Sana sinulle: Armon lähettiläät
Fotoline
”Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen.” (Ef. 6:14–18.)
Kirkkovuosi kääntyy marraskuussa loppuaan kohti. Tuomiosunnuntain jälkeen alkaa uusi kirkkovuosi ja adventtiaika johdattaa joulua kohti. Ennen tätä on uskonpuhdistuksen sunnuntai.
Uskonpuhdistuksen käsite yhdistyy – ehkä myös rajoittuu – Martti Lutheriin ja siihen, mitä hän halusi muuttaa katolisen kirkon korostuksissa. Uskonpuhdistuksen myöhempi tarkastelu kietoutuu silloin siihen, mitä Luther löysi tai, mikä on Lutherin löytöjen merkitys meille tänään.
Uskonpuhdistuksen sunnuntain toisen lukukappaleen Raamatun teksti evästää meitä siihen, miten meidän tulee valmistautua elämään uskoamme todeksi arjessa. Uskonelämämme ei rajaudu kirkkoihin tai seurakunnan kiinteistöihin, vaan meitä kutsutaan toimimaan Jumalan työtovereina arjen tehtävissä: käsinä ja jalkoina, äänenä ja korvina. Jumalan luomistyö jatkuu siinä, miten rakkaus löytää tapoja palvella.
Varustus kuvaa todellisuutta. Uskova ei voi odottaa elämältä ja kanssaihmisiltä pelkästään myötätuulta ja lämmintä vastaanottoa. Joudumme perustelemaan uskoamme ja kohtaamaan kysymyksiä, joissa toteamme avuttomuutemme. Silloin on hyvä muistaa, että kuljetamme rauhan sanomaa turvanamme Jumalalta tuleva hurskaus ja oikeamielisyys. Silloin emme valmistaudu vihollisen, vaan lähimmäisen kohtaamiseen. Silloin emme etsi sitä, kuka sanoo viimeisen tai painavimman näkemyksen.
Armon lähettiläinä edustamme häntä, joka uudestaan ja uudestaan yllättää rakkaudellaan. Armo merkitsee Jumalan tapaa katsoa meitä, avointa, mahdollisuuksia näkevää ja mahdollisuuksia tarjoavaa katsetta. Se katse on toisenlainen kuin se, millä me katsomme toisiamme ja itseämme.
Uskonpuhdistus jatkuu siellä, missä armon lempeä ja lämmin katse saa olla totta ja vaikuttaa. Tähän meitä kutsutaan toimimaan rukoillen ja anoen.
Kirjoittaja on Kärkölän kappeliseurakunnan vs. kappalainen.