Sy­dän­tal­ven täl­lä puo­len pa­laan aja­tuk­sis­sa­ni lu­ki­on yh­teis­kun­ta­o­pin tun­nil­le. Elet­tiin 80-lu­vun ku­lu­tus­juh­laa, nou­su­kaut­ta. Opet­ta­ja kävi läpi yh­teis­kun­nas­sa val­lit­se­via aat­tei­ta 1800-lu­vul­ta ny­ky­päi­vään ja to­te­si, et­tä tätä te­ol­lis­tu­mi­sen jäl­keis­tä ai­kaa voi­si ku­va­ta sa­na­pa­ril­la he­do­nis­ti­nen kon­su­me­ris­mi. Nau­tin­nol­li­nen ku­lut­ta­mi­nen.

Ku­lu­tam­me kuka mi­tä­kin: ruo­kaa, juo­maa, di­gi­taa­li­sia si­säl­tö­jä, luon­non­va­ro­ja. Päih­teet ja pe­lit ovat ol­leet osa ih­mis­kun­nan his­to­ri­aa vä­hin­tään vuo­si­tu­han­sia, ruo­as­ta ja sek­sis­tä pu­hu­mat­ta­kaan. Mie­li­hy­vän met­säs­tä­mi­seen ad­dik­toi­tu­nut ih­mis­po­lo et­sii edel­leen nau­tin­toa ku­lut­ta­mi­ses­ta, mut­ta tun­tee ja nä­kee toi­min­tan­sa ris­ti­rii­tai­set seu­rauk­set nyt it­ses­sä, lä­hei­sis­sä ja ym­pä­ris­tös­sä.

Lii­al­li­sek­si men­nyt ku­lut­ta­mi­nen ja nau­tin­non ta­voit­te­lu voi muut­tua ad­dik­ti­ok­si. Se ei kat­so ikää ei­kä mi­tään muu­ta­kaan. Äly­pu­he­li­men ää­res­sä päi­vän­sä viet­tä­vä nuo­ri, net­tis­hop­pai­luun kou­kut­tu­nut työ­i­käi­nen tai tois­tu­vas­ti vä­häi­set ra­han­sa pe­laa­va elä­ke­läi­nen kär­si­vät sa­mas­ta on­gel­mas­ta. Me kaik­ki tai­tei­lem­me täy­del­li­sen va­pau­den ja täy­del­li­sen riip­pu­vuu­den jat­ku­mol­la.

Ad­dik­ti­ot liit­ty­vät poh­jim­mil­taan emo­ti­o­naa­li­seen pal­kit­se­mi­seen mie­li­hy­vän kei­noin, mut­ta nii­den taus­tal­la on niin neu­ro­bi­o­lo­gi­sia, ke­mi­al­li­sia, psy­ko­lo­gi­sia kuin yh­teis­kun­nal­li­si­a­kin te­ki­jöi­tä. Kiin­ty­mys­suh­de­tie­teen nä­kö­kul­mas­ta ad­dik­tio on ym­mär­ret­tä­vä yri­tys rat­kais­ta sy­vää emo­ti­o­naa­lis­ta ki­pua ja tyh­jyyt­tä, sil­loin kun tun­neyh­teys lä­hei­siin on puut­teel­li­nen. Ih­mi­sel­lä on syvä kai­paus yh­tey­teen ja hy­väk­sy­vään vas­ta­vuo­roi­suu­teen. Sik­si ver­tais­ryh­mis­sä vas­taa­no­tet­tu myö­tä­e­lä­mi­nen ja em­pa­tia on to­det­tu te­hok­kaik­si vas­ta­lääk­keik­si ad­dik­tin ko­ke­maan hä­pe­ään ja riip­pu­vuu­son­gel­mas­ta toi­pu­mi­seen.

Vas­toin kon­su­me­ris­min ide­o­lo­gi­aa run­sas ku­lu­tus on­kin li­sän­nyt yk­si­lön pa­hoin­voin­tia. Va­pau­den ja vau­rau­den li­sään­ty­es­sä ih­mi­nen on kah­lin­nut it­sen­sä ad­dik­ti­oi­hin ja yli­ku­lut­ta­mal­la teh­nyt il­mas­tos­ta epä­va­kaam­man. Näin he­do­nis­ti on sa­bo­toi­nut omaa ja seu­raa­vien su­ku­pol­vien elä­mää.

Kun tal­sin hal­ki Lah­den lu­me­ton­ta to­ria, mi­nul­le toi­voa toi tu­le­vai­suu­den­tut­ki­ja Alek­si Neu­vo­sen sa­nat Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa: ”Koko ajan seu­raa­va su­ku­pol­vi on osaa­vam­pi.” Synk­kyy­den kes­kel­lä pit­kät myön­tei­set ke­hi­tys­ku­lut saat­ta­vat jää­dä vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le, hän jat­kaa, ja mai­nit­see esi­merk­ki­nä lu­ku­tai­don his­to­ri­an. (HS 21.1.25). Se on mul­lis­ta­nut ih­mis­kun­nan tu­le­vai­suu­den mo­neen ot­tee­seen. Tut­ki­ja ker­too it­se mo­ti­voi­tu­van­sa toi­mi­mi­ses­ta pa­rem­man maa­il­man puo­les­ta ja ole­van­sa mu­ka­na hank­kees­sa, jos­sa mie­ti­tään, mitä oli­si hy­vin­voin­ti­val­tio, joka pe­rus­tui­si­kin koh­tuu­del­le. Ins­pi­roi­vaa. Mil­lais­ta­han nau­tin­toa koh­tuul­li­nen ku­lut­ta­mi­nen toi­si?

Kir­joit­ta­ja on Lah­den seu­ra­kun­tien per­he­neu­vo­ja.