Aivoterveyden pyhä kolminaisuus: uni, ravinto, liike (kohti Jumalaa)
Kalervo Pöykkö
Miten sinä voit? Miten aivosi voivat?
Helsingin Sanomissa (7.8.) psykologi ja aivotutkija Katri Saarikivi toteaa, että me ihmiset olemme nykyisin nopeita reagoimaan viesteihin ja ärsykkeisiin. Me saamme monta asiaa vireille, mutta työmuistia kuormittaa koko ajan aloitettujen tehtävien suma. Aivot tarvitsevat lepoa, jotta niille jäisi aikaa saattaa asiat loppuun. Artikkeli luo toivoa: meidän ei tarvitse tehdä totaalista pesäeroa älylaitteisiimme, 15 minuutin annos lepoa voi jo riittää. Älylaitelepoa voi viettää vaikkapa matkalla töihin, kävellessä luonnossa tai harrastukseen. Lukemiseenkin keskittyminen auttaa. Meillä on siis toivoa! Kun antaa ajatusten harhailla vapaasti, ilman ärsykkeitä, jää luovuudelle tilaa. Tylsyydestä syntyy uutta.
“Mitä enemmän ihmisellä on tilaa ajatella ja kuvitella asioita, sitä enemmän hän kokee asioita ja merkitystä elämässään”, Katri Saarikivi toteaa. Juuri merkityksellistä elämää moni kaipaakin.
Aivotutkija Marylka Joe Uusisaari kertoi myös Helsingin Sanomissa ihmisen aivojen hyvinvoinnista ja omasta loppuun palamisestaan (HS 18.9.). “Sanon tämän nyt ihmisenä ja aivotutkijana: Tärkein asia elämässä on uni.” Laitteet hän laittaa kiinni tuntia ennen nukkumista. “Syöminen on seuraavaksi tärkeintä.” Ei laadullakaan ole niin väliä, kunhan syö, että aivot saavat energiaa tehdä työnsä. Kolmas tärkeä asia on liikunta. Liikkumisen aikana aivotkin lepäävät. Aivot voivat myös huijata meitä, jos me emme pidä niistä huolta. Ihminen on yllättävän kauan toimintakykyinen ja onnistuu uskottelemaan olevansa kunnossa, vaikka mieli ja sielu huutaisivat jo muuta.
Ihminen on psyko-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus. Luomisessa meille on annettu malli levosta, jonka olemme unohtaneet. Pyhäpäivän levon unohtuessa koko elämä on annettu vapaaehtoisesti tehotuotannolle.
Aivojen lepohetki voi olla myös rukoilua ja hiljaista kiitosta. Lepohetki on mahdollisuus, keinomme olla Jumalan lähellä, ilman vaatimuksia, ilman ärsykkeitä. Silloin me annamme itsellemme mahdollisuuden kurkistaa oman maallisen majamme sisään, todelliseen elämäämme.
Luomisessa Jumala on antanut meille myös liikkeen ja ravinnon. Ne kuuluvat yhteen. Ravinnon hankkiminen on helpompaa tässä ajassa. Enää emme raivaa peltoa tai korjaa satoa samoin kuin menneet sukupolvet. Muistammeko olla kiitollisia jokapäiväisestä leivästä, kun kuljemme kaupan kassan läpi ostoskärryjen kanssa?
Muista pyhittää lepopäiväsi, muistuttaa kolmas käsky. Jumala on jo lakia luodessaan tiennyt, että aivot kaipaavat hiljaisuutta ja tylsyyttä. Nyt sen kertoo meille myös tiede. Jumala on antanut meille ihmeellisen elämän ja aivot ruumiillisia toimintoja ja maallisia valintoja ohjaamaan. Pidetään Luojan luomistyöstä hyvää huolta myös omassa kehossamme.
Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa