Asik­ka­lan uu­si seu­ra­kun­ta­ko­ti on si­sus­tus- ja vii­meis­te­ly­töi­tä vail­le val­mis.

Jos ko­ro­na suo, Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa Sep­po Häk­ki­nen vih­kii Vääk­syn ka­na­van ran­nal­le ra­ken­ne­tun hir­si­ta­lon käyt­töön 23. tou­ko­kuu­ta.

Päi­vä on erään­lai­nen pää­tös vuo­sia kes­tä­neel­le kes­kus­te­lul­le ja pää­tök­sen­te­ol­le, joka käyn­nis­tyi, kun sa­mal­la pai­kal­la si­jain­nut van­ha seu­ra­kun­ta­ko­ti jou­dut­tiin sul­ke­maan si­säil­ma­on­gel­mien vuok­si.

– Aja­tuk­se­na oli teh­dä uu­si ra­ken­nus, jos­sa ei tu­li­si kos­kaan si­säil­ma­on­gel­mia. Hir­si­ta­los­sa on hyvä hen­git­tää. Si­säil­ma on otet­tu huo­mi­oon myös esi­mer­kik­si lat­ti­oi­den lii­mat­to­mis­sa pin­ta­ma­te­ri­aa­leis­sa, sa­noo ra­ken­nuk­sen suun­ni­tel­lut Kari Jär­vi­nen.

Huh­ti­kuun lo­pul­la ta­kuu­kor­jauk­sia te­ke­vät ra­ken­nus­mie­het hää­ri­vät vie­lä ra­ken­nuk­ses­sa, ja wc-is­tuin odot­taa au­las­sa pa­luu­ta pai­kal­leen.

Kirk­ko­her­ra Jari Lau­lai­nen sa­noo ole­van­sa erit­täin tyy­ty­väi­nen uu­teen seu­ra­kun­ta­ko­tiin.

– Ra­ken­nus on syn­ty­nyt sii­tä, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­set ha­lu­a­vat pai­kan, jos­sa voi­tai­siin koh­da­ta toi­sia ar­jen kes­kel­lä. Tämä osoit­taa, et­tä ihan oi­ke­as­ti us­ko­taan, et­tä seu­ra­kun­nan sa­no­ma kan­taa vie­lä tänä päi­vä­nä, sa­noo upou­u­del­le vaa­le­an­vih­re­äl­le soh­val­le is­tah­ta­nut Lau­lai­nen.

Kari Jär­vi­nen ku­vai­lee seu­ra­kun­ta­ko­tia avoi­mek­si sy­lik­si, joka ot­taa si­sään­tu­li­jat vas­taan.

Pää­o­vea vas­ta­pää­tä ole­vis­ta, ka­na­van­puo­lei­sis­ta ik­ku­nois­ta nä­kyy luon­to ja ka­na­vas­sa kul­ke­vat ve­neet.

Asikkalan seurakunnan kirkkoherra Jari Laulainen ja rakennusarkkitehti Kari Järvinen keskustelivat uuden seurakuntakodin kirkkosalissa. Taustalla olevan seinän ja ikkunoiden eteen tulee alttari. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen

Esa-Pekka Parkkinen

Yk­si suu­rim­pia muu­tok­sia on nuo­ris­to­ti­lo­jen au­ke­a­mi­nen vuo­sien jäl­keen Asik­ka­lan kes­kus­taan. Ko­din toi­nen pää­ty on va­rat­tu ko­ko­naan nuo­ri­so­työl­le, jol­le on myös oma si­sään­käyn­tin­sä.

– Tä­hän on help­po tul­la käy­mään kou­lun jäl­keen vaik­ka ko­ti­mat­kal­la, sa­noo nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja Min­na Rui­ni.

Uu­des­sa seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa täy­si­pai­noi­nen viik­ko­toi­min­ta al­ka­nee vas­ta syk­syl­lä ke­sän lei­rien jäl­keen. Ke­sä­te­o­lo­gin pi­tä­mät nuor­te­nil­lat ko­koon­tu­vat kui­ten­kin uu­des­sa ko­dis­sa heti, jos ko­ro­na­ra­joi­tuk­sia voi­daan pur­kaa.

En­nen ko­ro­naa väis­tö­ti­lois­sa kävi jopa lä­hes sata nuor­ta ker­ral­la. Uu­des­sa ko­dis­sa pelk­kä nuo­ri­so­sii­pi ei tä­hän rii­tä, mut­ta nuo­ri­so­työ hyö­dyn­tää myös mui­ta ko­din ti­lo­ja. Se on 800-ne­li­öi­sen ra­ken­nuk­sen hen­gen mu­kais­ta myös muus­sa toi­min­nas­sa.

– Vaik­ka olem­me seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa, jos­sa on kirk­ko­sa­li, niin voim­me aja­tel­la tätä myös niin, et­tä kaik­ki ti­lat voi­vat toi­mia jos­sain muus­sa käy­tös­sä. Jopa kirk­ko­sa­li voi­daan tyh­jen­tää ka­lus­teis­ta ja jär­jes­tää sii­nä muu­ta, ti­laan so­pi­vaa toi­min­taa. Sen ta­kia tääl­lä on avat­ta­via ja sul­jet­ta­via sei­niä, sa­noo Jär­vi­nen.

Eri toi­min­to­ja voi­daan pi­tää myös sa­maan ai­kaan ja­ka­mal­la ti­lo­ja lii­ku­tel­ta­vien sei­nien avul­la.

Asikkalan seurakuntakodin kirkkosali on kalustamista vaille valmis. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen

Esa-Pekka Parkkinen

EL-Kori Oy:n ti­lois­sa si­jan­nei­siin nuor­ten väis­tö­ti­loi­hin eh­dit­tiin Rui­nin mu­kaan jo tot­tua, ei­kä kol­men ki­lo­met­rin mat­ka kes­kus­tas­ta es­tä­nyt nuo­ria ko­koon­tu­mas­ta.

– Sitä ei ol­lut tar­koi­tet­tu nuo­ri­so­ti­lak­si, mut­ta se oli tar­peek­si iso ja ro­soi­nen. Sii­tä tuli sil­le su­ku­pol­vel­le oma paik­ka ja koti, Rui­ni sa­noo.

Poi­kia kä­vi­jöis­tä oli 70–80 pro­sent­tia.

– Toi­vo­taan, et­tä po­jat us­kal­ta­vat tul­la myös tän­ne. Sit­ten, kun nuo­ret pää­se­vät tän­ne si­sään, niin he­kin näyt­tä­vät, et­tä mi­ten tämä tila par­hai­ten toi­mii. Vaik­ka tila on uu­si ja kau­nis, toi­vee­ni on, et­tä nuor­ten ro­soi­suus saa nä­kyä myös tääl­lä. It­se py­rin sii­hen, et­tä näin tu­lee käy­mään.

Yk­si iso pa­ran­nus on kun­nol­li­nen nuor­ten oma keit­tiö.

Asikkalan seurakuntakodin kahvilan ikkunat avautuvat kanavan suuntaan. Tätä tilaa voidaan käyttää kaikessa toiminnassa. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen

Esa-Pekka Parkkinen

Seu­ra­kun­ta­ko­din va­rauk­sis­ta on tul­lut jo ky­se­ly­jä, mut­ta seu­ra­kun­ta ei ole voi­nut ot­taa nii­tä vas­taan ko­ro­na­e­pi­de­mi­an vuok­si.

