”Elä­mä on ny­kyi­sin kuin su­mus­sa suun­nis­ta­mis­ta, niin epä­var­mak­si kaik­ki on men­nyt.” Kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­ni ku­va­si osu­vas­ti syk­syn al­kua jat­ku­vien ko­ro­nau­u­tis­ten tul­vas­sa.

Elä­mä on no­pe­as­ti muut­tu­nut. Nyt ei voi en­nus­taa, mitä tu­lee ta­pah­tu­maan ja mitä kaik­kea on vie­lä edes­sä. Mo­nes­ti mu­reh­ti­mi­nen täyt­tää mie­len ja syö elä­mäs­tä voi­ma­va­rat.

Epä­var­muu­den sie­tä­mi­nen on mo­nel­le vai­ke­aa, mut­ta on mah­dol­lis­ta op­pia elä­mään sel­lais­ten­kin asi­oi­den kans­sa, joi­ta ei pys­ty kont­rol­loi­maan ja jois­ta ei voi saa­da var­muut­ta.

Luin ve­nei­ly­leh­des­tä mie­len­kiin­toi­sen ar­tik­ke­lin su­mus­sa suun­nis­ta­mi­ses­ta. Sen neu­vot so­pi­vat hy­vin elä­mä­noh­jeik­si epä­var­muu­den ai­ka­na. Löy­sin nel­jä hy­vää vink­kiä.

En­sin­nä säi­ly­tä malt­ti­si. Kun ve­sil­lä ho­ri­sont­ti hä­vi­ää kai­ken peit­tä­vään su­muun, ei pidä hä­tään­tyä. Se on pa­hin vir­he, jon­ka voi teh­dä.

Jär­jen ja toi­min­ta­ky­vyn ka­do­tes­sa al­kaa säh­lää­mi­nen. Sil­loin pie­ni­kin on­gel­ma voi kas­vaa suu­rek­si ka­tast­ro­fik­si. Kun ym­pä­ril­tä maa­il­ma ka­to­aa, al­kaa mie­li­ku­vi­tus teh­dä tep­po­si­aan. Pysy kui­ten­kin rau­hal­li­se­na. Kyl­lä täs­tä vie­lä sel­vi­tään.

Toi­sek­si luo­ta kom­pas­siin. Kiin­to­pis­tei­den ka­to­a­mi­nen joh­taa suun­ta­vais­ton hä­mään­ty­mi­seen. Isol­la se­läl­lä al­kaa hel­pos­ti kier­tää ym­py­rää, vaik­ka ku­vit­te­lee ve­neen kul­ke­van suo­raan. Luo­ta siis enem­män kom­pas­siin kuin omaan suun­ta­vais­too­si.

Elä­män su­mus­sa tar­vit­sem­me it­sem­me ul­ko­puo­lel­ta tu­le­vaa suun­nan­näyt­tä­jää. Kris­ti­tyil­le Raa­mat­tu ja sen tii­vis­tel­mä Ka­te­kis­mus ovat kom­pas­se­ja, jot­ka ovat vuo­si­sa­to­ja vii­toit­ta­neet tie­tä eteen­päin.

Kol­man­nek­si ank­ku­roi­du tar­vit­ta­es­sa. Kun nä­ky­väi­syys on su­mun ta­kia heik­ko, vauh­tia on syy­tä vä­hen­tää rei­lus­ti. Oi­kein ti­he­äs­sä su­mus­sa on vii­sain­ta kes­keyt­tää mat­kan­te­ko ja py­säh­tyä rei­tin si­vuun. Ank­ku­ri kan­nat­taa pi­tää ai­na las­ku­val­mii­na su­mus­sa ajet­ta­es­sa.

Raa­ma­tus­sa ank­ku­ri on toi­von ver­taus­ku­va. Il­man toi­voa ih­mi­sen on vai­kea näh­dä elä­män­sä mer­ki­tys­tä ja us­koa sii­hen, et­tä elä­mä jat­kuu.

Älä tuki nii­tä elä­män ja voi­man läh­tei­tä, joi­ta kris­ti­nus­kos­ta avau­tuu. Pie­ni­kin toi­von ki­pi­nä riit­tää, sil­lä se pe­rus­tuu Ju­ma­lan lu­pauk­seen, ei ih­mi­sen toi­vee­seen. Toi­vo on yh­tä kuin Ju­ma­lan läs­nä­o­lo.

Nel­jän­nek­si pidä ään­tä. Su­mus­sa aluk­sen tu­lee an­taa sään­nöl­li­sin vä­lein ää­ni­merk­ki. Nii­tä an­ne­taan su­mun häl­ve­ne­mi­seen as­ti. Ää­ni­merk­ki ker­too, min­kä­lai­ses­ta koh­tees­ta on kyse ja suun­nas­ta, mis­sä alus si­jait­see. Ää­ni­mer­kin tar­koi­tuk­se­na on siis var­mis­taa sekä oman et­tä mui­den liik­ku­jien tur­val­li­suus.

Älä jää yk­sin elä­män su­mus­sa. Pidä ään­tä, et­siy­dy mui­den jouk­koon. Jak­sa­mi­nen kas­vaa mo­nes­ti ar­ki­sis­ta ti­lan­teis­ta: toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­ses­ta, yh­teis­ten asi­oi­den, huo­lien ja unel­mien ja­ka­mi­ses­ta, ken­ties konk­reet­ti­ses­ta avus­ta ja hen­ki­ses­tä tu­es­ta. Ih­mi­sen hyvä to­teu­tuu yh­tey­des­sä toi­siin ih­mi­siin. Mer­kil­li­sel­lä ta­val­la myös Ju­ma­la on sii­nä läs­nä.

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa.