Isä Damaskinos, millainen on pääsiäinen Kreikan Athosvuorella?
Isä Damaskinos (oik.) litsaamassa pääsiäismunia luostarin johtajan, arkkimandriitta Aleksioksen kanssa. Litsaaminen tarkoittaa kahden keitetyn kananmunan iskemistä toisiinsa niin, että se, jonka kananmuna pysyy ehjänä, "voittaa" litsaamisen. Tällaista tapaa on ympäri ortodoksista maailmaa, niin Suomessa kuin Kreikassakin. Kuva: Ksenofontoksen luostari
Ksenofontoksen luostari
Isä Damaskinos on viettänyt lähes jokaisen pääsiäisensä Kreikassa Athosvuorella jo toistakymmentä vuotta.
Suomessa ollessaan isä Damaskinos (maalliselta nimeltään Jaakko Olkinuora) toimii Itä-Suomen yliopistossa teologian osaston ortodoksisen teologian koulutusohjelman systemaattisen teologian ja patristiikan yliopistolehtorina.
– Rakkaustarinani Ksenofontoksen luostarin kanssa alkoi pääsiäisenvietosta vuonna 2008. Koko suuren paaston kilvoitus huipentuu suureen viikkoon ja pääsiäiseen, jotka ovat meille kirkkovuoden kohokohta, hän kertoo.
– Suuresta torstaista (kiirastorstaista) alkaen toimitetaan joka yö pitkä yöpalvelus, joissa aluksi muistelemme Kristuksen kärsimyksiä ja sitten Hänen ylösnousemustaan. Upeat kirkkoveisut saavat meidät tuntemaan, että olemme Kristuksen mukana Jerusalemissa.
– Pääsiäisyönä, kun aloitamme palveluksen klo 22.30 ja päätämme noin klo 7 aamulla, iloitsemme ja aloitamme juhlan. Palvelusta seuraa juhla-ateria ja lepoa, ja oikeastaan tämä onkin meille tärkein pääsiäisenviettotapa: koko pääsiäistä seuraavana kirkkaana viikkona saamme tavallista enemmän lepoa ja tavallista juhlallisempaa ruokaa.
– Pääsiäisenä palvelukset alkavat aamuisin vasta klo 6, kun tavallisesti heräämme jo klo 2 henkilökohtaista rukousta ja jumalanpalvelusta varten. Meillä on myös tapana tehdä retki jonnekin muualle Athosvuorelle pääsiäiskaudella, yleensä kun emme liiku juurikaan luostarista toiseen. Kirkkaalla viikolla on myös tapana tehdä ristisaattoja, ja joskus käymme myös muiden luostarien ristisaatoissa.
Isä Damaskinos kasvoi luterilaisessa perheessä. Lapsuuden pääsiäiset olivat erilaisia.
– En oikeastaan tunne juurikaan luterilaisia pääsiäisperinteitä. Lapsuudenkodissani ei pääsiäistä juurikaan vietetty muuten kuin juhla-aterian merkeissä. Emme muistaakseni yleensä käyneet kirkossakaan lainkaan, vaikka jouluna usein kävimme.
Suklaamunien metsästys ja virpominen jäivät pienelle lapselle mieleen.
– Virpominen toki on peräisin ortodokseilta. Virpomisessa on kyse siunauksen tuomisesta. Ehkä suurin ero on siis se, että ortodoksit juhlivat pääsiäistä paljon suuremmin, ja kirkossa käyminen on siinä edelleen hyvin merkittävässä asemassa, hän pohtii.
– Ehkä avain pääsiäiseen on nimenomaan ylösnousemusriemussa: monet hahmottavat pääsiäisen ristiinnaulitsemisen muistona, mutta sitähän vietetään suurena perjantaina eikä pääsiäissunnuntaina.
– Itse näen suuren juhlan merkityksen myös paaston kautta. Jos juhlaan ei ole valmistauduttu oikeasti paastoamalla, ei juhlakaan tunnu miltään. Kun paaston kautta on todellisesti valmistautunut juhlaan, osaa siitä nauttia paljon enemmän, isä Damaskinos toteaa.
Lue lisää aiheesta
Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson
LWF/A. Danielsson
Humanitaarista avustustyötä johtava Maria Immonen uskoo: "Valtavan kärsimyksen jälkeen koittaa valo"
Lahden seurakunnat
Pääsiäistervehdys: Miksi Jumala sammutti taas valot?
Tytti Jäppiselle pääsiäinen on usein vilkasta työsesonkia. Lapsena ja nuorena hän vietti monta pääsiäistä Lapin maisemissa, mutta aikuisiän pääsiäistraditiot ovat vielä muotoutumisvaiheessa. "Kuuntelen esimerkiksi musiikkia sen mukaan, mitä päivää pääsiäisestä eletään. Tapoihini on kuulunut myös joko pääsiäisyön tai pääsiäispäivän messussa käyminen." Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
"Draama parhaimmillaan" – Pääsiäinen on juhla, jonka tunnelmia teatterikasvattaja Tytti Jäppinen elää vahvasti läpi mielessään
Munia tuova ja kätkevä pupu oli lapsille iloa tuottava suosittu pääsiäishahmo jo 1600-luvun Keski-Euroopassa, etenkin protestanttien parissa. Kuva: Jani Mahkonen
Jani Mahkonen
Yllätysmunia, mustaa puuroa ja pyhillä oksilla huiskintaa – suomalaiset pääsiäistavat ovat värikäs sekoitus uskonnollista kuvastoa ja kansanperinnettä
Kylvä rairuoho (kuvassa) viimeistään viikkoa ennen pääsiäistä. Muutkin nopeasti itävät siemenet soveltuvat tähän tarkoitukseen. Voit kokeilla kylvää esimerkiksi vehnää, ohraa, krassia tai retiisiä. Kuva: Teemu Leppänen
Teemu Leppänen