Uu­si hal­li­tus on ajau­tu­nut kum­mal­li­seen ti­lan­tee­seen. Lo­ma­kau­del­la, en­nen kuin työ on eh­ti­nyt al­kaa­kaan, se on jou­tu­nut se­lit­te­le­mään val­lan­käyt­tä­jien ra­sis­ti­sik­si epäil­ty­jä kir­joi­tuk­sia ja asen­tei­ta.

Ke­sän mit­taan on vi­rin­nyt vil­kas ja tar­peel­li­nen kes­kus­te­lu ih­mi­sen ar­vos­ta ja yh­den­ver­tai­suu­des­ta. Ih­mi­sar­vol­la tar­koi­te­taan jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä ole­vaa ar­voa, joka on yh­tä­läi­nen ja luo­vut­ta­ma­ton. Kris­til­li­sen kä­si­tyk­sen mu­kaan ih­mi­nen on luo­tu­na ar­vo­kas riip­pu­mat­ta hä­nen omi­nai­suuk­sis­taan tai saa­vu­tuk­sis­taan.

Olet­pa siis tum­ma tai vaa­lea, bur­kaa käyt­tä­vä mus­li­mi­nai­nen, kon­na tai hy­vän­te­ki­jä, ri­kas tai ker­jä­läi­nen, ih­mi­sar­von mää­rä on täy­det 100 pro­sent­tia. Pe­ri­aa­te löy­tyy esi­mer­kik­si kir­kon aut­ta­mis­työn ja muun yh­teis­kun­nal­li­sen, syr­jäy­tet­ty­jen ase­man hy­väk­si teh­dyn työn taus­tal­ta.

Pe­ri­aa­te on vai­kut­ta­nut mo­nien mai­den, muun mu­as­sa Suo­men, pe­rus­tus­la­kiin. Se on myös tär­ke­äs­sä osas­sa esi­mer­kik­si Im­ma­nu­el Kan­tin fi­lo­so­fi­as­sa.

Ku­ten po­lii­tik­ko­jen en­ti­sis­tä pu­heis­ta ja kir­joi­tuk­sis­ta voi pää­tel­lä, kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan ole täs­tä yh­tä miel­tä. Ri­veil­tä ja ri­vien vä­lis­tä on voi­nut lu­kea, et­tä joi­den­kin oi­keu­det ovat toi­sia suu­rem­pia ja viha muu­ka­lai­sia koh­taan on tois­ten mie­les­tä oo­koo.

Vie­ras­maa­lai­siin liit­ty­vät epä­luu­lot ei­vät tie­ten­kään ole uu­si asia. Nurk­ka­kun­tai­suut­ta on ai­na ko­et­tu, ja sitä il­me­nee yhä jopa eri paik­ka­kun­tien kes­ken.

Ajan­las­kun alun ai­koi­hin va­paat roo­ma­lai­set mie­het muo­dos­ti­vat etuo­i­keu­tet­tu­jen jou­kon suh­tees­sa esi­mer­kik­si nai­siin sekä eri et­ni­sis­tä ryh­mis­tä koos­tu­vaan or­ja­vä­es­töön.

Joi­hin­kin ih­mis­kun­nan pi­meim­piin il­mi­öi­hin, ku­ten juu­ta­lais­vi­haan tai Ete­lä-Af­ri­kan apart­heid-hal­lin­toon, on löy­det­ty jopa raa­ma­tul­li­sia pe­rus­tei­ta. Raa­mat­tu ja ra­sis­mi -ni­mi­sen kir­jan kir­joit­ta­nut te­o­lo­gi­an toh­to­ri Min­na Hei­mo­la to­te­aa­kin Ko­ti­maa-leh­den haas­tat­te­lus­sa, et­tä myös kris­tit­ty­jen py­hää kir­jaa on lu­et­ta­va eet­ti­sil­lä pe­ri­aat­teil­la.

Kirk­koi­sis­tä jo esi­mer­kik­si Au­gus­ti­nus har­joit­ti eet­tis­tä raa­mat­tuk­ri­tiik­kiä. Hän suh­tau­tui kiel­tei­ses­ti Van­han tes­ta­men­tin ky­see­na­lai­si­na pi­tä­miin­sä koh­tiin, ku­ten mo­ni­a­vi­oi­suu­teen.

Ih­mi­sar­vo on ja­ka­ma­ton. Jot­ta tämä ra­di­kaa­li ja hy­väk­si ha­vait­tu pe­ri­aa­te py­syy to­te­na, em­me voi nouk­kia ru­si­noi­ta pul­las­ta ja nou­dat­taa sitä esi­mer­kik­si 90-pro­sent­ti­ses­ti.

So­vel­ta­mis­ta ny­ky­päi­vään voi hah­mo­tel­la Uu­des­ta tes­ta­men­tis­ta löy­ty­vien rak­kau­den kak­sois­käs­kyn ja kul­tai­sen sään­nön va­los­sa. En­sim­mäi­nen ke­hot­taa ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­seä. Kul­tai­sen sään­nön no­jal­la puo­les­taan "kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le".