkoon ja aletaan striimaamaan. Usein kirkkokohtaisesti joutuu miettimään, miten homma fiksuinta on tehdä. Jokainen seurakunta arvioi mahdollisuutensa. Osa tilasi tuotannon ulkopuolisilta ammattilaisilta.
Pappisliitto valitsi Kartanon vuoden 2020 papiksi. Kartanon tuki monen työntekijän ja työkentän digiloikan taustalla on ollut merkittävä. Hän on laittanut oman erityiskiinnostuksensa ja osaamisensa muiden käyttöön ja kirkon työn hyväksi. Hän on toiminut monen tilaisuuden, tapahtuman ja viestintäratkaisun mahdollistajana, kerrotaan palkitsemisperusteissa.
Liitosta muistutetaan, että kirkossa tietotekniikan ymmärrys ja tuki on saanut kulkutaudin myllätessä maailmaa aivan uudenlaisen merkityksen. Messut ovat siirtyneet digiaikaan, tapahtumia on striimattu ja digiviestimiä on otettu käyttöön lennosta.
– Onneksi striimauksia tehtiin jo ennen koronaa. Myös Teams-alustat oli otettu käyttöön. Työntekijät olivat jo opiskelleet sitä, kuinka suunnitellaan asioita ilman, että kokoonnutaan neuvotteluhuoneeseen.
Kartano järjesti seurakuntien työntekijöille erilaisia koulutuksia ja työpajoja etänä.
– Sellaista käytännönläheistä tyyliin näin striimaat Facebookiin kännykällä. Sisältöideoita työntekijöillä on paljon, mutta tekniikka ei ole se, miksi seurakunnan palvelukseen on ensisijaisesti hakeuduttu. Sillä puolella apua on tarvittu.
Facebookissa oli valmiina Kirkko striimaa -ryhmä, jossa työntekijät saavat apua ongelmatilanteissa ja jakavat osaamistaan.
– Se on minusta hienoa. Emme panttaa tietoa, vaan jaamme sen kaikkien kesken. Sillä tavalla tieto parhaiten leviää.
Erilaisia vinkkimateriaalejakin kasattiin.
– Miten livelähetyksiä tehdään? Mitä laitteita ja mahdollisuuksia on olemassa? Tehtiin listoja, minkälaisia laitteita ja sovelluksia seurakuntien kannattaisi hankkia.
Suoria lähetyksiä seurakunnissa oli tehty satunnaisesti jo ennen koronaa.
– Kun ei voinut kokoontua, hiippakunnilta ja piispoilta tuli ohje, että striimejä pitäisi alkaa järjestää joka seurakunnan pääjumalanpalveluksesta. Seurakunnat ryhtyivät tekemään niitä omilla tavoillaan ja taidoillaan. Jouluna, kun striimejä katselin, melkein jokainen seurakunta sellaisen jo pystyi tuottamaan. Tämä on ollut hyvä oppimiskokemus kaikille.
Kartano osallistui suurimpien tilaisuuksien toteutukseen kuvauspaikalla.
– Tutustuin haasteisiin omin silmin ja korvin, kun kävin erilaisissa kirkoissa.
Verkkopappeus on Markus Kartanolle tapa palvella Jumalaa. "Minulla on kutsumus tehdä merkityksellisiä asioita, auttaa ihmisiä ja viedä Jumalan sanaa eteenpäin. Se, että ihmiset tekevät tosilleen hyvää ja rakastavat toisiaan, on kristinuskon perimmäinen tehtävä ja sanoma. Sitä tällaisessa työssä pystyy edistämään", Kartano tiivistää. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva
Markku Ulander/Lehtikuva
Markus Kartano on lähtöisin Padasjoelta. Koulun ensimmäisen luokan hän kävi Lahdessa. Sitä ennen perhe ehti asua Riihimäellä.
– Isä oli konekorjaajana Lahdessa. Äiti oli pankkitoimihenkilö. Lahdesta muutettiin Padasjoelle Taulun teollisuuskylään ja myöhemmin Syrjäntakaan, jossa on isäni vanhempien maatila, Kartano kertoo.
Teini-ikäiselle ajanvietto- ja harrastusmahdollisuuksia ei pienessä pitäjässä mahdottomasti ollut.
