Kan­sa, joka pi­mey­des­sä va­el­taa, nä­kee suu­ren va­lon. Niil­le, jot­ka asu­vat kuo­le­man var­jon maas­sa, lois­taa kirk­kaus. (Jes 9:1)

Mi­ten ras­kaal­ta pi­mey­des­sä va­el­ta­mi­nen on tun­tu­nut­kin!  Kaik­ki se, mitä maa­il­mas­sa on ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na ta­pah­tu­nut. Pit­kään jat­ku­neet so­dat ja konf­lik­tit, joil­le ei näy lop­pua. Asi­at, jot­ka tuo­vat mu­kaan huo­let ja pe­lot. Tois­tu­vat pu­heet sii­tä, mi­ten epä­toi­vois­ta ai­kaa eläm­me ja mi­ten koko tu­le­vai­suus on uhat­tu­na. Pi­mey­den pai­no on mo­nel­le lii­an ras­kas. Yö tun­tuu lop­pu­mat­to­mal­ta ja huo­mis­ta ei enää ole.

Mut­ta jo kau­an sit­ten, ai­van en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na, se ta­pah­tui. Yön pi­mey­den kes­kel­le puh­ke­aa valo, jota kaik­ki var­jot pa­ke­ne­vat. Va­lon tuo mu­ka­naan sei­meen­sä ka­pa­loi­tu pie­ni lap­si, Jee­sus. Hän, joka on Va­pah­ta­ja ja Kris­tus. Hä­nes­tä Jo­han­nes kir­joit­taa evan­ke­liu­mis­saan näin: "Valo lois­taa pi­mey­des­sä, pi­meys ei ole saa­nut sitä val­taan­sa."

Sei­men lap­sen, Kris­tuk­sen tuo­ma valo on yhä, tä­nä­kin jou­lu­na tääl­lä. Valo, joka voi syt­tyä ja va­lais­ta kai­kis­sa tä­män maa­il­man lou­kois­sa­kin. Kris­tus it­se te­kee lu­pauk­sen, joka lau­sut­tiin tur­vak­se­ni jo elä­mä­ni al­ku­tai­pa­leel­la, kas­te­het­kel­lä: "Minä olen maa­il­man valo. Se joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo."

Kuo­le­man var­jon maas­sa jou­tuu niin moni kul­ke­maan. Jou­lun juh­la tuo mu­ka­naan kai­pauk­sen ja ikä­vän, mo­net muis­tot het­kis­tä, jol­loin hän vie­lä oli tääl­lä. Var­jot ei­vät ka­toa, mut­ta sil­ti kaik­ki ei pei­ty­kään pi­me­ään.  On tie, joka vie var­jo­jen maas­ta kul­ki­jan­sa  ker­ran sin­ne, mis­sä valo ei enää vaih­du var­jok­si.

Sei­men las­ta kut­su­taan Rau­han Ruh­ti­naak­si (Jes 9:5). Hän voi tuo­da mu­ka­naan rik­kou­tu­nee­seen ja vä­ki­val­taan sor­tu­nee­seen ih­mis­ten maa­il­maan so­vin­non, tien rau­haan ja uu­den alun. Vaik­ka var­jot yhä  vain kas­vai­si­vat, huo­mi­nen ei pei­ty pi­me­ään.

Ja tä­nä­kin jou­lu­na kai­ku­vat kir­kois­sa en­ke­lin sa­nat: "Äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra."

Jou­lun va­loa ja rau­haa si­nul­le!

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra