Suu­tut­taa ja hä­vet­tää, kun lu­kee tum­mai­hois­ten ih­mis­ten ikä­vis­tä ko­ke­muk­sis­ta tääl­lä Suo­mes­sa. Sel­lais­ta ei sai­si ta­pah­tua. Ai­ka moni on var­maan täl­lais­ta käyt­täy­ty­mis­tä näh­nyt ja tun­te­nut olon­sa kiu­sal­li­sek­si.

Mitä voim­me teh­dä? Kun kuu­lem­me ra­sis­ti­sia pu­hei­ta, puu­tum­me sii­hen ja sa­nom­me, et­tä se on vää­rin. Puo­lus­tam­me uh­rik­si jou­tu­nut­ta. Pel­ko voi es­tää ti­lan­tee­seen puut­tu­mi­sen, mut­ta voim­me jäl­keen­päin ker­toa uh­ril­le, et­tä em­me hy­väk­sy sitä ja pyy­däm­me hä­nel­tä an­teek­si.

Van­hem­pi­na ja iso­van­hem­pi­na pu­hum­me yhä uu­del­leen täs­tä asi­as­ta lap­sil­le ja ker­rom­me, et­tä tuol­lai­nen käyt­täy­ty­mi­nen ei ole oi­kein. Muis­tu­tam­me, kuin­ka tus­kal­lis­ta on ol­la kiu­saa­mi­sen koh­tee­na. Lap­set ym­mär­tä­vät oi­keu­den­mu­kai­suu­den ide­an, kun sii­tä heil­le esi­merk­kien avul­la ker­ro­taan.

Kou­luis­sa opet­ta­jien on pu­hut­ta­va täs­tä asi­as­ta. Hyvä kei­no on ke­hot­taa op­pi­lai­ta eläy­ty­mään nii­den ase­maan, jot­ka ko­ke­vat il­keyk­siä. Suu­rin osa op­pi­lais­ta ta­ju­aa, mi­ten pa­has­ti ihon­vä­riin pe­rus­tu­vat louk­kauk­set sat­tu­vat. Ei­hän ku­kaan voi mi­tään ihon­sa vä­ril­le.

Useim­mat lou­ka­tut ih­mi­set ovat jo Suo­men kan­sa­lai­sia. Vaik­ka ei oli­si­kaan, jo­kai­sel­la on oi­keus saa­da asi­al­lis­ta koh­te­lua osak­seen. Me tar­vit­sem­me maa­han­muut­ta­jia, jot­ta Suo­mi voi­si saa­da ki­pe­äs­ti tar­vit­se­maan­sa työ­voi­maa. Moni heis­tä on jou­tu­nut omas­sa maas­saan vai­non koh­teek­si. On kau­he­a­ta, jos vai­no jat­kuu tääl­lä Suo­mes­sa.

Mik­si täl­lais­ta hen­kis­tä pa­hoin­pi­te­lyä ta­pah­tuu niin pal­jon, et­tä moni sa­noo ko­ke­van­sa sel­lais­ta päi­vit­täin. Siis päi­vit­täin! Kes­täi­sit­kö sinä sel­lais­ta? On­ko kyse ty­pe­ryy­des­tä, tie­tä­mät­tö­myy­des­tä, pe­los­ta vai yli­mie­li­syy­des­tä? Vai kas­va­tuk­sen puut­tees­ta joh­tu­vas­ta il­key­des­tä? Ai­na­kin kyse on em­pa­ti­an puut­tees­ta. Il­keä ei tie­dos­ta sa­tut­ta­van­sa tois­ta ih­mis­tä hä­nen ihon­vä­rin­sä vuok­si. Epäi­len vah­vas­ti, et­tä il­keyk­siä la­te­le­va hen­ki­lö on il­keä ih­mi­nen muu­al­la­kin. Va­li­tet­ta­vas­ti il­key­del­lä voi saa­da tah­ton­sa läpi. Hy­vän­tah­toi­nen ih­mi­nen ei tie­dä, mi­ten il­ke­än ih­mi­sen kans­sa pi­täi­si toi­mia.

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten löy­sin sa­nan ci­vi­li­ty, jon­ka yk­si kään­nös on koh­te­li­ai­suus. Se on kui­ten­kin pal­jon muu­ta­kin. Pää­dyin sa­na­pa­riin sy­dä­men si­vis­tys. Se on yk­si ar­vok­kaim­pia omi­nai­suuk­sia, joi­ta ih­mi­sel­lä voi ol­la, ken­ties ar­vok­kain. Sy­dä­men si­vis­tys nä­kyy ys­tä­väl­li­syy­te­nä, avu­li­ai­suu­te­na ja toi­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­mi­se­na. Sil­loin ha­lu­aa aset­tua toi­sen ase­maan, kuun­nel­la hä­nen toi­vei­taan ja ha­lu­aa myös hä­nen elä­vän hy­vää elä­mää. Sy­dä­men si­vis­tys­tä omaa­va hen­ki­lö ta­ju­aa, et­tä kyse on yh­tei­ses­tä hy­vin­voin­nis­ta.

Mei­dän kaik­kien yh­tei­nen teh­tä­väm­me on toi­mia sor­ret­tu­jen puo­lus­ta­ja­na Jee­suk­sen esi­ku­van mu­kai­ses­ti. Sii­hen mei­tä kut­suu Paa­va­lin kaik­kia kos­ke­van ih­mi­syy­den ju­lis­tus: Ju­ma­lan edes­sä ei ole kreik­ka­lais­ta ei­kä roo­ma­lais­ta, ei or­jaa ei­kä va­paa­ta, ei mies­tä ei­kä nais­ta. Ei myös­kään muu­ka­lai­sia tai eri­vä­ri­siä olen­to­ja, sil­lä kaik­ki ovat hä­nen luo­mi­naan ar­vok­kai­ta ih­mi­siä.

Kir­joit­ta­ja on psy­ko­lo­gi­an eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri, on­nel­li­suus­tut­ki­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja.