Kuka olet?

Olen Han­na Lon­do, Suo­men Lä­he­tys­seu­ran työn­te­ki­jä Mo­ro­go­ros­sa, Tan­sa­ni­as­sa. Olen vai­mo ja kol­men lap­sen äi­ti. Olen myös Mo­ro­go­ron ai­noa suo­ma­lai­nen täl­lä het­kel­lä, las­tem­me li­säk­si.

Kuin­ka kau­an olet ol­lut Lä­he­tys­seu­ran pal­ve­luk­ses­sa, ja mitä teit sitä en­nen?

Olen ol­lut Lä­he­tys­seu­ran pal­ve­luk­ses­sa 12 vuot­ta, en­sin va­jaat 4 vuot­ta Kam­bodz­has­sa ja nyt 8 vuot­ta Tan­sa­ni­as­sa. Sitä en­nen olin töis­sä Es­poon kau­pun­gil­la so­si­aa­li­työn­te­ki­jä­nä ja olen ol­lut myös kir­kon nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja­na Hel­sin­gis­sä.

Teh­tä­vä­ni­mik­kee­si on las­ten oi­keuk­sien asi­an­tun­ti­ja. Min­kä­lai­sia asi­oi­ta on työ­pöy­däl­lä­si?

Vas­tuul­la­ni on las­ten oi­keu­det ete­läi­ses­sä ja itäi­ses­sä Af­ri­kas­sa. Juu­ri nyt olem­me ra­por­toi­mas­sa edel­li­sen vuo­den työm­me tu­lok­sia, mi­nun vas­tuul­la­ni on eri­tyi­ses­ti las­ten ja nuor­ten kou­lu­tuk­seen liit­ty­vät asi­at. Olen me­nos­sa Suo­meen 6 kuu­kau­den jak­sol­le nyt tänä syk­sy­nä ja myös seu­ra­kun­ta­vie­rai­lu­ja olen so­pi­nut tu­le­val­le syk­syl­le. Myös las­ten­suo­je­lun kou­lu­tus­ta olem­me suun­ni­tel­leet Mo­ro­go­ron hiip­pa­kun­nan kans­sa.

Kuin­ka las­ten oi­keu­det to­teu­tu­vat täl­lä het­kel­lä Tan­sa­ni­as­sa? Mil­lai­sia edis­ty­sas­ke­lia olet ha­vain­nut?

Iloit­sen sii­tä, et­tä kirk­ko ot­taa to­sis­saan las­ten oi­keu­det ja ajaa tätä asi­aa. Kirk­ko te­kee yh­teis­työ­tä muun mu­as­sa val­ti­on kans­sa ja pi­tää esil­lä las­ten ase­maa. Tan­sa­ni­as­sa esi­mer­kik­si lap­si­a­vi­o­liit­to on edel­leen asia, jota vas­taan tais­tel­laan. Kun asi­ois­ta pu­hu­taan, se­kin on jo edis­ty­sas­kel, sil­lä muu­tos on usein hi­das­ta ja vaa­tii yh­teis­työ­tä.

Ku­vai­le ta­val­lis­ta työ­päi­vää­si tai -viik­ko­a­si.

Työ­päi­vät voi­vat ol­la hy­vin eri­lai­sia työ­teh­tä­vis­tä riip­pu­en. Suu­ri osa työs­tä­ni ta­pah­tuu tie­to­ko­neel­la. Ko­kouk­sia on sekä Lä­he­tys­seu­ran eri työn­te­ki­jöi­den kans­sa et­tä pai­kal­lis­ten kump­pa­ni­kirk­ko­jen ja jär­jes­tö­jen kans­sa. Ajoit­tain vie­rai­len eri hank­keis­sa, esi­mer­kik­si Mo­ro­go­ron hiip­pa­kun­nan työs­sä sekä EU:n tu­ke­man lap­si­a­vi­o­liit­to­hank­kees­sa ja myös laa­jem­min Itäi­sen Af­ri­kan alu­eel­la. Työ­hön liit­tyy myös kou­lu­tus­ten pi­tä­mis­tä las­ten oi­keuk­sis­ta ja las­ten suo­je­lus­ta. Tär­ke­ää on myös yh­tey­den­pi­to suo­ma­lai­siin seu­ra­kun­tiin.

Ker­ro per­hees­tä­si.

Mie­he­ni Den­nis on tan­sa­ni­a­lai­nen. Hän on täl­lä het­kel­lä val­ti­on pal­ve­luk­ses­sa, va­raul­ko­mi­nis­te­ri­nä. Hän on asu­nut Suo­mes­sa 15 vuot­ta, hän oli myös Lä­he­tys­seu­ran työn­te­ki­jä­nä Kam­bodz­has­sa. Lap­sem­me Lu­cas, Aman­da ja He­len käy­vät kou­lua Mo­ro­go­ros­sa. Meil­lä on myös Bin­go-koi­ra.

