"Eniten pelkään, että muuttuisin kuivaksi byrokraatiksi" – rippileiri on erinomaista vastapainoa hiippakuntadekaanille, jonka työaika täyttyy pääosin kirkon hallinnosta
Hiippakuntadekaani Marko Marttila on paraikaa Mäntyharjun Lankaniemessä vetämässä Heinolan seurakunnan rippikoulua. Kuva: Matilda Hangasmaa
Matilda Hangasmaa
Marko Marttila, kerro kuka olet?
Olen huhtikuussa 50 vuotta täyttänyt pappi, teologian tohtori ja dosentti sekä myös humanisti, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Asun vaimoni kanssa Valkealassa. Varsinaisena leipätyönä työskentelen Mikkelin tuomiokapitulissa hiippakuntadekaanina.
Mitä tekee hiippakuntadekaani?
Hiippakuntadekaani on jossakin määrin piispan ”oikea käsi”. Johdan tuomiokapitulissa työelämä- ja kehittämispalvelujen yksikköä. Suunnittelen ja toteutan yhdessä työtiimini kanssa seurakuntien työntekijöille sekä luottamushenkilöille koulutuksia. Aika paljon vedän seurakunnissa tulevaisuustyöskentelyjä, joissa pyritään hahmottamaan seurakuntien toiminnallista strategiaa. Kirkollinen hallinto vie ison osan työajastani.
Olet tällä hetkellä Mäntyharjun Lankaniemessä vetämässä Heinolan seurakunnan rippikoulua. Rippileirin vetäminen ei kuulosta ihan tavalliselta hiippakuntadekaanin toimenkuvalta. Miten päädyit rippileirille?
Rippikoulutyö ei tosiaankaan kuulu hiippakuntadekaanin toimenkuvaan. Edellisen kerran olen ollut riparilla kesällä 2014, jolloin vielä toimin edellisessä virassani Valkealan kirkkoherrana. Lukuvuonna 2022–23 olin virkavapaalla hiippakuntadekaanin työstä ja työskentelin äidinkielen opettajana Heinolassa Lyseonmäen koulussa. Se oli erittäin hieno vuosi. Olin oppilaisiini tyytyväinen, ja kaikesta päätellen myös he olivat minuun tyytyväisiä. Heinolan seurakunnasta tuli toive, että osallistuisin tänä kesänä yhdelle riparille, koska siellä on näitä entisiä oppilaitani. Sain aikataulut järjestymään ja olen leirielämästä innoissani.
Minkälaista on nuorten kanssa työskentely? Se vaatii varmaan erilaista heittäytymistä ja tuntosarvia kuin virkamiehen työ.
Nuorten kanssa on aina keskellä elämää. Nuorilla on hyviä ajatuksia ja oivalluksia. Tykkään heittäytyä heidän maailmaansa. Paljon löytyy yhteisiä puheenaiheita. Eniten pelkään sitä, että muuttuisin kuivaksi byrokraatiksi. Työ nuorten parissa on erinomaista vastapainoa hallinnon täyttämälle arkityölle.
Onko Heinolan seurakunta tai Itä-Häme noin muuten sinulle kuinka tuttua maaperää?
Heinola, Sysmä ja Hartola ovat tuttuja seutuja, koska ne ovat pitkään kuuluneet Mikkelin hiippakuntaan. Olen niissä vuosien varrella vieraillut työtehtävien merkeissä useita kertoja. Maisemat ovat kauniita ja ihmiset ystävällisiä.
Kerro jokin merkityksellinen muisto omasta rippikoulustasi.
Nautin todella paljon omasta rippileiristäni, joka oli kesäkuussa 1989. Siihen aikaan leirit kestivät lähes kaksi viikkoa. Sain riparilla vastauksia mieltäni askarruttaneisiin elämänkysymyksiin. Rippileirini aikana minussa syntyi vahva ajatus, että lähtisin opiskelemaan kirkolliselle alalle. Tässä sitä ollaan.
Rippikoulu päättyy konfirmaatioon. Mitä silloin tapahtuu, ja mikä on konfirmaation merkitys papin näkökulmasta?
Konfirmaatiossa nuoret tunnustavat kristillisen uskonsa seurakunnan edessä. Konfirmaatio on kastetun nuoren vahvistamista. Heistä tulee seurakunnan täysivaltaisia jäseniä, ja konfirmaatio antaa tiettyjä oikeuksia. Pappina minuun tekee aina vahvan vaikutuksen se ilo, joka nuorista konfirmaatiossa välittyy.
Hiippakuntien rajoja muutettiin vuonna 2020, jolloin Lahden seurakuntayhtymä sekä Asikkalan, Hollolan ja Orimattilan seurakunnat siirrettiin Tampereelta Mikkelin hiippakuntaan. Kuinka olet tullut sinuiksi päijäthämäläisten kanssa, ja minkälaisia havaintoja olet tehnyt?
Rajamuutoksen edellä esiintyi ihan ymmärrettävästi joitakin ennakkoluuloja Mikkelin hiippakuntaa kohtaan, mutta ne hälvenivät nopeasti, kun meidän tapamme kohdata seurakuntien työntekijöitä ja tukea seurakuntien työyhteisöjä tulivat tutuiksi. Henkilökohtaisella tasolla olen kokenut, että päijäthämäläisten kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Suhteet ovat toimivat ja mutkattomat.
Hiippakunnan tuomiokapituli voi asiaa tuntemattomalle kuulostaa hieman jäykähköltä työpaikalta. Asteikolla 1–10, kuinka jäykkää teillä oikeasti on?
Tuomiokapitulin istunnot noin kerran kuukaudessa ovat melko jäykkiä. Muuten tämä työpaikka on rennompi kuin sen pelottava nimi antaisi ymmärtää. Työntekijöiden kahvihuoneessa raikuu usein äänekäs nauru. Jäykkyys voisi tuolla asteikolla olla luokkaa 4.
Koska vietät kesälomaa ja mitä suunnitelmia sinulla on lomalle?
Olen kesälomalla juhannuksesta alkaen neljä viikkoa. Heti loman alkuun isännöin Kotkassa kansainvälistä Vanhan testamentin tutkijoiden konferenssia. Osallistujia tulee kymmenestä eri maasta. Muuten pyrin aika paljon urheilemaan ja liikkumaan. Tykkään polkea pitkiä pyörälenkkejä ja pelata tennistä. Jokin lyhyt ulkomaanmatkakin saattaa mahtua ohjelmaan. Keväällä tuli käytyä Teksasissa, joten pitkälle kaukomatkalle ei kesällä ole tarvetta.