Nuor­ten ai­kuis­ten ta­voit­ta­mi­nen on kir­kol­le vi­sai­nen päh­ki­nä, jon­ka pu­rek­si­mi­nen ei käy hel­pos­ti.

Huo­les­tu­neim­mat huo­kai­le­vat, et­tä kirk­ko on hu­kan­nut mil­le­ni­aa­lit. Mil­le­ni­aa­leil­la tar­koi­te­taan Y- ja Z-su­ku­pol­vien edus­ta­jia eli noin 18–35-vuo­ti­ai­ta suo­ma­lai­sia. Rip­pi­kou­lu on tut­ki­muk­sien mu­kaan mo­nil­le hy­vin myön­tei­nen ko­ke­mus. Kui­ten­kin vii­meis­tään isos­vai­heen jäl­keen enem­mis­tö etään­tyy seu­ra­kun­nan toi­min­nas­ta.

Kir­kon jä­se­nyys on muut­tu­nut yhä enem­män tie­toi­sek­si va­lin­nak­si. Heik­ke­ne­vä jä­sen­pi­to nä­kyy esi­mer­kik­si kas­tet­tu­jen lap­sien mää­rän vä­he­ne­mi­se­nä.

Ke­hi­tys on voi­mak­kain­ta suur­ten ja kes­ki­suur­ten kau­pun­kien kes­kus­tois­sa, jois­sa Lah­ti tuo­reen Mil­le­ni­aa­lien kirk­ko -tut­ki­mu­soh­jel­man mu­kaan ver­tau­tuu jo pää­kau­pun­ki­seu­tuun, Tur­kuun ja Tam­pe­ree­seen. Pu­hu­taan "Kal­lio-il­mi­ös­tä": ti­heil­lä kes­kus­ta-alu­eil­la vain mar­gi­naa­li­nen osa nuo­ris­ta ai­kui­sis­ta on kiin­nos­tu­nei­ta us­kon­nos­ta ja hen­gel­li­syy­des­tä.

Kau­pun­kiym­pä­ris­töis­sä pai­not­tu­vat­kin us­kon­not­to­mat, pää­a­si­as­sa it­seen­sä luot­ta­vat hen­ki­löt sekä esi­mer­kik­si tasa-ar­vo-, ym­pä­ris­tö- ja kou­lu­tus­ky­sy­myk­sis­tä kiin­nos­tu­neet uni­ver­sa­lis­tit.

Kak­si muu­ta seg­ment­tiä, avo­mie­li­set ta­pak­ris­ti­tyt sekä pe­rin­tei­set us­ko­vat, jää­vät Lah­des­sa vä­hem­mis­tök­si. Hei­tä löy­tyy enem­män pie­nil­tä paik­ka­kun­nil­ta ja var­sin­kin poh­joi­ses­ta Suo­mes­ta.

Kir­kon ta­voit­teet ovat si­nän­sä kirk­kaat. En­sin­nä­kin ha­lu­taan, et­tä ko­ke­mus kir­kon jä­se­nyy­des­tä lu­jit­tuu ja mo­ni­puo­lis­tuu.

Toi­sek­si ta­voit­tee­na on, et­tä nuo­ret ai­kui­set pi­tä­vät kas­tet­ta tär­ke­ä­nä ja ha­lu­a­vat tuo­da myös omat lap­sen­sa kas­teel­le. Kol­man­te­na pyr­ki­myk­se­nä on, et­tä seu­ra­kun­tiin syn­tyy uut­ta yh­tei­söl­li­syyt­tä, jos­sa va­paa­eh­toi­suus on kiin­teä osa toi­min­taa.

Mil­le­ni­aa­lit nä­ke­vät kir­kos­sa myös myön­tei­siä asi­oi­ta. Seu­ra­kun­nat te­ke­vät hy­vää, edus­ta­vat tra­di­ti­o­ta ja py­sy­vyyt­tä, ja kirk­koon tii­vis­tyy his­to­ri­al­lis­ta ta­ri­naa ja ma­te­ri­aa. Kirk­ko on naa­pu­ri, jol­ta voi pyy­tää apua hä­däs­sä.

On­gel­mik­si mai­ni­taan um­meh­tu­nut kiis­te­ly tasa-ar­vo­ky­sy­myk­sis­tä, vai­kea te­o­lo­gi­nen sa­nas­to sekä tie­tyn­lai­nen, yl­hääl­tä alas joh­det­tu hen­gel­li­syy­den mal­li.

Seu­ra­kun­nis­sa on run­saas­ti vai­kut­ta­jia, jot­ka ovat näh­neet kir­kon lois­ton ai­ka­na, jol­loin mil­le­ni­aa­lit ei­vät ol­leet vie­lä syn­ty­neet­kään. Rin­nal­le, 2020-lu­vun kirk­koa ra­ken­ta­maan, tar­vit­tai­siin nyt nuo­ria tuu­let­ta­maan van­ho­ja kä­si­tyk­siä. Huo­mio huo­mio, seu­ra­kun­ta­vaa­li­syk­sy on tu­los­sa, täs­sä voi ol­la ti­lai­suu­te­si!

Tra­di­ti­o­na­lis­tien pu­heis­sa tois­tuu aja­tus, jon­ka mu­kaan kirk­ko toi­mi­si oi­kein kir­kas­ta­mal­la pe­rus­teh­tä­vään­sä. Kir­kon on kui­ten­kin myös muu­tut­ta­va sen jä­sen­ten mu­ka­na – ja en­nen kaik­kea kuun­nel­ta­va hei­tä enem­män.