Kär­kö­län kap­pe­li­seu­ra­kun­ta on saa­nut kirk­ko­väär­tin. Vuo­den alus­ta läh­tien Ju­ha­ni Jo­ki­nen on vi­ral­li­nen va­paa­eh­toi­nen, joka avus­taa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa, huo­leh­tii käy­tän­nön asi­oi­ta ja tar­vit­ta­es­sa vaik­ka avus­taa huo­nos­ti liik­ku­via. Vaik­ka ni­mi­ke on sekä Kär­kö­läl­le et­tä Jo­ki­sel­le uu­si, ovat aut­ta­mi­nen ja huo­leh­ti­mi­nen Jo­ki­sel­le tut­tua, on­han hän ol­lut seu­ra­kun­nas­sa mo­nes­sa mu­ka­na jo 12 vuot­ta.

– Mies­ten pii­rin kaut­ta se läh­ti, Jo­ki­nen se­lit­tää ja ker­too ole­van­sa mu­ka­na myös Toi­von tiis­tai -ni­mi­ses­sä ryh­mäs­sä.

Jo­ki­nen sa­noo, et­tei ole tyr­kyt­tä­nyt it­se­ään teh­tä­viin, mut­ta ei osaa sa­noa ei. Hän ker­too ole­van­sa myös esi­mer­kik­si Valk­jär­ven Ka­la­veik­ko­jen sih­tee­ri, kun ker­ran pyy­det­tiin.

Jo­ki­nen ker­too ol­leen­sa lap­ses­ta läh­tien mie­lel­lään seu­ra­kun­nan ti­lai­suuk­sis­sa ja ta­pah­tu­mis­sa mu­ka­na. Lap­se­na hän kävi mie­lel­lään jou­lu­kir­kos­sa ja tyk­kä­si is­tua etu­ri­vis­sä, vaik­ka jos­sain vai­hees­sa ai­ka saat­toi käy­dä pie­nel­le vä­hän pit­käk­si. Sii­nä sit­ten tuli tar­kem­min tut­kit­tua ka­ton ko­mei­ta maa­lauk­sia. Om­pe­lu­seu­rois­sa ky­län tä­dit ta­pa­si­vat lau­laa vir­siä, jo­ten ne­kin tuli opit­tua. Kun­ta ja kun­ta­lai­set yli­pää­tään ovat tul­leet Jo­ki­sel­le tu­tuik­si, sil­lä hän on asu­nut koko ikän­sä Kär­kö­läs­sä.

Kap­pa­lai­nen Heik­ki Maa­kor­pi on tyy­ty­väi­nen, et­tä Jo­ki­nen suos­tui teh­tä­vään.

– Meil­lä on sel­ke­äs­ti tar­vet­ta va­paa­eh­tois­ten osal­lis­tu­mi­sel­le ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mään. Ha­lu­am­me ol­la kut­su­va seu­ra­kun­ta ja se haas­taa mei­tä en­tis­tä enem­män. Ih­mi­set pi­tää hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kut­sua kirk­koon. Par­hai­ta kut­su­jia ovat seu­ra­kun­ta­lai­set, hän sa­noo.

Maa­kor­pi on ol­lut Kär­kö­läs­sä kap­pa­lai­se­na vuo­den ver­ran ja hän ar­vos­taa sitä, et­tä Jo­ki­nen tun­tee ih­mi­set.

– Hä­nel­lä on jo ver­kos­tot ole­mas­sa. Us­kon konk­reet­ti­ses­ti, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­set ja työn­te­ki­jät kai­paa­vat pal­ve­lu­teh­tä­viä. Ky­lät ovat hil­jen­ty­neet ja ha­lu­am­me luo­da tän­ne sel­lai­sen hen­gen, et­tä tän­ne kirk­koon voi ai­na tul­la.

Kirk­ko­väär­tin teh­tä­vä on alun pe­rin eli Ruot­sin val­lan ai­kaan ol­lut hal­lin­nol­li­nen ja seu­ra­kun­nan tär­kein luot­ta­mus­teh­tä­vä ai­na 1800-lu­vul­le saak­ka. Teh­tä­viin kuu­lui seu­ra­kun­nan ta­lou­des­ta ja muis­ta maal­li­sis­ta asi­ois­ta vas­taa­mi­nen. Ny­kyi­sin kirk­ko­väär­tin teh­tä­vä on va­paa­eh­toi­nen ja pal­ka­ton kun­ni­a­teh­tä­vä.

– Kirk­ko­väär­ti voi ol­la vies­tin­vie­jä ja sa­nan­saat­ta­ja eli yh­dys­hen­ki­lö niil­le, jot­ka ha­lu­a­vat sa­noa mie­li­pi­teen­sä kir­kon vi­ran­hal­ti­jal­le. Ju­ha­ni us­kal­taa sa­noa, mitä sa­not­ta­va on, ja voim­me vä­lil­lä loh­kais­ta jo­tain vit­si­ä­kin, Maa­kor­pi va­lai­see.

Jo­ki­nen huo­maut­taa, et­tä psal­mit ovat kuin is­ku­lau­sei­ta. Niin­pä kirk­ko­väär­ti voi ol­la jopa jon­kin­lai­nen si­sään­heit­tä­jä.

– Tätä me toi­vom­me. Ju­ha­nin kaut­ta voim­me teh­dä kir­kos­sa koor­di­noi­dum­paa työ­tä. Yli­pää­tään meil­lä on kun­ni­an­hi­moi­nen ta­voi­te, et­tä hä­nel­lä oli­si mah­dol­li­suus ol­la vai­kut­ta­mas­sa ja ol­la mu­ka­na ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten suun­nit­te­lus­sa, Maa­kor­pi to­te­aa.