"Et­te te Kär­kö­läs­sä kah­ta vuot­ta kau­em­paa pysy", ys­tä­vät en­nus­ti­vat muu­tet­tu­am­me paik­ka­kun­nal­le.

Tääl­lä sil­ti olem­me 17 vuot­ta myö­hem­min, vaik­ka Kär­kö­lä on en­ti­ses­tään hil­jen­ty­nyt. Ky­lä­kou­lut ja mo­net lii­ke­ti­lat ovat tyh­jen­ty­neet. Yri­tyk­siä ja per­hei­tä var­ten val­mis­tel­lut ton­tit sei­so­vat käyt­tä­mät­tö­mi­nä.

Apa­ti­aa vies­ti­vien sig­naa­lien rin­nal­la on siis ol­lut jo­tain, joka on aut­ta­nut juur­tu­maan.

Vaik­ka Huo­vi­lan puis­toa si­vu­a­van kirk­ko­tien nä­ky­mät sy­käh­dyt­tä­vät yhä, mai­se­mat ei­vät eh­kä sii­hen rii­tä. Ei­vät myös­kään jär­jes­töt, pal­ve­lut tai ta­pah­tu­mat – vaik­ka viih­ty­mis­tä tu­ke­vat­kin. Kun elä­mä uu­des­sa ko­dis­sa ja eli­nym­pä­ris­tös­sä al­kaa su­jua, ih­mi­nen al­kaa juur­tua.

Ko­tiu­tu­mis­ta on aut­ta­nut myös seu­ra­kun­ta. Se ei yh­dis­tä vain toi­siin ih­mi­siin, vaan Ju­ma­laan, kris­til­li­sen us­koon, sen vuo­den kier­toon ja sa­no­maan. Seu­ra­kun­nat kaik­ki­al­la ko­ko­a­vat juu­ret­to­mia ja yk­si­näi­sik­si it­sen­sä tun­te­via. Seu­ra­kun­ta ei ole si­sä­pii­ri­läis­ten ker­ho. Ak­tii­vi­nen osal­lis­tu­mi­nen ei ole kel­paa­mi­sen tai osal­lis­tu­mi­sen eh­to, kau­em­paa­kin kat­so­va on ter­ve­tul­lut.

Seu­ra­kun­nan juu­ri­hoi­toon pää­sy edel­lyt­tää kut­sun vas­taa­not­ta­mis­ta. Sitä seu­ra­kun­nat te­ke­vät ak­tii­vi­ses­ti ja tois­tu­vas­ti – kut­su­vat.

Kan­nat­taa kat­soa, mitä seu­ra­kun­nal­la on tar­jo­ta. Kär­kö­läs­sä se ei ole vä­hän. Ta­pah­tu­mia on pal­jon ja nii­tä voi ide­oi­da työn­te­ki­jöi­den kans­sa li­sää.

Omaa seu­ra­kun­taan juur­tu­mis­ta on tu­ke­nut myös kirk­ko­kuo­ro. Sen kaut­ta löy­tyi in­nos­ta­vaa yh­teis­tä te­ke­mis­tä, ih­mi­siä sekä mes­sun ja sii­hen osal­lis­tu­mi­sen mer­ki­tys. Mes­sus­ta ei kos­kaan tar­vit­se läh­teä pet­ty­nee­nä, ai­na ta­pah­tuu jo­tain hy­vää.

Seu­ra­kun­tam­me työn­te­ki­jät te­ke­vät työ­tään in­nos­tu­nees­ti. Pa­pit tar­jo­a­vat pyhä py­hän jäl­keen tuo­rei­ta ja pu­hut­te­le­via saar­no­ja, hoi­ta­via ru­kouk­sia ja yh­teis­tä hil­jen­ty­mis­tä. Kant­to­rin ide­oi­ma ja or­ga­ni­soi­ma mu­siik­kie­lä­mä on ta­so­kas­ta ja vaih­te­le­vaa ja tar­jol­la kai­kil­le.

Ys­tä­vien en­nus­tus oli pe­rus­tel­tu, vaik­ka ei to­teu­tu­nut­kaan.

Juur­tu­mis­ta aut­taa, kun voi tun­tea ole­van­sa ter­ve­tul­lut. Muu­ton jäl­kei­si­nä päi­vi­nä naa­pu­rim­me tu­li­vat ter­veh­ti­mään hä­mä­läis­ten ruo­ka­tu­li­ais­ten kans­sa. Käyn­nin tuot­ta­ma syvä ilo ei pe­rus­tu­nut tu­li­ai­siin, vaik­ka mais­tu­via oli­vat­kin.

Seu­ra­kun­nan­kin eväis­sä mais­tuu ter­ve­tu­loa toi­vot­ta­va vä­lit­tä­mi­nen ja juu­re­vuus. Ne ker­to­vat myös sii­tä, et­tä tär­keim­mät juu­ret ei­vät kas­va paik­ka­kun­taan. Ne py­sy­vät, vaik­ka tääl­tä jos­kus muut­tai­sin­kin pois.

Kir­joit­ta­ja on Kirk­ko­hal­li­tuk­sen asi­an­tun­ti­ja.