Helena Salakka: Sillä on uskomaton vaikutus joka kerta
Lahden seurakunnat
Pyöräilin töistä kohti kotia, mutta yhtäkkiä minun oli pakko jarruttaa. Näin tien vieressä huolellisesti asetellun laatikon. Se oli täynnä hyvännäköisiä, kolhiintumattomia omenoita. Laatikkoon oli lisäksi sidottu useampi muovipussi valmiiksi. Wau, totesin itsekseni. Joku oli nähnyt vaivaa, että muutkin pääsisivät nauttimaan syksyn suuresta omenasadosta. Jatkoin matkaani onnellisena, pieni omenapussi pyörän kädensijassa heiluen.
Meillä on päivittäin mahdollisuus monenlaiseen hyvän tekemiseen. Voin valita työpaikalle tai kauppaan mennessäni, pitelenkö ovea auki seuraavalle. Autolla ajaessani voin valita, päästänkö jalankulkijan suojatien yli. Kotona voin valita, vienkö täpötäyden roskapussin vai odotanko, että joku muu hoitaa sen. Näiden tekeminen ei edes maksa mitään.
Voin tehdä hyvää myös lompakollani. Autanko, vaikka itsellänikin olisi tiukkaa? Viitsinkö auttaa muita, kun minulla olisi varaa?
Olen keskustellut vuosien aikana satojen nuorten kanssa siitä, minkä asioiden perusteella he valitsevat tulevaa ammattiaan ja mikä heille on tärkeää. Hyvän palkan ja alan kiinnostavuuden lisäksi usein puheissa vilahtaa halu auttaa muita ihmisiä.
Kysyin kerran tällaiselta nuorelta, miten hän haluaisi päästä auttamaan muita ihmisiä ammattinsa tai tulevan työnsä kautta. Hän kertoi, että hän on erinomaisen hyvä matematiikassa, joten hän haluaisi tehdä työtä numeroiden parissa jossain isossa yrityksessä tai pankkimaailmassa. Hän kertoi, että haluaa rahakkaaseen ammattiin voidakseen lahjoittaa paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Hänen perhettään oli tuettu, joten hän halusi auttaa puolestaan muita.
Hyvän tekeminen säteilee hyvänä olona autetuille, mutta sillä on tutkimusten mukaan myös uskomaton vaikutus auttajiin itseensä. On tutkittu, että hyvän tekeminen toisten puolesta itse valitulla tavalla on lisännyt koehenkilöiden hyvinvointia merkittävästi. On myös tutkittu, että vapaaehtoistyön tekeminen näyttää vähentävän masentuneisuutta, lisäävän hyvinvointia ja myös jopa pidentävän elinajanodotetta.
Lapseni kaivaa aina välillä iltaisin kirjahyllystään lastenraamatun. Luimme eräänä iltana kertomuksen, jossa Jeesus paransi halvaantuneen miehen. Ennen sitä miehen ystävät olivat roudanneet hänet väentungoksen läpi Jeesuksen ulottuville. Lapseni jäi miettimään, että tuntui varmaan tosi oudolta, mutta myös tosi kivalta, päästä kävelemään ensimmäistä kertaa elämässään. Hän myös kommentoi, että jos olisi ollut tuon halvaantuneen kaveri ja olisi omin silmin nähnyt, miten kaveri parantuu hetkessä, hän olisi hyppinyt onnesta pitkän aikaa.
Niinpä. Se saa kiitolliseksi, jos tulee autetuksi. Ja jos pystyy auttamaan, siitäkin jää ihmeellinen olo.
Kirjoittaja on lahtelainen opinto-ohjaaja ja aineenopettaja.