Meille Lahti edustaa onnea ja hyvää elämää
Valtakunnalliset Lahtea koskevat uutiset ovat usein surullisen kielteisiä. Pieni otos viime vuoden mediaotsikoita sisältää sellaisia sanoja kuin ”laaja rikosvyyhti”, ”konepistoolijengi”, ”alueen suurin huumerikosjuttu”…
Negatiiviset otsikot peittävät alleen ihastuttavan kaupungin. Meille Helsingissä asuville mökkiläisille Lahden seutu edustaa onnea, iloa – ja hyvää elämää. Hankimme vapaa-ajan asunnon Nastolasta yhdeksän vuotta sitten, ja Lahden alue on tullut meille pikkuhiljaa tutuksi. Meille sana Lahti tuo mieleen muun muassa auringossa lämpiävän havumetsän, rantahiekan avantotossuissa, halkojenhakkuun ja loikoilun laiturinnokassa. Ja maailman ystävällisimmät naapurit, jotka lahjoittavat meille jouluna kuusen tai tekevät lähipelloille ladut.
Rannassa sijaitsevalta maailmanparannuspenkiltä on vuodenajasta riippumatta henkeäsalpaavan kauniit näkymät järvenselälle, siinsi se sitten kesällä sinisenä, talvella kimallellen paksussa jää- ja lumipeitteessä ja jopa marraskuussa sadassa harmaan eri sävyssä. Käynnit kaupungin upeissa kirjastoissa, ostokset torilla ja lounas mukavassa kahvilassa ovat paikallista luksusta. Kaikki on lähellä, elämän tahti rauhallinen.
Lahti on paljon enemmän tätä kuin otsikkomaailmaa – harmi vain, että monet ulkopuoliset eivät sitä tiedä.
Myös pinnallisia seikkoja syvemmällä tavalla Lahdella menee hyvin. Yksi esimerkki siitä on, että Lahdessa on aktiivista yhteistyötä eri kirkkokuntiin ja kristillisiin yhteisöihin kuuluvien kesken ja esimerkiksi ukrainalaiset on otettu lämpimästi vastaan ja kiinteäksi osaksi seurakuntaelämää. Vuosikymmeniä jatkunut esimerkillinen yhteistyö erilaisista taustoista tulevien kristittyjen kesken luo hyvää henkeä, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä, joka säteilee laajemmallekin.
Lämpimät suhteet ja yhteinen tekeminen toisella tavalla uskovien kesken ei ole tänä päivänä selviö, ehkä jopa päinvastoin. Aikamme suosii jyrkkyyttä, vetäytymistä omiin kupliin, vastakkainasettelua ja terävää arvostelua väärällä tavalla ajattelevia kohtaan. Sosiaalinen media voimistaa polarisoivaa kehitystä, joka uhkaa vaurioittaa ihmisten välisiä suhteita myös fyysisessä tosimaailmassa. Kunnioituksen ja arvostuksen ilmapiirin säilyttämiseksi tarvitaan tietoista työtä – ja sitä Lahdessa on tehty ja tehdään.
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan seurakunnista 60 prosenttia vahvistaa työssään kristittyjen keskinäistä yhteyttä, eli ekumeniaa. Seurakunnista 75 prosenttia on järjestänyt ekumeenista toimintaa ja puolet siitä on säännöllistä. Vaikka luvut ovat hyviä, aina voimme parantaa, Lahden innostavan esimerkin mukaisesti.
Jeesus kehotti meitä seuraajiaan rakastamaan toisiamme, niin kuin hän on rakastanut meitä, jotta ”kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni”.
Näissä rakkauden ja ykseyden jalanjäljissä on hyvä kulkea.
Kirjoittaja on Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri.

