Kir­kos­ta käy­tä­vää kes­kus­te­lua sä­vyt­tää ja­ot­te­lu kon­ser­va­tii­vei­hin ja li­be­raa­lei­hin tai van­hoil­li­siin ja uu­dis­tus­mie­li­siin. Tämä nä­kyi sel­väs­ti esi­mer­kik­si tuo­rees­sa Mik­ke­lin piis­pan­vaa­lis­sa ar­vi­oi­ta­es­sa sekä hiip­pa­kun­taa et­tä eh­dok­kai­ta.

Yk­sin­ker­tais­tet­tu jako il­man tar­kem­paa mää­rit­te­lyä on mie­li­val­tais­ta. Sik­si ei ole ih­me, et­tä ja­ot­te­lut he­rät­tä­vät häm­men­nys­tä. Vaa­li­a­seik­si ja lei­ma­kir­veik­si ne so­pi­vat juu­ri sik­si oi­val­li­ses­ti.

Ter­mit kon­ser­va­tii­vi ja li­be­raa­li on lai­nat­tu ang­lo­a­me­rik­ka­lai­ses­ta me­di­as­ta. Kir­kol­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa käy­te­tään epä­täs­mäl­li­siä kä­sit­tei­tä, jot­ka var­si­nai­ses­ti kuu­lu­vat ai­van toi­sen­lai­seen asi­ayh­tey­teen ja his­to­ri­al­li­seen ke­hi­tyk­seen. Ja­ot­te­lu on Suo­mes­sa var­sin uu­si il­miö ei­kä sitä käy­tet­ty ai­na­kaan vie­lä 1990-lu­vul­la.

Muis­tan ark­ki­piis­pan­vaa­lis­ta vuo­del­ta 2010, kuin­ka meil­le eh­dok­kail­le ja­et­tiin pu­nai­set ja vih­re­ät pa­pe­ri­la­put. Pa­nee­lis­sa oli jouk­ko ky­sy­myk­siä, joi­hin piti vas­ta­ta nos­ta­mal­la jom­pi­kum­pi lap­pu.

"Olet­ko uu­dis­ta­ja vai säi­lyt­tä­jä?" Vas­ta­sin nos­ta­mal­la mo­lem­mat pa­pe­rit, sil­lä ky­sy­mys oli mie­les­tä­ni on­gel­mal­li­nen. Riip­puu ai­van asi­as­ta, olen­ko uu­dis­ta­ja tai säi­lyt­tä­jä.

Vuo­si­kym­me­niä kir­kon elä­mää seu­ran­nee­na olen huo­man­nut, et­tä ar­vo­li­be­raa­li voi ol­la esi­mer­kik­si kir­kon hal­lin­to­ky­sy­myk­sis­sä ää­ri­van­hoil­li­nen. Ar­vo­kon­ser­va­tii­vi voi puo­les­taan ol­la muun mu­as­sa seu­ra­kun­nan toi­min­taan liit­ty­vis­sä asi­ois­sa hy­vin uu­dis­tus­mie­li­nen.

Mus­ta­val­koi­nen jako on joh­ta­nut ai­na­kin kah­teen epä­toi­vot­tuun ke­hi­tyk­seen.

En­sin­nä ja­ot­te­lu on vah­vis­ta­nut po­la­ri­soi­tu­mis­ta. Ih­mi­set ja­e­taan vuo­hiin ja lam­pai­siin, ys­tä­viin ja vi­hol­li­siin. So­si­aa­li­nen me­dia on en­ti­ses­tään vah­vis­ta­nut kup­lau­tu­mis­ta, jos­sa eri­lai­set ih­mis­ryh­mät etään­ty­vät toi­sis­taan.

Toi­sek­si ja­ot­te­lu on joh­ta­nut sii­hen, et­tä mer­ki­tys­tä ei ole sil­lä, mitä sa­no­taan, vaan sil­lä, kuka sa­noo. Mie­li­ku­vat pu­hu­jas­ta oh­jaa­vat vas­taa­not­ta­mis­ta, ei sa­no­man si­säl­tö. Tai­ta­vin on se, joka osaa pu­hua sy­väl­li­ses­ti sitä, mitä oma vii­te­ryh­mä tai ylei­nen mie­li­pi­de tah­too kuul­la.

Ark­ki­piis­pa Mart­ti Si­mo­jo­ki sa­noi ai­koi­naan: "Jos me kir­kos­sa em­me enää kuu­le tai em­me ym­mär­rä, mitä toi­set pu­hu­vat, sil­loin on luul­ta­vas­ti lui­sut­tu pois yh­tei­sel­tä pe­rus­tuk­sel­ta." Jot­ta näin ei kä­vi­si, on eri ryh­mät pi­det­tä­vä ai­na kuu­lo­mat­kan pääs­sä toi­sis­taan.

Kuu­lo­mat­ka on osu­va neu­vo myös ny­ky­a­jan ja­ot­te­lui­hin. Van­ha kris­tit­ty­jen vii­saus kuu­luu: "Kes­kei­sis­sä asi­ois­sa val­lit­koon yk­seys, ke­häl­li­sis­sä va­paus, kai­kis­sa rak­kaus."

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa.