heikki j heinola
Heikki Heinola: "Muistiinmerkitty tapahtumasarja on luotettava kuva ja riittävä tieto Jumalan kasvoista"
"Miksi murehdit minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton. Odota Jumalaa! Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Ps. 42.)
Minulle on aina merkinnyt tämän kohdan äärellä se, että elämän levottomina aikoina, kun mikään omassa olemuksessa ei ole kohdallaan – voin tämän perusteella luottaa siihen, että olen kasvokkain Jumalan edessä. Hän katsoo minuun. Hän näkee kokonaisuuden, jota en edes itse pysty hahmottamaan. Sisäisessä tuskassa on pakko hyväksyä odottaminen. Mutta koska Jumala näkee ja luotan (hyvin heikosti tuollaisessa tilanteessa) Häneen, tulee aika, jolloin saan Häntä kiittää avusta.
"Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha." Siunausrukous, johon jokainen kristillinen jumalanpalvelus päättyy. Miten monta kertaa minäkin olen sen Asikkalan alttareilta saanut lausua.
Vanhassa testamentissa ei nähdä Jumalan kasvoja. Jerusalemin temppelissä ei ole Jumalasta kuvaa, on vain kaikkein pyhin, jossa hän ilmestyy. Jumalan kasvoja ei voi katsoa. Mutta minun kasvoni ovat hänelle tutut ja näkyvissä.
Kun ajattelen Vanhaa testamenttia jumalasuhteen kuvauksena, tulee mieleeni vertauskuvallinen hengellinen maalaus, kuin taulu, mutta sanoilla piirretty. Tähän mielikuvatauluun on taitavasti ja tarkasti maalattu maisema, reuna-alueet ja mukana olevat ihmiset, mutta keskushenkilöä ei ole vielä kuvattu. Kun hänen kasvojaan ei ole nähty, häntä ei voi piirtää. Hän on arvoitus. Hän on kuitenkin koko ajan mukana vaikuttamassa kokonaisuuteen. Tutkimaton kolmiyhteinen Jumala.
Uudessa testamentissa on Jumalan kasvot. Jeesus. Me näemme Jumalan kasvot Hänessä. Muistiinmerkitty tapahtumasarja hänen elämästään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan on luotettava kuva ja riittävä tieto Jumalan kasvoista. Hänen olemuksensa on täynnä armoa ja totuutta. Ja meidän elämämme hänen katseensa alla on asetettu iankaikkiseen kokonaisuuteen.
Jeesus on uskon keskus. Näemme hänessä riittävästi Jumalasta. Kun tuntee Jeesuksen, tuntee Jumalan. Kyllä! Uskon iankaikkiseen elämään, johon syntinen ihminen on kutsuttu. Ja siitä saan kiittää vain " kasvojeni apua" , minua katsovaa Jeesusta. Minun kirkkoni. Siellä missä Jeesus.
Kirjoittaja on Asikkalan rovasti.