Kun vä­hän ai­kaa sit­ten näin elo­ku­van 21 ta­paa pi­la­ta avi­o­liit­to, mie­tin, mik­si elo­ku­van ni­mes­sä oli juu­ri luku 21. Eh­kä oh­jaa­ja oli lait­ta­nut tuon lu­vun sen ta­kia, et­tä kat­so­ja jäi­si päh­käi­le­mään sitä. Aloi­tin juu­ri ke­sä­lo­man ja jäin lei­kit­te­le­mään lef­fan in­noit­ta­ma­na, mil­lä kym­me­nil­lä ta­voil­la voi­si pi­la­ta ke­sä­lo­man. Kas täs­sä spon­taa­ni lis­ta­ni, joka ei pe­rus­tu mi­hin­kään tiuk­kaan tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen.

Heti kun he­räät, ota kän­nyk­kä kä­tee­si jo sän­gys­sä ja lue päi­vän uu­ti­set. Ah­dis­tu huo­nois­ta uu­ti­sis­ta. Kyl­lä, lo­mal­la näyt­tää sa­ta­van heti sen en­sim­mäi­ses­tä päi­väs­tä läh­tien. Man­si­kat ovat pal­jon kal­liim­pia kuin vii­me vuon­na. Tar­jous­ris­tei­lyt on jo myy­ty lop­puun, ei­kä to­ril­la ole lu­vas­sa mi­tään il­mais­ta, mitä jo­not­taa.

Kun me­net keit­ti­öön aa­mu­pa­lal­le, ah­dis­tu li­sää. Ku­kaan ei ole imu­roi­nut kah­teen viik­koon, jää­kaa­pin ovi on täyn­nä tah­ma­tas­su­jen jäl­kiä, mu­ru­sia on pit­kin pöy­tiä ja lat­ti­al­la. Bi­o­jä­te hai­see ja tyh­jiä lim­sa­pul­lo­ja pur­sui­lee tis­ki­pöy­däl­lä. Las­ten ky­niä, pa­pe­rei­ta, kir­jo­ja ja tar­ro­ja on niin keit­ti­ön pöy­dän täy­del­tä kuin myös kes­kel­lä olo­huo­neen lat­ti­aa. Kump­pa­ni löt­köt­tää soh­val­la kat­so­mas­sa jal­ka­pal­loa rik­ki­näi­set su­kat ja­las­saan ja piz­za­pa­la kä­des­sään il­man lau­tas­ta.

Kun kat­sot ik­ku­nas­ta ulos, huo­maa li­kai­set ik­ku­nat. Nii­tä ei ole vie­lä­kään pes­ty. Jon­kun pi­täi­si ajaa nur­mik­ko, kit­keä rik­ka­ruo­hot pe­ren­na­pen­keis­tä ja lait­taa mar­ja­pen­sail­le uu­det tuet. Mis­tä nii­tä muu­ra­hai­sia ja leh­to­ko­ti­loi­ta­kin tu­lee koko ajan li­sää kuk­ka­penk­kei­hin?

Täl­lä lo­ma­tek­nii­kal­la on jo puo­leen päi­vään men­nes­sä sii­nä mie­len­ti­las­sa, et­tä lop­pu­päi­vä me­nee­kin mu­ka­vas­ti nal­kut­ta­es­sa muul­le per­heel­le sii­tä, mitä kaik­kea pi­täi­si teh­dä tä­nään, huo­men­na ja lop­pu­lo­man jo­kai­se­na päi­vä­nä, et­tä kaik­ki oli­si eh­dit­ty teh­dä lo­man lop­puun men­nes­sä.

Ko­keil­laan­pa uu­sik­si. Heti, kun he­räät, ota ii­sis­ti. Älä tee yh­tään mi­tään, jos et ha­lua. Möl­lö­tä vain. Kat­so kis­sa­vi­de­oi­ta, jos sil­tä tun­tuu. Tai is­tu kat­so­maan jal­ka­pal­loa kump­pa­ni­si kans­sa ja hauk­kaa hä­nen pit­sas­taan pa­la­nen. Ku­ti­ta pal­jas­ta var­vas­ta, joka nä­kyy rik­ki­näi­ses­tä su­kas­ta. Huik­kaa, mitä ki­vaa voi­tai­siin tä­nään teh­dä. Men­nään­kö pyö­ril­lä kes­kus­taan syö­mään let­tu­ja ja tes­taa­maan to­rin uu­det kei­nut? Sii­vo­taan­ko huo­men­na yh­des­sä po­ru­kal­la? Ote­taan­ko pie­ni ir­ti­ot­to jon­ne­kin pois ko­ti­mai­se­mis­ta het­kek­si ai­kaa? Yh­dis­te­tään­kö kum­mi­lap­sen rip­pi­juh­la­vie­rai­luun pie­ni reis­su?

Kun kat­sot ik­ku­nas­ta ulos, muis­ta ihail­la juu­ri avau­tu­nei­ta pi­o­nin­kuk­kia, kur­jen­pol­via ja jos­sain vai­hees­sa sa­toa tuot­ta­via mar­ja­pen­sai­ta. Ke­säi­nen luon­to on niin kau­nis!

On mei­dän omis­sa kä­sis­säm­me ai­ka lail­la, mil­lai­nen lo­mas­tam­me tu­lee. Mitä va­lit­sen näh­dä ym­pä­ril­lä­ni lo­mal­la­ni? Mitä va­lit­sen sa­noa lä­him­mil­le ih­mi­sil­le­ni? Sen­kin saa sa­noa ää­neen, jos on uu­pu­nut, stres­saan­tu­nut ja kaik­ki ot­taa pää­hän. Le­vol­lis­ta ke­sää!

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja.