Kun ajan­las­ku kään­tyy ke­sä­kuun puo­lel­le, moni asia muut­tuu.

Lak­ki­ais­ten ja mui­den val­mis­tu­jais­ten jäl­keen kra­vat­ti jou­taa ta­kai­sin kaap­piin. Ti­lal­le short­sit ja ran­ta­san­daa­lit.

Toi­vot­ta­vas­ti ke­sän to do -lis­ta ei ole lii­an pit­kä. Ke­sään ni­mit­täin tar­vi­taan myös pää­mää­rä­tön­tä pöt­köt­te­lyä, ul­ko­sal­la otet­tu­ja tork­ku­ja, vii­pyi­le­vän pit­kiä il­to­ja, sau­no­mis­ta ja ui­mis­ta.

Ke­säl­lä moni tu­tus­tuu Suo­meen au­toil­len. Meil­lä on esi­mer­kik­si sa­ta­mää­rin kau­nii­ta, his­to­ri­al­li­sia kirk­ko­ja. Kir­kon­seu­dun tuot­ta­ja Jaa­na Ko­su­nen tu­tus­tui ke­sä­kuun nu­me­ros­sa niis­tä yh­teen Kuh­moi­sis­sa.

Kir­kon­seu­dun il­mes­ty­mi­sa­lu­een tie­kirk­ko­ja ovat Har­to­lan kirk­ko, Hei­no­lan kirk­ko, Hol­lo­lan Py­hän Ma­ri­an kirk­ko, Kär­kö­län kirk­ko, Lah­den Ris­tin­kirk­ko, Nas­to­lan kirk­ko ja Sys­män Py­hän Ola­vin kirk­ko.

Tie­kir­kot ovat kirk­ko­ja, jot­ka ovat ke­säi­sin au­ki mat­kai­li­joi­ta var­ten. Poh­joi­sin löy­tyy Ina­ris­ta ja ete­läi­sin Han­gos­ta – yh­teen­sä nii­tä on yli 260. 

Tie­kir­kot ym­pä­ri Suo­men tar­jo­a­vat ti­lai­suu­den tu­tus­tua his­to­ri­aan, ark­ki­teh­tuu­riin ja kult­tuu­riin. Ne ovat rau­hal­li­sia ja "toi­sen­lai­sia" tau­ko­paik­ko­ja. Kir­kot kut­su­vat myös hil­jen­ty­mään.

Tie­kirk­koi­na toi­mi­vat sekä lu­te­ri­lai­set et­tä or­to­dok­si­set kir­kot, ja nii­den ovet ovat avoin­na mat­kai­li­joil­le ke­sä­kuun alus­ta elo­kuun puo­li­vä­liin as­ti. Mo­nes­sa koh­tees­sa on ke­sä­o­pas ker­to­mas­sa koh­teen his­to­ri­as­ta ja mer­ki­tyk­ses­tä.

Mat­kaa voi teh­dä mo­nel­la tyy­lil­lä, myös ve­sis­tö­jä pit­kin. Tä­hän Päi­jät-Hä­mees­sä on ai­van ai­nut­laa­tui­set puit­teet.

It­se asi­as­sa kirk­ko­kier­rok­sen­kin voi teh­dä ve­neel­lä. Ve­si­jär­vel­tä pää­see hiu­kan ran­to­ja nuol­len Hol­lo­lan kir­kon­ky­län ui­ma­ran­nal­le, jos­ta on vain ki­ven­heit­to kes­ki­ai­kai­sel­le kir­kol­le.

Kun jat­kaa mat­kaa, Ka­jaan­se­län toi­sel­la puo­lel­la odot­taa Vääk­syn ka­na­va. Uu­den seu­ra­kun­ta­ko­din voi kat­sas­taa sa­mal­la, kun juo kah­vit tai syö pit­sat ka­na­van alu­eel­la.

Sit­ten on­kin usei­ta vaih­to­eh­to­ja: läh­te­ä­kö Kalk­kis­ten ka­na­van läpi Hei­no­lan suun­taan, vai jat­kaa­ko Pulk­ki­lan­har­jun ohit­se Päi­jän­teel­le? Jos suun­taa kau­nii­seen Hei­no­laan, on syy­tä har­ki­ta py­säh­ty­mis­tä puo­li­mat­kas­sa Kalk­kis­ten lai­tu­ril­la. Ly­hy­en kä­ve­ly­tai­pa­leen pääs­tä löy­tyy Kalk­kis­ten kylä, jos­sa on vii­ni­ti­lan ja Mani-baa­rin ohel­la pie­ni vie­hät­tä­vä kirk­ko.

Päi­jän­teen pit­kät se­lät, kir­kas vesi ja upe­at au­ti­o­saa­ret he­rät­tä­vät kii­tol­li­suut­ta Luo­jan luo­mis­työs­tä. Omiin haa­vei­sii­ni lu­keu­tuu ve­ne­reis­su ai­na Kuh­moi­siin saak­ka. Sa­ta­maa olen jo käy­nyt kat­so­mas­sa maa­teit­se "sil­lä sil­mäl­lä".

Ak­ti­vi­tee­teis­ta riip­pu­mat­ta tär­kein­tä ke­säs­sä lie­nee so­pi­va jou­ti­lai­suus.

Ai­na ei tar­vit­se läh­teä mer­ta edem­mäs ka­laan, vaan mie­len­ti­la voi löy­tyä myös lä­hel­tä. Ko­ti­soh­val­ta, puis­tos­ta tai ui­ma­ran­nal­ta, ke­sä­kah­vi­las­ta, lu­ku­het­kes­tä riip­pu­kei­nus­sa.

Nau­ti­taan ke­säs­tä!