– Ei ollut mopoakaan. Fillarilla ajoin viisi kilometriä kouluun, joskus talvella hiihdin. Onneksi seurakunnalla oli aktiivista nuorisotoimintaa. Sitä kautta olen kirkon toimintaan tullut.
Rippikouluaika oli ratkaiseva.
– Seurakunnalla oli kiva leirikeskus ja mukavia ihmisiä töissä. Koin, että olen tervetullut siihen ympäristöön. Tarjolla oli mielekästä ja kiinnostavaa tekemistä. Lähdin isoskoulutukseen, olin ripareilla ja erilaisilla lastenleireillä apuohjaajana.
Commodoren 8-bittinen kotitietokone VIC-20 julkaistiin Euroopassa 1981. Kohta sellainen oli Padasjoella.
– Vanhemmat ostivat. Olin jonkinlaista tietokonetta toivonut. VIC-20:llä astuin sisään tietokonemaailmaan. Luulen, että aika monella it-alan ammattilaisella on samanlainen tarina. Ne olivat hintansa puolesta ensimmäisiä koneita, joita perheiden oli mahdollista hankkia, Kartano muistelee.
Tietokonepelejä ei kaupan hyllyltä Padasjoella saanut.
– Melkein ainoa keino oli naputella pelien ohjelmalistauksia koneelle tai tehdä alkeellisia peliohjelmia itse. Sitä kautta oppi vähän ohjelmointia. Koulukavereiden luona käytiin aika paljon pelaamassa. Tinasotilailla leikkiminen vaihtui tietokonepelaamiseen. Tietokoneasioita opittiin silloin leikin varjolla.
Tuohon aikaan kotitietokoneissa tavallinen ulkoinen tallennusväline oli C-kasettiasema. Pelejä nauhoitettiin kasetilta kasetille ja vaihdettiin kavereiden kesken. Kopiointi oli helppoa, mutta tekniikka oli herkkä virheäänille.
– Kaikkia huimia kokeiluja oli. Jopa Yle lähetti omalla lähetystaajuudellaan jonkun kerran ohjelmalistauksia. Minäkin yritin nauhoittaa sellaista basic-ohjelman pätkää kasetille, mutta en muistaakseni saanut ohjelmaa toimimaan.
World Wide Web oli vielä 1980-luvun puolivälissä kaukana.
– Jonkun ajan päästä puhelinmodeemilla pystyi soittamaan purkkeihin [ottamaan yhteyttä muihin tietokoneisiin]. Niin saattoi ladata pelejä, tekstitiedostoja, jopa keskustella jonkinlaisella foorumilla, mutta tiedonsiirto oli tosi hidasta.
Seurakunnassa ei 1990-luvun vaihteessa vielä eletty tietokoneaikaa, mutta muuta kiinnostavaa tekemistä oli tarjolla.
– Olin esimerkiksi kiinnostunut videokameralla kuvaamisesta. Jotain sketsejä kuvattiin. Lukiossakin tehtiin kömpelöitä elokuvia kuvaamataidon tunnilla.
Kartano kirjoitti ylioppilaaksi Padasjoen lukiosta vuonna 1991.
– Hain heti teologiseen tiedekuntaan Helsinkiin. Näkemys kirkastui lukiossa. Hyvät esimerkit seurakunnassa kannustivat. Edesmenneellä rippipapillani Raimo Kemppaisella oli suuri merkitys. Hän oli rento ja reilu, oikein pidetty Padasjoella. Muitakin hyviä tyyppejä oli. Ymmärsin, että kirkossa on monenlaisia persoonia ja erilaisia tapoja tehdä asioita.
Tietokoneelle Kartano palasi tehdessään gradua.
– Minulla oli useamman vuoden väli Commodore 64:n jälkeen, etten ollut tietokonetta käyttänyt. Kun sain koneen, ajattelin, että haluaisin hyödyntää sitä enemmän kirkollisissa kuvioissa. Koodausta opiskelin itsekseni opiskeluaikoina.
Valmistumisensa jälkeen Kartano meni töihin espoolaiseen piirilevytehtaaseen.
– Olin siellä puolitoista vuotta. Levyt tarkastettiin optisesti tietokoneella ja niitä ohjelmoitiin. Sekin auttoi osaamisen ylläpitoa.
Kartano vihittiin Helsingin Paavalin seurakunnan papiksi vuonna 2001.
– Työnkuvaani kuului alusta alkaen verkko. Arabianranta oli kasvava asuinyhteisö, ja siellä oli nopeat verkot. Seurakunta näki, että pitää vastata kysyntään ja hyödyntää infraa.
Verkkopapin tehtävän ytimessä oli seurakunnan verkkotoiminnan kehittäminen.
– Koodailin verkkosivuja ja tein sisältöjä. Siitä on ollut suuri hyöty. Olen oppinut ymmärtämään, kuinka tekniikka toimii.
Seurakuntien yhteinen verkkosivusto oli yksinkertainen ja kankea.
– Se ei antanut hirveästi mahdollisuuksia kokeilla uutta. Niinpä koodasin käsipelillä seurakunnan omat infosivut, joilla kokeilin jopa viikottaista chattimahdollisuutta. Nuorisotyölle tein keskustelufoorumin. Kun pystyin itse tekemään, ei oltu sen varassa, onko meillä varaa tehdä. Kyse oli ainoastaan työajasta, jota hankkeisiin oli lupa käyttää.
Myöhemmin Kartano oli mukana Helsingin seurakuntien Usko, toivo, rakkaus -kampanjassa.
– Läsnäolo verkossa oli siinä suuressa roolissa. Meillä oli sivut, keskustelufoorumi ja chatit. Tein sisältöjä ja olin keskustelemassa ihmisten kanssa. Moni pappi oli opettelemassa niitä asioita. Sittemmin toiminnasta tuli valtakunnallista [nykyinen kirkon keskusteluavun netti ja chat].
”Minulla oli useamman vuoden väli Commodore 64:n jälkeen, etten ollut tietokonetta käyttänyt. Kun sain koneen, ajattelin, että haluaisin hyödyntää sitä enemmän kirkollisissa kuvioissa”, Markus Kartano muistelee opiskeluaikojaan. Tekniikka on vahvasti osa hänen nykyistä työtään. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva
Markku Ulander/Lehtikuva
Kartano muistuttaa, että kirkon tehtävä on olla siellä, missä ihmiset ovat. Kolmannella vuosituhannella se tarkoittaa myös verkkoympäristöä. Oikeita kanavia ja työmenetelmiä on testattu 20 vuotta. Kymmenisen vuotta sitten kirkko panosti oikein tosissaan työntekijöidensä koulutukseen Hengellinen elämä verkossa -hankkeella.
Kirkko on ollut mukana jopa Suomi24:ssä, joka on Suomen suurimpia sosiaalisen median palveluja.
– Kun ihmiset pääsevät keskustelemaan anonyymisti, keskustelu on hyvin monipolvista ja asettaa ylläpitäjälle haasteita, että keskustelu pysyisi mielekkäänä, Kartano sanoo.
Vilkkaudestaan huolimatta Suomi24 ei ollut kirkolle hedelmällisin toimintaympäristö.
– Kirkon yksittäiset työntekijät voivat tietysti edelleen osallistua keskusteluihin kaikenlaisilla foorumeilla, mutta kirkon omissa kanavissa päästään syvemmälle vuorovaikutuksessa.
Palvelevan netin ja chatin lisäksi kirkko keskustelee ja kuuntelee muun muassa Facebookissa.
– Facebookin Kirkko Suomessa -sivusto on kerännyt yli 60 000 tykkäystä. Kaikilla seurakunnilla on sometilejä, jotka tarjoavat seurakuntalaisille mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja tietoa, mitä seurakunnassa tapahtuu. Työntekijät ovat vuosien aikana ottaneet hyvin haltuun eri mahdollisuuksia ja kanavia, Kartano kiittelee.
Kun koronasta joskus päästään, kaikkia korona-aikaa varten keksittyjä metodeja ei hylätä.
– Seurakunnat ovat lähettäneet jumalanpalvelusten lisäksi paljon muitakin sisältöjä verkon kautta. Ihmisillä on erilaisia esteitä. Aina ei pääse tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. On hyvää palvelua, että tilaisuuteen voi osallistua myös verkossa. Ainakin osa seurakunnista jatkaa lähetyksiä senkin jälkeen, kun kokoontumisrajoitukset jossain vaiheessa poistuvat.
Kartano toivoo, että kirkko panostaa tulevaisuudessakin verkkoon, koska sen mahdollisuudet ovat niin moninaiset.
– Seurakunnan työ rajoittuu perinteisesti seurakunnan rajojen sisään. Sitä ei ehkä vielä oikein nähdä, että verkossa sellaisia rajoja ei ole. Verkossa on nykyään valtavasti hengellisiä ja kirkollisia sisältöjä. Hyvä sisällön ääreen voi tulla mistä päin Suomea tai maailmaa tahansa.
Verkkopappi Kartano on myös selaimella toimivan Mobiilikirkko.fi-sovelluksen kehittäjä. Mobiilikirkko mahtuu taskuun, kuten puhelin, jolla sitä käytetään.
– Tein sen käsin HTML-koodilla. Kun aloitin, ei hirveästi ollut vielä mobiilikäyttöön tarkoitettuja sivustoja eikä sovelluksia. Mielelläni kokeilen ja testaan asioita ja yritän soveltaa niitä kirkollisessa maailmassa.
Palvelussa on muun muassa saarnageneraattori, joka luo saarnan ”tyhjästä”.
– Se generoi satunnaisotannalla kirkollista jargonia. Teksti voi olla hyvinkin tutun kuuloista, mutta ei sen kanssa saarnastuoliin kannata mennä.
Bottipastorilta voi kysyä mitä vain, mutta kaikkeen ei tule vastausta.
– Bottipastori reagoi tiettyihin koodisanoihin. Se on osittain vakavaa ja osittain leikkimielistä kokeilua. Kokeilen Mobiilikirkossa erilaisia sisältöjä. Se on osin automatisoitu niin, että sieltä löytää joka päivä kirkollisen tekstin, kuten Päivän sanan. Kirkkovuoden tekstit sovellus hakee kirkkovuosikalenterista.
Verkkopappeus on Kartanolle tapa palvella Jumalaa.
– Minulla on kutsumus tehdä merkityksellisiä asioita, auttaa ihmisiä ja viedä Jumalan sanaa eteenpäin. Se, että ihmiset tekevät tosilleen hyvää ja rakastavat toisiaan, on kristinuskon perimmäinen tehtävä ja sanoma. Sitä tällaisessa työssä pystyy edistämään, Markus Kartano tiivistää.
Simulaattorilla lentävä J. R. R. Tolkienin ystävä
Markus Kartano on syntynyt Padasjoella 1971. Hän valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1998. Kartano asuu vaimonsa, kissansa ja koiransa kanssa Helsingin Taka-Töölössä. Pariskunnan kolme aikuista lasta elävät omillaan. Kartano on toiminut vuodesta 2009 lähtien verkkopappina Helsingin seurakuntayhtymässä, mutta tiesitkö hänestä tätä?
1 Haaveilee lentämisestä. ”Joskus ajattelin, että lentolupakirja olisi kiva suorittaa, mutta se on niin kallis harrastus, ettei siihen ollut mahdollisuutta. Onneksi simulaattorilentäminen on mahdollista.”
2 Lukee J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -fantasiaromaanin kerran vuodessa. ”Se on teos, jonka kerronta säväyttää yhä uudelleen ja uudelleen.”
3 Ollut kehittämässä Minecraft-videopeliin perustuvaa Fisucraft-maailmaa. ”Raamatun kertomukset ovat lapsista paljon mielenkiintoisempia, kun ne tuodaan Fisucraftin maailmaan. Lapsi saa oivalluksen, että tuo tuttu hahmo on nyt tuollaisessa roolissa tässä kertomuksessa. On hyvä jättää tilaa ahaa-elämykselle ja tulkinnalle. Ei saa liikaa vääntää rautalangasta.”
4 Koukussa Office-sarjan jenkkiversioon Netflixissä. ”Peruskysymys siinäkin on, että tuleeko ihminen rakastetuksi sekä työyhteisössä että elämässä. Mistä löytyy se toinen ihminen, joka rakastaa, ja hyväksyykö muut sinut? Huumori on roisia, mutta hyväntahtoista.”