En­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na uu­ti­set näyt­tä­vät täy­siä kirk­ko­sa­le­ja, kun suo­ma­lai­set ko­koon­tu­vat vei­saa­maan yh­des­sä Hoo­si­an­na-virt­tä. En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai on toi­sek­si suo­si­tuin kirk­ko­py­hä, edel­le me­nee ai­no­as­taan jou­lu­aat­to.

Hoo­si­an­na-vir­ren esit­ti ai­em­min kirk­ko­kuo­ro ja kirk­ko­kan­sa kes­kit­tyi kuun­te­le­mi­seen. Hie­noa, et­tä tänä päi­vä­nä myös kirk­ko­kan­sa voi yh­tyä lau­luun.

Hoo­si­an­na-huu­dol­la toi­vo­tet­tiin siu­naus­ta ku­nin­kaal­le ja se esiin­tyy jo Van­han tes­ta­men­tin psal­mis­sa 118. Vir­si­kir­jaan Hoo­si­an­na-vir­si otet­tiin vir­rek­si vas­ta vuon­na 1986, vaik­ka it­se hym­nil­lä on ikää yli 200 vuot­ta. Sä­vel­tä­jä Ge­org Jo­seph Vog­le­rin teos esi­tet­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1795 Ruot­sis­sa, ja Suo­men Tur­kuun hym­ni tuli pian tuon jäl­keen. En­sim­mäi­nen tie­dos­sa ole­va esi­tys ta­pah­tui Suo­mes­sa 1807.

Hym­ni le­vi­si Suo­mes­sa Jy­väs­ky­län se­mi­naa­rin mu­sii­kin­leh­to­ri E. A. Hag­for­sin toi­mit­ta­man, vuon­na 1871 jul­kais­tun lau­lu­ko­ko­el­man Suo­ma­lai­nen lau­lu­sep­pe­le avul­la eri­tyi­ses­ti Jy­väs­ky­läs­tä val­mis­tu­nei­den kan­sa­kou­luo­pet­ta­jien vä­li­tyk­sel­lä. Mo­nis­sa pai­kois­sa kou­lu­lai­set oli­vat en­sim­mäi­siä, jot­ka lau­loi­vat kir­kois­sa Hoo­si­an­naa.

Yh­tei­nen tra­di­tio kan­taa, an­taa toi­voa ja luot­ta­mus­ta epä­va­kai­na maa­il­ma­nai­koi­na. On hyvä tul­la yh­teen ja lau­laa yh­des­sä Hoo­si­an­na, Ju­ma­la, au­ta. Tämä sama huu­to kii­rii tänä ad­vent­ti­na myös Is­ra­e­lis­sa ja Pa­les­tii­nas­sa. Ter­ro­ris­ti­jär­jes­tö Ha­ma­sin hyök­käys ja sitä seu­ran­nut Ga­zan sota ovat jäl­leen suis­ta­neet Py­hän maan se­ka­sor­toi­seen ti­laan.

En­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na muis­te­taan Je­ru­sa­le­miin rat­sas­ta­vaa Jee­sus­ta. Päi­vän sa­no­ma liit­tyy vah­vas­ti pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin. Kan­sa odot­ti Va­pah­ta­jaa, sor­ron al­ta va­paut­ta­jaa. Jee­suk­sen ai­kaan Roo­man mie­hi­tys oli ku­ris­ta­nut juu­ta­lai­sia ot­tees­saan jo vuo­si­sa­to­ja. Nyt odo­tet­tiin Mes­si­as­ta, ku­nin­gas­ta, joka va­paut­tai­si kan­san vie­raan val­lan sor­ros­ta ja ot­tai­si alu­een hal­lin­taan­sa.

Mut­ta Jee­suk­sen teh­tä­vä ei ol­lut, ei­kä ole, maal­li­sen val­lan tai alu­eel­li­sen hal­lin­non ja­ka­mi­nen. Hän on Ju­ma­la poi­ka, joka voit­taa ih­mi­sen syn­ti­syy­den, val­lan­hi­mon, sor­ron ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den. Jee­sus on Ju­ma­lan huu­to­merk­ki ja ar­mon sa­no­ma täl­le rik­ki­näi­sel­le maa­il­mal­le.

Ad­ven­tis­ta al­kaa jou­lun lap­sen syn­ty­män odo­tus. Sei­mes­sä ma­kaa­va pie­ni lap­si on vah­va kuva tu­le­vai­suu­des­ta ja toi­vos­ta. Uu­si elä­mä on ai­na täyn­nä us­koa tu­le­vai­suu­teen, vaik­ka ym­pä­ril­lä rie­hu­vat po­liit­ti­set kiis­tat ja läh­tö­koh­dat elä­mään ovat hei­ve­röi­set.

Sei­mes­tä lois­taa toi­von valo. Toi­vo on Ju­ma­lan Po­jas­sa, lap­ses­sa, joka il­men­tää Ju­ma­lan rak­kaut­ta maa­il­mas­sa. Sitä tai­vaal­lis­ta rak­kaut­ta toi­von tä­nä­kin jou­lu­na teil­le kai­kil­le sekä kai­kil­le maa­il­man lap­sil­le so­tien ja­lois­sa.

Sei­men lap­si, hoo­si­an­na, au­ta, pe­las­ta!

Kir­joit­ta­ja on Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa.