Ke­sä­lo­ma­lai­nen ku­lut­taa mo­nen­lai­sia pal­ve­lui­ta. Ja pe­rään ky­sel­lään lä­hes ai­na.

Pis­täy­dyin lo­ma­ni ai­ka­na Ou­lus­sa asun­to­mes­suil­la. Mes­su­jen päät­teek­si säh­kö­pos­ti­laa­tik­koon nap­sah­ti pyyn­tö: "Mil­lai­nen oli Suo­men Asun­to­mes­sut? Jätä ar­vos­te­lu nyt!" Sa­mal­la reis­sul­la tuli vie­tet­tyä yö ho­tel­lis­sa. Jo pi­kai­ses­ti aa­mu­pa­lan ja ulos­kir­jau­tu­mi­sen jäl­keen verk­ko­pal­ve­lu pyy­si an­ta­maan yö­py­mi­ses­tä ar­vi­on.

Han­kin uu­den ko­ti­net­ti­liit­ty­män. Muu­ta­ma päi­vä kaup­po­jen jäl­keen pyy­det­tiin pa­lau­tet­ta sii­tä, kuin­ka net­ti toi­mii. Kos­ka os­tin myös To­ris­sa käy­tet­tyä ta­va­raa, pal­ve­lu pyy­si mi­nua jät­tä­mään ar­vos­te­lun myy­jäs­tä.

Sit­ten lai­na­sin pe­rä­kär­ryä. Pa­lau­tuk­sen jäl­keen sain asi­a­kas­tyy­ty­väi­syys­ky­se­lyn. Kos­ka eh­din vie­lä tu­tus­tua Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa si­jait­se­vaan Pa­ra­dox-mu­se­oon, sain tie­tys­ti mu­se­o­käyn­tiä kos­ke­van pa­lau­te­pyyn­nön säh­kö­pos­tii­ni.

Tar­kis­tin tätä ko­lum­nia var­ten säh­kö­pos­tin li­säk­si teks­ti­vies­ti­ni. Siel­lä­pä oli­kin kak­si te­le­o­pe­raat­to­rien myy­mä­lä­käyn­te­jä kos­ke­vaa ky­se­lyä.

Ai niin: mei­na­sin unoh­taa sä­le­kaih­ti­mien huol­lon. Huol­to su­jui moit­teet­ta, ja suo­ri­tet­tua pal­ve­lua var­mis­tet­tiin vie­lä asi­a­kas­ky­se­lyl­lä. Tämä vies­ti löy­tyi säh­kö­pos­ti­oh­jel­man suo­dat­ta­ma­na ros­ka­ko­ris­ta.

Ky­se­le­mi­seen on tie­ten­kin vis­sit tar­koi­tus­pe­rät. Ku­ka­pa ei ha­lu­ai­si ke­hit­tää toi­min­taan­sa, hioa pal­ve­lui­taan ja sitä kaut­ta pa­ran­taa myyn­ti­ään?

Ku­lut­ta­jal­le tämä voi kui­ten­kin näyt­täy­tyä myös tar­peet­to­man "hauk­ka­mai­se­na" toi­min­ta­na. Voin­ko teh­dä mi­tään, et­tei mi­nus­ta jää jäl­kiä kau­pal­li­siin tar­koi­tuk­siin?

Lu­te­ri­lai­set seu­ra­kun­nat ei­vät ole mi­ten­kään yl­ti­öak­tii­vi­sia pa­lau­te­ky­se­lyi­den lä­het­tä­jiä. Toki meil­le­kin voi an­taa pa­lau­tet­ta säh­kö­pos­tit­se, pu­he­li­mel­la ja verk­ko­si­vuil­ta löy­ty­vil­lä lo­mak­keil­la.

Esi­mer­kik­si rip­pi­kou­lu­lai­set ja iso­set osal­lis­tu­vat rip­pi­kou­lu­ky­se­lyi­hin. Tut­kim­me myös kau­pun­ki­lais­ten mie­li­pi­tei­tä ko­ti­seu­ra­kun­nan ja kir­kon pal­ve­luis­ta val­ta­kun­nal­li­sil­la net­ti­pa­nee­leil­la.

Oli­si kui­ten­kin vie­ras aja­tus, et­tä ju­ma­lan­pal­ve­lus­käyn­ti re­kis­te­röi­täi­siin, ja puo­lil­ta­päi­vin seu­ra­kun­ta­lai­nen sai­si jo teks­ti­vies­ti­nä pa­lau­te­ky­se­lyn. Tai et­tä oi­tis vih­ki­kes­kus­te­lun jäl­keen pyy­det­täi­siin ar­vi­oi­maan, kuin­ka pap­pi on­nis­tui teh­tä­väs­sään.

Eh­kä tämä seu­ra­kun­tien vä­hem­män hauk­ka­mai­nen tyy­li kum­pu­aa kris­til­li­ses­tä ih­mis­kä­si­tyk­ses­tä. Sen mu­kai­ses­ti jo­kai­nen ih­mi­nen on luo­tu Ju­ma­lan ku­vak­si ja sik­si ar­vo­kas.

Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät, työ­teh­tä­vis­tä riip­pu­mat­ta, koh­taa­vat eri ikäi­siä ih­mi­siä, joil­la on tar­ve ker­toa elä­män­ti­lan­tees­taan ja saa­da sii­hen het­keen kuun­te­li­ja​​. Nämä koh­taa­mi­set ovat työn suo­la. Jo­kai­nen ta­paa­mi­nen on tär­keä ja mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Poh­jim­mil­tam­me olem­me lä­him­mäi­siä, em­me ras­vaa ka­pi­ta­lis­min rat­tais­sa. Ali­tuis­ten säh­kö­pos­ti- ja teks­ti­vies­ti­ky­se­lyi­den si­jaan ai­na­kin it­se ar­vos­tan yk­sin­ker­tais­ta kas­vok­kain esi­tet­tyä ky­sy­mys­tä: "Mitä si­nul­le kuu­luu?"