Mitä mi­nun pi­täi­si teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män? Tämä ky­sy­mys tai­taa ol­la ai­ka kau­ka­na ny­kyih­mi­sen elä­män­ky­sy­myk­sis­tä. Vai­kut­taa, et­tä täs­sä ajas­sa olem­me kiin­nos­tu­neem­pia tä­män­puo­lei­ses­ta hy­väs­tä elä­mäs­tä kuin tuon­puo­lei­ses­ta.

Mut­ta niin se oli en­nen­kin, ei­vät ih­mi­set ole mik­si­kään muut­tu­neet. Ni­mit­täin Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mi (Mark. 10:17–27) ker­too mie­hes­tä, joka oli teh­nyt elä­mäs­sään par­haan­sa ja vie­lä ha­lu­si var­mis­tel­la Jee­suk­sel­ta, mi­ten kuo­le­man jäl­keen sai­si vie­lä hy­vän osan. Mut­ta Jee­suk­sen vas­taus ai­heut­ti hä­nel­le pet­ty­myk­sen: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on ja an­na ra­hat köy­hil­le, sit­ten si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa.” Mies läh­ti su­rul­li­se­na Jee­suk­sen luo­ta pois. Siis to­si­a­si­as­sa hän sit­ten­kin oli kiin­nos­tu­neem­pi omas­ta tä­män­puo­lei­ses­ta hy­vin­voin­nis­taan kuin tuon­puo­lei­ses­ta, saa­ti lä­him­mäis­ten hy­vin­voin­nis­ta täs­sä ajas­sa.

Ta­paus saa ope­tus­lap­set kau­his­te­le­maan, mi­ten ku­kaan voi pe­las­tua kuo­le­man­sa jäl­keen.

Ker­to­mus päät­tyy Jee­suk­sen sa­noi­hin: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.” Jee­suk­sen vas­taus­ta on tul­kit­tu, et­tä ih­mi­nen ei voi omil­la hy­vil­lä te­oil­laan pe­las­tua, kos­ka ih­mi­nen ei ole hyvä, vaan vain yk­sin Ju­ma­la on hyvä. Mut­ta Ju­ma­lan avul­la, us­ko­mal­la Jee­suk­sen Kris­tuk­sen so­vit­ta­neen mei­dän syn­tim­me, voim­me pe­las­tua. Oman pa­huu­den tun­nus­ta­mi­nen ja Ju­ma­lan hy­vyy­den vas­taa­not­ta­mi­nen an­ta­vat pe­rin­nön ian­kaik­ki­suu­des­sa.

Kris­tit­ty ei tee hy­vää sik­si, et­tä saam­me pe­rin­nön ian­kaik­ki­suu­des­sa, vaan us­ko Ju­ma­lan hy­vyy­teen mei­tä koh­taan saa mei­dät te­ke­mään hy­viä asi­oi­ta toi­sil­le. Tämä on liit­ty­mis­tä Ju­ma­lan hy­vyy­den kier­to­kul­kuun ja jos mah­dol­lis­ta, Ju­ma­la pe­las­taa vie­lä mei­dät ian­kaik­ki­seen elä­mään. Ker­ran eräs seu­ra­kun­ta­lai­nen sa­noi, et­tä ”pa­rem­pi on pe­la­ta var­man pääl­le: us­koa kuin ol­la us­ko­mat­ta ja ka­tua kuo­le­man jäl­keen, et­tä oli­si sit­ten­kin kan­nat­ta­nut.” Ja on­han täs­sä us­ko­mi­ses­sa se­kin hyvä puo­li, et­tä se tuot­taa pal­jon hy­vää jo tä­män puo­lei­sel­le elä­mäl­le – oi­kein käy­tet­ty­nä.

Kir­joit­ta­ja on lä­he­tyk­sen ja Ve­si­kan­san alu­e­pap­pi Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­sa.