JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Ilmas­to­työstä voi tulla menes­tys­ta­rina hyvin­voinnin näkö­kul­masta – Lahte­lais­taus­tainen tutkija Arto O. Salonen: "Kestä­vyys­siir­tymän ei tarvitse tuntua luopu­mi­selta"

Kes­tä­vän hy­vin­voin­nin asi­an­tun­ti­ja Ar­to O. Sa­lo­nen nä­kee, et­tä pelk­kää ta­lous­kas­vua var­ten elä­mi­nen on lii­an pie­ni tar­koi­tus ai­nut­ker­tai­sel­le elä­mäl­le. Sa­lo­nen on miel­ty­nyt ar­mon kä­sit­tee­seen: "Ar­mo ei hei­tä hans­ko­ja tis­kiin."

22.2.2022
Kaisa Hako

Af­ri­kas­sa se ta­pah­tui.

Ar­to O. Sa­lo­nen al­koi ha­vai­ta, mil­lä ta­val­la län­si­mai­nen ih­mi­nen hah­mot­taa hy­vin­voin­nin ide­an. Kär­jis­te­tys­ti näin: ”Kun­pa sai­si mai­net­ta ja mam­mo­naa.”

Sa­lo­nen to­te­aa, et­tei edes hän it­se kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen asi­an­tun­ti­ja­na ole ol­lut sil­le im­muu­ni.

– Ei kai pant­te­ri voi mi­tään pil­kuil­leen. Jo äi­din­mai­dos­sa saam­me tä­män kult­tuu­ri­sen ke­hyk­sen, hän sa­noo.

Päi­vän­ta­saa­jan Af­rik­ka, jon­ne Sa­lo­nen oli läh­te­nyt ke­hi­ty­syh­teis­työ­hön, näyt­ti hy­vin­voin­nis­ta toi­sen­lai­sen ulot­tu­vuu­den. Siel­lä se näyt­ti koos­tu­van muis­ta ai­nek­sis­ta kuin Suo­mes­sa. Ai­neel­li­ses­ta hy­väs­tä oli usein puu­tet­ta, mut­ta ko­ke­muk­sel­li­ses­ti elä­mä näyt­täy­tyi usein jopa pa­rem­pa­na.

– Siel­lä hy­vin­voin­ti ra­ken­tuu sen va­raan, et­tä mi­nul­la on yh­teys mui­hin, Sa­lo­nen ku­vai­lee.

 

Ky­sy­mys ih­mi­sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta hy­vin­voin­nis­ta on olen­nai­ses­ti yh­tey­des­sä myös pla­nee­tan ja sen mui­den asuk­kai­den hy­vin­voin­tiin.

Sa­lo­sen Af­ri­kan-vuo­si­na, 2004–2007, puhe il­mas­ton­muu­tok­ses­ta al­koi li­sään­tyä. Suo­mes­sa mai­nit­tiin usein, et­tä ly­hy­el­lä ai­ka­vä­lil­lä Suo­mi kuu­lui­si il­mas­ton­muu­tok­sen voit­ta­ja­mai­hin.

Af­ri­kas­sa Sa­lo­nen näki, mil­lai­sia suo­ria vai­ku­tuk­sia il­mas­ton­muu­tok­sel­la oli jo sil­loin af­rik­ka­lais­ten ar­keen. Voit­ta­juut­ta ei ol­lut nä­kö­pii­ris­sä. Toi­meen­tu­lo oli vaa­ras­sa.

– Ei tar­vin­nut ih­me­tel­lä, on­ko il­mas­ton­muu­tos tot­ta vai ei. Sa­de­kau­sien syk­lit, jot­ka oli­vat ol­leet sa­man­lai­sia vuo­si­sa­to­jen ajan, oli­vat men­neet se­kai­sin. Köy­hä maan­vil­je­li­jä haa­li jos­ta­kin sie­me­net, muok­ka­si maa­lis­kuun alus­sa maan ja jäi odot­ta­maan sa­tei­ta, jot­ka nor­maa­lis­ti al­kai­si­vat maa­lis­kuun puo­li­vä­lin paik­keil­la. Nyt sa­tei­ta ei tul­lut tai ne tu­li­vat myö­häs­sä, tul­va­na, joka huuh­toi sie­me­net men­nes­sään, Sa­lo­nen ker­too.

 

Noi­hin ai­koi­hin hän ei vie­lä ol­lut väi­tel­lyt toh­to­rik­si ai­hees­ta ”Kes­tä­vä ke­hi­tys glo­baa­lin ajan hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan haas­tee­na”. Lah­den seu­dul­la vart­tu­nut Sa­lo­nen oli 1990-lu­vul­la hää­ri­nyt mu­siik­ki­bis­nek­ses­sä muu­sik­ko­na, so­vit­ta­ja­na ja tuot­ta­ja­na sekä opis­kel­lut kas­va­tus­tie­tei­tä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. En­nen Af­ri­kan-vuo­sia hän oli työs­ken­nel­lyt am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa, so­si­aa­li­a­lan kou­lu­tu­soh­jel­mas­sa.

Af­rik­ka oli kään­ne­koh­ta. Maa­il­mo­jen vas­ta­koh­tai­suu­det pa­kot­ti­vat Sa­lo­sen miet­ti­mään hy­vin­voin­nin ole­mus­ta.

– Län­si­mai­nen kä­si­tys hy­vin­voin­nis­ta oli al­ka­nut kään­tyä it­se­ään vas­taan ja him­men­tää tu­le­vai­suu­den toi­voa, sil­lä maa­il­mas­sa on yhä enem­män vä­es­töä ot­ta­mas­sa pla­nee­tas­ta kai­ken ir­ti, Sa­lo­nen sa­noo.

Näyt­tää myös sil­tä, et­tä ai­neel­li­sin mit­ta­rein mi­tat­ta­va hy­vin­voin­ti ei enää tie­tyn pis­teen jäl­keen ky­ke­ne­kään li­sää­mään ih­mi­sen ko­et­tua on­nel­li­suut­ta.

– Meil­lä tääl­lä tun­tuu koko ajan puut­tu­van vaik­ka mitä. At­rik­ka­lai­sit­tain ko­ke­mus taas on, et­tä jos tun­nen kuu­lu­va­ni yh­tei­söö­ni, mi­nul­ta ei puu­tu mi­tään, Sa­lo­nen ver­taa.

”Tu­le­vai­suu­den toi­vo.” ”Ei mi­nul­ta mi­tään puu­tu.” Mel­kein­pä raa­ma­tul­li­sil­ta kuu­los­ta­vat sa­nan­par­ret si­säl­tä­vät oi­ke­as­taan päh­ki­nän­kuo­res­sa sen, mis­tä kes­tä­väs­sä ke­hi­tyk­ses­sä on kyse. Tu­le­vai­suu­den toi­vo kuu­lui­si kai­kil­le. Jo­kai­sel­la kuu­lui­si ol­la ko­ke­mus, et­tä elä­mäs­tä ei puu­tu mi­tään.

Sa­lo­sen aja­tuk­set al­koi­vat pyö­riä uu­den­lai­sil­la kier­rok­sil­la. En­sin­nä­kin: jo­ta­kin pi­täi­si teh­dä. Toi­sek­si: hy­vään elä­mään näyt­täi­si ole­van mui­ta­kin reit­te­jä kuin kas­va­van ku­lut­ta­mi­sen tie.

– Meil­lä on tun­tu­nut ole­van ai­ka ka­pea kä­si­tys sii­tä, mi­ten tätä ai­nut­ker­tais­ta elä­mää voi­si elää mie­lek­kääs­ti, hän to­te­aa.

Kun Sa­lo­nen muut­ti ta­kai­sin Suo­meen, hän ar­ve­li, et­tä tääl­lä oli­si var­maan­kin teh­ty jo pil­vin pi­mein väi­tös­kir­jo­ja, jois­sa nämä eko­lo­gi­set, so­si­aa­li­set ja ta­lou­del­li­set nä­kö­kul­mat ni­vou­tui­si­vat yh­teen.

Osoit­tau­tui, et­tei nii­tä ol­lut, jo­ten Sa­lo­sen oli teh­tä­vä väi­tös­tut­ki­mus it­se. Ai­he­pii­ri osoit­tau­tui niin polt­ta­vak­si, et­tei hä­nen ole tar­vin­nut sen jäl­keen poh­tia, mi­ten ka­len­te­rin­sa täyt­täi­si.

– Väik­kä­ri imai­si mu­kaan­sa, sil­lä se re­so­noi käyn­nis­sä ole­van yh­teis­kun­nal­li­sen kes­kus­te­lun kans­sa. Sen jäl­keen al­koi syn­tyä luon­te­vas­ti myös kan­sain­vä­li­siä jul­kai­su­ja. Häm­mäs­tyin, et­tä täs­tä tu­li­kin aka­tee­mi­nen ura, vä­hän kuin va­hin­gos­sa. Olen vain men­nyt koh­ti sitä, mikä polt­te­lee, hän sa­noo.

Kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen ajat­te­lu, joka vuon­na 2010 tun­tui vie­lä oras­ta­val­ta, kas­voi suu­riin mit­ta­kaa­voi­hin. Täl­lä het­kel­lä asia on jo­ta­kuin­kin koko maa­pal­lon ko­koi­nen.

Sa­lo­nen työs­ken­te­lee ny­kyi­sin pro­fes­so­ri­na Itä-Suo­men yli­o­pis­ton yh­teis­kun­ta- ja kaup­pa­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa ja kuu­luu Suo­men kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen asi­an­tun­ti­ja­pa­nee­liin. Ky­syt­ty lu­en­noit­si­ja ot­taa vä­lil­lä esi­tyk­sis­sään käyt­töön myös mo­ni­tai­teel­li­set kei­not:

– Meil­lä on jaz­z­muu­sik­ko Joo­na­tan Rau­ti­on kans­sa ol­lut soi­via lu­en­to­ja, jois­sa fi­lo­so­fi­seen poh­din­taan ovat yh­dis­ty­neet mu­siik­ki, vi­su­aa­li­set ele­men­tit, va­lot ja sa­vut. Tai­teel­la voi ylit­tää ra­jo­ja, joi­ta pel­käl­lä pu­heel­la ei voi­si, Sa­lo­nen sa­noo.

Kun put­ki­nä­kö kai­paa laa­jen­ta­mis­ta, niin tie­teen kuin tai­teen­kin kei­not ovat tar­peen. Put­ki­nä­öl­lä Sa­lo­nen tar­koit­taa ka­pe­aa elä­män ihan­net­ta, jos­sa hy­vin­voin­ti miel­le­tään vain ta­lous­kas­vuk­si. Elä­mä ki­tey­tyy sil­loin työs­sä­käyn­nin ja ku­lut­ta­mi­sen ym­pä­ril­le.

– Edis­ty­mis­tä osoi­te­taan suo­ri­te­mää­rän li­sään­ty­mi­sel­lä, mut­ta elä­män suu­rem­mat si­säl­löt ovat ha­ku­ses­sa, Sa­lo­nen tii­vis­tää.

Kai­kes­sa yti­mek­kyy­des­sään ti­lan­ne Suo­mes­sa on tämä: meil­lä hy­vin­voin­nin puit­teet ovat maa­il­man pa­ras­ta laa­tua – se on to­det­tu lu­kui­sis­sa on­nel­li­suus­mit­tauk­sis­sa, jois­sa Suo­mi keik­kuu kär­ki­si­joil­la vuo­si toi­sen­sa pe­rään.

Sil­ti tun­tuu, et­tä meil­lä on pal­jon yk­si­näi­syyt­tä ja ah­dis­tus­ta. Kou­lu­lai­set­kin tun­tu­vat uu­pu­van. Mis­tä ris­ti­rii­tai­nen vai­ku­tel­ma syn­tyy?

– Tuo on juu­ri se jut­tu, Sa­lo­nen sa­noo.

– Olem­me ra­ken­ta­neet on­nel­li­suut­ta tu­ke­van yh­teis­kun­nan, jos­sa kan­sa­lai­set voi­si­vat ku­kois­taa. Elin­ta­so on kui­ten­kin vain elä­män ku­lis­sia. Meil­lä on hie­not ku­lis­sit, mut­ta näy­tel­män juo­ni on hu­kas­sa.

 

Sa­lo­nen to­te­aa, et­tä so­tien jäl­keen Suo­mes­sa al­koi kiih­keä köy­hyy­des­tä ir­tau­tu­mi­nen. Se on­nis­tui, mut­ta suo­rit­ta­mi­sen vaih­de jäi erääl­lä ta­val­la pääl­le. Ta­lou­den ar­vot ajoi­vat muun yli, ku­ten mo­nis­sa muis­sa­kin ke­hit­ty­neis­sä mais­sa.

– Olem­me ra­ken­ta­neet jär­jes­tel­män, joka pe­rus­tuu ta­lous­kas­vu­pak­koon. Toi­sin sa­no­en mi­kään ei rii­tä. Ta­lous­kas­vua var­ten elä­mi­nen on lii­an pie­ni tar­koi­tus ai­nut­ker­tai­sel­le elä­mäl­le, Sa­lo­nen huo­maut­taa.

Vie­lä yk­si ker­to­mus Af­ri­kas­ta.

– Olim­me ker­ran mat­kal­la Län­si-Af­ri­kan Gui­ne­as­sa ja py­säh­dyim­me pik­ku­ky­lään syö­mään. Ruo­ka­pai­kas­sa oli hie­no pöy­tä­lii­na, ja oli­sim­me ha­lun­neet os­taa sen mu­kaan. Pyy­sim­me, et­tä sen voi­si li­sä­tä las­kuun, Sa­lo­nen muis­te­lee.

Tar­joi­li­ja ei lot­kaut­ta­nut kor­vaan­sa pyyn­nöl­le, ei myös­kään pai­kan omis­ta­ja.

– Se on Co­nak­rys­ta (Gui­ne­an pää­kau­pun­gis­ta), he to­te­si­vat yk­si­kan­taan.

– Pää­kau­pun­gis­ta saa­dun pöy­tä­lii­nan ar­vo ei ol­lut ra­has­sa mi­tat­ta­vis­sa. Me län­si­mai­set ih­mi­set ole­tam­me, et­tä kaik­ki on kau­pan, Sa­lo­nen to­te­aa.

– Jos kaik­ki on os­tet­ta­vis­sa, ar­vo­poh­ja mu­re­nee. Elä­mäs­tä hä­vi­ä­vät ank­ku­ri­pai­kat.

On ole­mas­sa kah­den­lais­ta hy­vin­voin­tia, jot­ka ih­mi­se­lä­mäs­sä kie­tou­tu­vat toi­siin­sa. Toi­nen pe­rus­tuu mie­li­hy­vään, toi­nen mer­ki­tyk­sel­li­syy­teen. Vie­lä an­tii­kin ai­kaan hy­vin­voin­nin kä­si­tys ra­ken­tui näis­tä mo­lem­mis­ta. Oma ai­kam­me näyt­tää pai­not­ta­neen mie­li­hy­vän ta­voit­te­lua, mut­ta mer­ki­tyk­sel­li­syy­den ko­ke­mus on se, joka kan­taa pi­dem­mäl­le.

Se voi myös osoit­taa po­lun koh­ti kes­tä­vyys­siir­ty­mää eli pla­nee­tan kan­nal­ta ys­tä­väl­li­sem­pää elä­män­muo­toa. Muu­tok­sen tar­ve on joka ta­pauk­ses­sa väis­tä­mä­tön.

– Jos ajat­te­lem­me hy­vin­voin­tia pelk­kä­nä ai­neel­li­se­na elin­ta­so­na, kes­tä­vyys­siir­ty­mä voi tun­tua luo­pu­mi­sel­ta. Jos taas ajat­te­lem­me hy­vin­voin­tia mer­ki­tyk­sel­li­syy­den nä­kö­kul­mas­ta, se voi­kin ol­la me­nes­tys­ta­ri­na, Sa­lo­nen sa­noo.

Tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, et­tä roi­nan li­sää­mi­seen pe­rus­tu­va eteen­päin­me­non idea ei enää kan­nat­te­le mei­tä. Tut­ki­muk­sin on myös to­det­tu, et­tä pon­nis­te­lu hy­vän puo­les­ta kas­vat­taa tyy­ty­väi­syy­den tun­net­ta. Vaik­ka siir­ty­mä kes­tä­väm­pään elä­män­ta­paan ei ole help­po, ha­lua sii­hen on sil­ti pal­jon. Elin­kei­no­e­lä­män val­tuus­kun­nan teet­tä­mäs­sä asen­ne- ja ar­vo­tut­ki­muk­ses­sa to­det­tiin, et­tä pe­rä­ti 70 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta toi­voo ko­ro­na­pan­de­mi­an ole­van al­ku ke­hi­tyk­sel­le, jon­ka myö­tä ku­lut­ta­mi­nen vä­he­nee py­sy­väs­ti. Sa­man­kal­tai­nen tun­tu­ma Sa­lo­sel­la on ol­lut myös asi­an­tun­ti­ja­se­mi­naa­rien pu­hu­ja­na.

Hä­nen saa­man­sa pa­lau­te on usein tä­män kal­tais­ta: ”Sa­noi­tit sen, mitä olen aja­tel­lut.”

Mie­lek­kyy­den puut­tees­ta ver­soo her­käs­ti mi­tät­tö­myy­den ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tei­ta.

Jos nyt siis juo­ni tun­tuu ole­van hu­kas­sa ja elä­mä on ty­pis­ty­nyt pel­käk­si kil­pai­le­mi­sen put­kek­si, Sa­lo­nen kan­nus­taa aloit­ta­maan mer­ki­tyk­sel­li­syy­den et­sin­nän kuu­los­te­le­mal­la het­kiä, jol­loin voi tun­tea ole­van­sa osa ko­ko­nai­suut­ta, ei ir­ral­laan.

– Sitä voi ko­kea mo­nel­la ta­val­la. Kyt­kös­ten kaut­ta ajat­te­le­mi­nen te­kee meil­le hy­vää. Sen voi ko­kea vaik­ka lu­ke­mal­la kir­jaa ja eläy­ty­mäl­lä tois­ten elä­mään, tai is­tu­mal­la ran­ta­kal­li­ol­la tun­tien, et­tä näin ovat is­tu­neet su­ku­pol­vet en­nen mi­nua. Tai kat­se­le­mal­la lin­tu­ja, jois­sa on sa­maa elä­mää kuin mi­nus­sa it­ses­sä­ni, vaik­ka ne ovat niin eri­lai­sia olen­to­ja. Elä­män ih­met­te­ly it­ses­sään on ta­voit­te­le­mi­sen ar­vois­ta, hän sa­noo.

Yh­tey­den ko­ke­mus syn­tyy myös ilo­jen ja su­ru­jen ja­ka­mi­ses­ta tois­ten kans­sa. Edis­tyk­sen mit­ta­rit vain ei­vät tun­nis­ta run­sau­den ko­ke­mus­ta, joka näis­tä ti­lan­teis­ta avau­tuu.

– Olen mu­ka­na ta­ri­nas­sa, jota kir­joi­te­taan yh­des­sä, Sa­lo­nen ku­vai­lee.

 

Mo­nis­ta voi tun­tua, et­tei yk­si ih­mi­nen voi ko­vin pal­jon. Sa­lo­nen muis­tut­taa, et­tä Me too -lii­ke­kin al­koi yh­des­tä ai­no­as­ta ih­mi­ses­tä, mut­ta se mul­lis­ti sil­ti ajat­te­lua kaik­ki­al­la.

– Asi­an edis­tä­mis­tä on jo se, et­tä pi­tää toi­veik­kuut­ta yl­lä ja ryh­tyy rat­kai­se­maan asi­oi­ta, jot­ka tuot­ta­vat toi­vot­to­muut­ta, hän kan­nus­taa.

 

Sa­lo­nen to­te­aa, et­tä myös kir­kol­la on tär­keä teh­tä­vä. Se voi osal­taan oh­ja­ta mer­ki­tyk­sel­lis­ten si­säl­tö­jen ää­rel­le, sil­lä sen mis­si­o­na on ih­mi­sen luo­vut­ta­ma­ton ar­vo.

– Kirk­ko voi myös ol­la konk­reet­ti­nen rat­kai­su­jen et­si­jä il­mas­ton­muu­tok­ses­sa. Sen roo­li­na on pi­tää kiin­ni tu­le­vai­suu­des­ta ja toi­vos­ta, hän sa­noo.

Sa­lo­nen on miel­ty­nyt ar­mon kä­sit­tee­seen. Se on jo­ta­kin ko­vin eri­lais­ta kuin kil­pai­lu­kes­kei­sen yh­teis­kun­nan ko­vuus.

– Ar­mo tun­nis­taa kes­ke­ne­räi­syy­den, mut­ta ra­ken­taa sii­tä huo­li­mat­ta tu­le­vai­suut­ta, hän sa­noo.

– Ar­mos­sa on jo­ta­kin yle­vää ja kau­nis­ta. Se re­so­noi tä­män ajan kans­sa, jos­sa mi­kään ei tah­do riit­tää. Ar­mo ei hei­tä hans­ko­ja tis­kiin.

4 asi­aa, jot­ka saa­vat hy­vin­voin­nin asi­an­tun­ti­jan voi­maan hy­vin

Kes­tä­vän hy­vin­voin­nin asi­an­tun­ti­ja Ar­to O. Sa­lo­nen on syn­ty­nyt vuon­na 1964. Lah­te­lai­sen Tii­ris­maan mu­siik­ki­lu­ki­on kas­vat­ti viih­tyi uran­sa alus­sa mu­sii­kin pa­ris­sa rum­pa­li­na, kos­ke­tin­soit­ta­ja­na ja tuot­ta­ja­na. Hän kou­lut­tau­tui kas­va­tus­tie­tei­den mais­te­rik­si Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa, väit­te­li kas­va­tus­tie­tei­den toh­to­rik­si vuon­na 2010 ja työs­ken­te­lee ny­kyi­sin pro­fes­so­ri­na Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa sekä tie­de­reh­to­ri­na Snel­l­man-ke­säy­li­o­pis­tos­sa. Hä­nel­lä on do­sen­tuu­rit myös Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa ja Maan­puo­lus­tus­kor­ke­a­kou­lus­sa, ja hän on kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen asi­an­tun­ti­ja­pa­nee­lin jä­sen. Sa­lo­nen asuu Hel­sin­gis­sä.

Tut­ki­mus­työs­sään Sa­lo­nen et­sii rat­kai­su­ja ih­mi­sen ja pla­nee­tan hy­vin­voin­nin ky­sy­myk­siin, mut­ta täs­sä asi­oi­ta, jot­ka li­sää­vät hä­nen omaa hy­vin­voin­ti­aan:

1 ”Ai­to läs­nä­o­lon ko­ke­mus koh­taa­mi­sis­sa sekä kes­ki­näi­nen kun­ni­oi­tus.”

2 ”Uu­den­lai­siin asi­oi­hin ha­vah­tu­mi­nen. Ilah­duin äs­ket­täin erään jat­ko-opis­ke­li­jan te­ke­mäs­tä työs­tä, jos­sa oli suo­ras­taan maa­il­maa muut­ta­via tut­ki­mus­tu­lok­sia. Se tyy­dyt­tää sy­väs­ti tut­ki­jan miel­tä.”

3 ”Tu­li­nen, roh­ke­as­ti maus­tet­tu ruo­ka. Toi­sin sa­no­en chili ja val­ko­si­pu­li.”

4 ”Hiih­tä­mi­nen. Sal­paus­se­läl­lä vart­tu­nee­na olen op­pi­nut hiih­tä­mi­sen ilot. Ke­säi­sin hiih­dän myös rul­la­suk­sil­la.”