On­ko lasi puo­lik­si täyn­nä vai puo­lik­si tyh­jä?

Tätä ky­sy­mys­tä voi pyö­ri­tel­lä lu­kies­sa Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen ne­li­vuo­tis­ker­to­mus­ta vuo­sil­ta 2016–2019.

Suh­de us­kon­toon ja­kaa suo­ma­lai­sia yhä enem­män. Noin puo­let pi­tää it­se­ään us­kon­nol­li­si­na ja noin puo­let joko ei-us­kon­nol­li­si­na tai ateis­tei­na. Si­ten Suo­mes­sa ale­taan ol­la tai­te­pis­tees­sä, jos­sa on koh­ta tyy­pil­li­sem­pää ol­la ei-us­kon­nol­li­nen kuin us­kon­nol­li­nen.

Ti­las­to ei he­rät­täi­si suu­rem­pia tun­tei­ta, jos se kos­ki­si ta­sai­ses­ti eri ikä­ryh­miä. Tar­kem­min tar­kas­tel­tu­na tren­di on kui­ten­kin sel­vä. So­tien ja jäl­leen­ra­ken­nuk­sen su­ku­pol­vis­sa us­kon­toa erit­täin tai mel­ko tär­ke­ä­nä piti kol­me vii­des­tä vas­taa­jas­ta. Y- ja Z-su­ku­pol­vis­sa enää vii­den­nes piti us­kon­toa vas­taa­val­la ta­val­la tär­ke­ä­nä. Y-su­ku­pol­vel­la tar­koi­te­taan 1980-lu­vul­la ja Z-su­ku­pol­vel­la 1990-lu­vul­la syn­ty­nei­tä. Var­sin­kin nuo­ret nai­set näyt­tä­vät tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la vie­raan­tu­neen us­kon­nos­ta.

Ovat­ko seu­ra­kun­nat hu­kan­neet nuo­ret ai­kui­set? Eri­koi­sel­ta tun­tuu se­kin, et­tä kir­kon jä­se­nyy­den pito on hei­dän kes­kuu­des­saan hei­koin­ta, vaik­ka rip­pi­kou­lu­ky­se­ly tuo vuo­des­ta toi­seen kii­tet­tä­viä ylei­sar­vo­sa­no­ja.

On in­hi­mil­lis­tä, et­tä side kirk­koon ja kat­so­muk­sel­li­set asi­at jää­vät lap­si­per­heis­sä taka-alal­le. Ruuh­ka­vuo­det yk­sin­ker­tai­ses­ti ime­vät me­hut. Kun on ar­jen jäl­jil­tä rät­ti­vä­sy­nyt, en­sim­mäi­nen aja­tus ei ole raa­hau­tu­mi­nen sun­nun­tai­aa­mu­na kirk­koon. En­sim­mäi­nen aja­tus on nuk­kua pit­kään.

Toki seu­ra­kun­nat kan­nat­te­le­vat lap­si­per­hei­tä mo­nel­la muul­la ta­val­la, ku­ten jär­jes­tä­mäl­lä ker­ho­ja, ret­kiä, lei­re­jä, il­ta­päi­vä­toi­min­taa ja per­he­neu­von­taa. Ne ei­vät kui­ten­kaan ole oman us­kon­to­suh­teen hoi­toa, vaan pää­sään­töi­ses­ti lap­si­per­heen ta­val­lis­ta elä­mää.

Ei niin huo­noa, et­tei hy­vää­kin. Jär­jes­tim­me Lah­des­sa yh­des­sä päi­jät­hä­mä­läis­ten mie­len­ter­veys­jär­jes­tö­jen kans­sa Pi­me­äs­tä va­loon -kon­ser­tin. Tun­nel­mal­li­sen verk­ko­ta­pah­tu­man suo­sio on ol­lut roh­kai­se­vaa: kat­so­jia on jo liki 3 000, ja Goog­len ke­rää­män da­tan pe­rus­teel­la 35–44-vuo­ti­aat ovat muo­dos­ta­neet suu­rim­man kat­so­ja­jou­kon. Myös tätä nuo­rem­pia on ker­ty­nyt mu­ka­vas­ti.

Niin ikään Kir­kon­seu­dun uu­sia verk­ko­si­vu­ja lu­e­taan ta­sai­ses­ti eri ikä­ryh­mis­sä. 25–34-vuo­ti­ai­ta on mel­kein yh­tä pal­jon kuin 45–54-vuo­ti­ai­ta.

Eh­kei vika ole­kaan "han­ka­las­sa" koh­de­ryh­mäs­sä, vaan seu­ra­kun­tien si­säl­lä. Tar­vi­taan uu­den­lais­ta toi­min­taa ja il­met­tä, sel­lais­ta, joka on lä­hel­lä näi­den mil­le­ni­aa­lien ja di­gi­na­tii­vien omaa elin­pii­riä. Sen si­jaan et­tä tois­te­taan mitä kirk­ko ha­lu­aa, pi­täi­si en­tis­tä pa­rem­min hah­mot­taa, min­kä­lais­ta toi­min­taa sen nuo­ret jä­se­net ha­lu­a­vat.