Vii­me sun­nun­tai­na kään­tyi uu­si leh­ti Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan his­to­ri­as­sa, kun Mari Park­ki­nen vi­hit­tiin jär­jes­tyk­ses­sään yh­den­nek­si­tois­ta Mik­ke­lin piis­pak­si. Päi­jät-Häme on kuu­lu­nut Mik­ke­lin hiip­pa­kun­taan vuo­des­ta 2020.

Ne, jot­ka seu­ra­si­vat sun­nun­tai­aa­mu­na vih­ki­mys­tä te­le­vi­si­os­ta, ra­di­os­ta tai muil­ta pää­te­lait­teil­ta, pa­ni­vat var­mas­ti mer­kil­le se­re­mo­ni­an juh­la­vuu­den. Ai­ka­na, jol­loin yli­mää­räis­tä se­re­mo­ni­al­li­suut­ta mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan väl­te­tään, ku­lis­sit saat­toi­vat tun­tua jopa suu­reel­li­sil­ta.

Uu­del­le piis­pal­le luo­vu­tet­tiin vih­ki­mi­sen yh­tey­des­sä piis­pan­vi­ran tun­nuk­set: piis­pan­ris­ti, sau­va, hiip­pa ja kaa­pu. Nii­den myö­tä piis­pa lii­tet­tiin kir­kon pit­kään his­to­ri­aan sekä su­ku­pol­vien ket­juun, hie­man ku­ten Char­les III tou­ko­kuus­sa omis­sa kruu­na­jai­sis­saan West­mins­ter Ab­beys­sa.

Suu­res­ta sym­bo­li­ses­ta ar­vos­ta ker­toi se­kin, et­tä ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­man sekä suo­ma­lai­sen piis­pain­kun­nan ja pa­pis­ton li­säk­si pai­kal­la oli kor­kea-ar­voi­sia vie­rai­ta Poh­jois­mai­ta, Bal­ti­aa ja Un­ka­ria myö­ten.

Piis­pan­vaa­li he­rät­ti pal­jon mie­len­kiin­toa vii­me ke­vää­nä. Sii­tä ker­toi vaik­ka­pa Lah­des­sa jär­jes­tet­ty eh­dok­kai­den pa­nee­li­kes­kus­te­lu.

Kes­kus­te­lu oli vil­kas­ta myös leh­tien mie­li­pi­de­pals­toil­la. Mari Park­kis­ta pi­de­tään uu­dis­tus­mie­li­se­nä, vaik­ka hä­nen ar­gu­men­taa­ti­on­sa kum­pu­aa­kin voi­mak­kaas­ti kir­kon ydin­sa­no­mas­ta.

Park­ki­sel­la on nyt mie­len­kiin­toi­nen teh­tä­vä edes­sään. Hä­nen teh­tä­vä­nään on vaa­lia ja edis­tää kir­kon yk­seyt­tä ti­lan­tees­sa, jos­sa kir­kon si­säl­lä vai­kut­ta­vat ää­ri­lai­dat vai­kut­ta­vat ole­van en­tis­tä kau­em­pa­na toi­sis­taan.

En­nen pap­pi­so­pin­to­jaan Park­ki­nen työs­ken­te­li vies­tin­tä­a­lal­la. Vaik­ka toi­sen­lai­si­a­kin pri­o­ri­teet­te­ja on esi­tet­ty, hä­nen taus­taan­sa on pi­det­ty pää­a­si­as­sa sel­vä­nä vah­vuu­te­na. Ym­mär­rys me­di­as­ta ja jul­ki­sen ti­lan hal­lin­ta ovat oleel­li­sia tai­to­ja kai­kil­le joh­ta­vis­sa ase­mis­sa työs­ken­te­le­vil­le. Piis­pal­la on mer­kit­tä­vää sa­nan­val­taa, jos hän sitä vain osaa ja ha­lu­aa käyt­tää.

Miel­leyh­ty­mää etu­ni­mi­kai­maan­sa, Tu­run ark­ki­hiip­pa­kun­nan piis­pa Mari Lep­pä­seen ei voi täy­sin vält­tää. Vuon­na 2021 piis­pak­si vi­hit­tyä Lep­päs­tä on ak­tii­vi­se­na yh­teis­kun­nal­li­se­na kes­kus­te­li­ja­na ti­tu­lee­rat­tu jopa "kir­kon joh­ta­vak­si myö­tä­tun­to­vies­ti­jäk­si".

Moni muis­ta­nee vuo­del­ta 1998 ro­mant­ti­sen ko­me­di­an There's So­met­hing about Mary (Se­kai­sin Ma­ris­ta), jos­sa ni­mi­roo­lin näyt­te­li Ca­me­ron Diaz.

Vaik­ka elo­ku­va ei ker­to­nut­kaan 2020-lu­vun suo­ma­lai­sis­ta piis­pois­ta, sen nimi tun­tuu hu­mo­ris­ti­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä so­pi­van tä­hän päi­vään. Park­ki­sel­la ovat nyt edes­sään ne kuu­lui­sat uu­den joh­ta­jan ku­her­rus­kuu­kau­det, joi­den ai­ka­na itä­suo­ma­lai­sel­le ja päi­jät­hä­mä­läi­sel­le kirk­ko­lai­val­le et­si­tään uut­ta suun­taa.