– Us­kon, et­tä avi­o­liit­toon vih­ki­mis­ten osal­ta kirk­ko säi­lyy Asik­ka­las­sa yk­kös­paik­ka­na, mut­ta hau­taan siu­naa­mi­sia tul­lee ai­ka pal­jon seu­ra­kun­ta­ko­dil­le. Luu­len myös, et­tä moni ha­lu­aa tul­la pi­tä­mään kas­te­ti­lai­suu­den tääl­lä, Lau­lai­nen sa­noo.

Kah­vio mah­dol­lis­taa toi­mi­tus­ten jäl­keis­ten muis­to- ja juh­la­ti­lai­suuk­sien jär­jes­tä­mi­sen. Ra­ken­nuk­sen toi­ses­sa pääs­sä ovat myös vai­na­jien säi­ly­tys­ti­lat.

Kah­vi­o­ti­las­ta pää­see suo­raan ulos te­ras­sil­le, joka toi­mii myös kat­so­mo­na ul­ko­na jär­jes­tet­tä­vil­le ta­pah­tu­mil­le.

Kirk­ko­sa­liin mah­tuu 200 hen­keä ja au­la-kah­vi­oon 130 hen­keä.

– Nyt meil­lä on ker­ran­kin sel­lai­set ti­lat, et­tä voim­me kun­nan kes­kus­tas­sa ko­koon­tua suu­rem­mal­la po­ru­kal­la, Lau­lai­nen iloit­see.

Ta­loon tu­lee myös ar­jen ko­ko­a­vaa ai­kuis­toi­min­taa.

– Tämä on ni­me­no­maan koti, tämä ei ole talo, ei­kä kes­kus. On­han se mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, et­tä mil­lai­sek­si tämä koti muo­tou­tuu. Ih­mi­set ovat eri­lai­sia ja ovat ko­to­na eri ta­voin. Läh­tö­koh­dat ovat nyt mah­ta­vat.

Suun­nit­te­li­ja Jär­vis­tä poh­di­tut­ti pit­kään se, et­tä alt­ta­rin paik­ka vaih­det­tiin te­o­lo­gi­se­na kon­sult­ti­na toi­mi­neen Mika K.T. Pa­ju­sen eh­do­tuk­ses­ta toi­sel­le sei­näl­le, jot­ta se on enem­män vas­ta­pää­tä pää­si­sään­käyn­tiä. Al­ku­pe­räi­nen aja­tus oli, et­tä suu­ret ka­na­van suun­taan avau­tu­vat ik­ku­nat toi­mi­si­vat alt­ta­ri­tau­lu­na.

– Toi­saal­ta se rat­kai­si ti­laan liit­ty­neen akus­ti­sen haas­teen. Kirk­ko­sa­lis­sa pa­pin pu­heen tu­lee kuu­lua hy­vin jo­kai­sel­le, ja nyt se saa­daan hel­pom­min to­teu­tu­maan.

Kirk­ko­sa­liin on han­kit­tu vir­tu­aa­liu­rut, joi­hin kant­to­rin on mah­dol­lis­ta va­li­ta ää­ni­ker­to­ja ja soin­te­ja mm. rans­ka­lais- tai sak­sa­lais­tyy­lis­ten ur­ku­jen ää­ni­maa­il­mas­ta.

Lau­lai­nen to­te­aa, et­tä mo­der­nit, mo­ni­käyt­töi­set ti­lat on seu­ra­kun­nal­le suu­ri asia.

– Ta­ka­na on val­ta­va työ, jon­ka on teh­nyt suu­ri mää­rä ih­mi­siä. It­sel­lä­ni on vä­hän sa­man­lai­nen olo kuin jal­ka­pal­lo­jouk­ku­een vaih­to­pe­laa­jal­la, joka tu­lee vii­mei­sil­le mi­nuu­teil­le ken­täl­le, ja pää­see nos­ta­maan sen jäl­keen voit­to­po­kaa­lin.

Asikkalan seurakuntakoti on ulkoa tummanharmaa. Kuva: Esa-Pekka Parkkinen

Esa-Pekka Parkkinen