Min­kä­lais­ta on elä­mä Tan­sa­ni­as­sa? Mitä teet­te va­paa-ajal­la?

Elä­mä Tan­sa­ni­as­sa on usein en­nal­ta ar­vaa­ma­ton­ta: lii­ken­ne, säh­köt ja ve­den­tu­lo ovat ar­vaa­mat­to­mam­pia kuin Suo­mes­sa. Mut­ta kui­ten­kin sa­mal­la asi­at jo­ten­kin jär­jes­ty­vät ei­kä niis­tä stres­sa­ta. Va­paa-ajal­la it­se usein luen ja kuun­te­len mu­siik­kia. Lap­set har­ras­ta­vat kou­lun har­ras­te­ker­ho­jen kaut­ta muun mu­as­sa jal­ka­pal­loa, rug­bya, uin­tia, len­to­pal­loa ja maas­to­juok­sua. Ul­ko­na on usein niin kuu­maa ja huo­not tiet, et­tä lenk­kei­ly ko­ti­nur­kil­la on haas­ta­vaa.

Olet Hei­no­lan seu­ra­kun­nan ni­mik­ko­lä­het­ti. Mitä yh­teis­työ­hön­ne kuu­luu?

Hei­no­la on uu­si ni­mik­ko­seu­ra­kun­ta­ni, olen me­nos­sa nyt en­sim­mäi­sen ker­ran käy­mään siel­lä tänä syk­sy­nä. Olen ol­lut yh­tey­des­sä seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­hin säh­kö­pos­tit­se ja Te­ams-ko­kouk­sis­sa sekä lä­het­tä­nyt uu­tis­kir­jee­ni kuu­lu­mi­sia työs­tä­ni. Olen myös lä­het­tä­nyt vi­de­o­ter­veh­dyk­sen per­he­mes­suun. Seu­ra­kun­ta­lais­ten ru­kouk­set ja tuki ovat to­del­la tär­kei­tä, kii­tos niis­tä!

Pää­sit tou­ko­kuus­sa ta­paa­maan ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Ale­xan­der Stub­bia. Mis­tä oli kyse?

Oli suu­ri kun­nia saa­da kut­su ti­lai­suu­teen Suo­men suur­lä­he­tys­töön Dar es Sa­laa­mis­sa, kun pre­si­dent­ti Stubb oli val­ti­o­vie­rai­lul­la Tan­sa­ni­as­sa. Sain ker­toa ly­hy­es­ti työs­tä­ni tääl­lä Suo­men Lä­he­tys­seu­ran edus­ta­ja­na. Pre­si­dent­ti kuu­li laa­jas­ti eri suo­ma­lai­sis­ta yh­teyk­sis­tä, joi­ta meil­lä on tääl­lä Tan­sa­ni­as­sa. 

Mitä kai­paat Suo­mes­ta? En­tä mitä ha­lu­ai­sit vie­dä Tan­sa­ni­as­ta Suo­meen?

Suo­mes­ta kai­paan hil­jai­suut­ta ja omaa ti­laa. Sekä myös asi­oi­den mut­kat­to­muut­ta: vet­tä tu­lee ha­nas­ta ja kau­pas­ta saa ta­va­raa, to­sin kyl­lä lii­kaa­kin. Tie­ten­kin myös ys­tä­viä ja per­het­tä on ikä­vä. Tan­sa­ni­as­ta ha­lu­ai­sin vie­dä Suo­meen sen, et­tä ih­mi­sil­lä on ai­kaa koh­da­ta. Sekä myös ilon ja kii­tol­li­suu­den sekä toi­sia ih­mi­siä et­tä Ju­ma­laa koh­taan.

Ker­ro mie­leen­pai­nu­va kom­mel­lus elä­mäs­tä­si Tan­sa­ni­as­sa.

Olen seis­syt Mo­ro­go­ron lii­ken­ne­va­lois­sa ka­me­lin kans­sa. Se­kin odot­ti vuo­ro­aan kil­tis­ti, toi­sin kuin useim­mat muut kus­kit. Ka­me­li oli ko­toi­sin Mo­ro­go­ron yli­o­pis­ton maa­ta­lous­tie­de­kun­nas­ta.

Ker­ran luon­non­puis­tos­sa ajoin 2 au­ton let­kas­sa ym­pä­riin­sä et­sien lei­jo­naa. Vii­mein nä­ky­vil­le as­te­li yk­si lei­jo­na. 3 kuu­kau­den ikäi­nen lap­se­ni al­koi juu­ri sa­maan ai­kaan it­keä tur­vais­tui­mes­sa au­ton ta­ka­pen­kil­lä. Piti no­pe­as­ti ot­taa lap­si sy­liin, et­tä hän rau­hoit­tui­si, ja imet­tää sa­mal­la kun yri­tin ajaa hil­jaa lä­hem­mäs, et­tä lei­jo­na nä­kyi­si kun­nol­la. Iki­muis­toi­nen ajo­reis­su.