Markku Ojanen: Syvä kunnioitus rikastaa elämää
Psykologian tutkimuksissa on viime vuosina esiintynyt englanninkielinen sana awe, joka tarkoittaa syvää kunnioituksen tai ihailun kokemusta. Jokin kohde tai asia valtaa mielen niin voimakkaasti, että kaikki huomio keskittyy siihen. Tätä kokemusta on vaikea sanoittaa, koska se on niin kokonaisvaltainen. Usein tuon kokemuksen aikana herää kysymys ”voiko noin kaunista olla, miten se on mahdollista”? Kokemuksen aikana tunteet vaihtelevat, sillä mukana voi olla pelkoa, iloa, hämmästystä, kiitollisuutta ja rakkautta. Kokemus tuntuu niin suurelta, että se ei mahdu tietoisuuteen ja pursuaa sen yli esimerkiksi ilon purkauksena.
Ilman tätä kokemusta uskontoja on vaikea ymmärtää. Kristinuskon piirissä syvä kunnioitus syntyy koskettavista teksteistä, musiikista, kirkon kauneudesta, ehtoollisesta tai kasteesta.
Hiljattain tämä tunne valtasi minut seuratessani erään lapsen kastetta. Koronan vuoksi kirkko oli lähes tyhjä, vain päähenkilöt, lapsi, vanhemmat ja pappi, olivat paikalla. Ehkä paikalla oli myös kummeja, mutta huomioni keskittyi vain tuohon lapseen. Kyyneleet tulivat silmiin. Samalla rukoilin sydämestäni, että elämä kohtelisi lempeästi tuota lasta ja että kaikki kävisi lopulta hyvin ja että hän olisi onnellinen ja kokisi elämässään mielekkyyttä. Tietenkin myös omien lasteni syntymä on tuottanut tuon kokemuksen ja samoin myös heidän kasteensa.
Musiikin piirissä oratoriot ja esimerkiksi Beethovenin yhdeksännen loppuosa tuottavat suurta kunnioitusta. Kuinka jotakin tuollaista on voitu säveltää ja kuinka sitä voi soittaa ja laulaa niin ihmeellisen kauniisti?
Monien muiden tavoin voin luonnossa kokea syvää kunnioitusta. Vesiputoukset vetävät minua puoleensa. Voin katsella niitä vaikka kuinka kauan. Myös korkeiden puiden keskellä voi syntyä syvän kunnioituksen kokemus. Monille meri tai korkea vuori tuottaa näitä kokemuksia.
Vielä on yksi asia, joka minulle tuottaa syvää kunnioitusta. Kun luen ihmisistä, jotka ovat oman henkensä kustannuksella pelastaneet vieraita ihmisiä, silloin koen sekä ihailua että kiitollisuutta. Se lisää uskoa siihen, että ihminen ei ole vain itsekäs olento, sillä hänessä on myös halua auttaa hädässä olevaa lähimmäistään.
Syvän kunnioituksen hetket ovat ohikiitäviä, mutta arvokkaita. Tuon kokemuksen aikana myös hyväntahtoisuus lisääntyy, koska silloin haluaisi syleillä koko maailmaa. Psykologiset tutkimukset kertovat, että taipumus kokea syvää kunnioitusta on yhteydessä avuliaisuuteen ja että välittömän kokemuksen aikana hyväntahtoisuus ja avuliaisuus lisääntyvät. Usein oman pienuuden kokeminen on se tekijä, joka lisää myönteisyyttä muita ihmisiä kohtaan. Lisäksi tällaiset kokemukset vähentävät materialistia taipumuksia. Ostaminen ja kuluttaminen eivät tunnu tärkeiltä, kun saa kokea jotakin todella koskettavaa ja arvokasta.
Vaikka usein on kyse hetkellisistä kokemuksista, tuo kokemus voi olla niin järisyttävä, että se johtaa perusteelliseen arvojen ja elämäntapojen muutokseen. Voimakas syvän kunnioituksen kokemus Raamatun tekstin äärellä on monille ollut sysäys hengelliseen uudistumiseen.
Kirjoittaja on psykologian emeritusprofessori, onnellisuudentutkija ja tietokirjailija.