Markku Ojanen: Miksi autamme vieraita ihmisiä?
Tämä on kummallista, jos ihminen on itsekäs olento, niin kuin usein väitetään. Sellaisena hänet on usein kuvattu biologiassa ja psykologiassa. Biologisen evoluution näkökulmasta vieraan ihmisen auttaminen on tuhlausta. Koska omien geenien säilyminen on tärkeintä, miksi silloin on syytä auttaa muita? Evoluutiolla voi perustella saman lajin yhteistoimintaa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, mutta miksi jopa oma eloonjääminen voidaan asettaa vaaraan?
Psykologi Christian Miller on osoittanut, että voimme ymmärtää yhteistoiminnan ja ystävällisyyden vieraita kohtaan, mutta universaaleja, kaikkia koskevia eettisiä periaatteita on vaikea selittää evoluution avulla. Kyseessä on samantapainen selittämätön askel kuin ihmisen tietoisuuden kehittyminen. Ihmisyyden idean laajeneminen kaikkia ihmisiä koskeviksi on ihmeellistä. Kuinka itsekäs, selviytymisestään kamppaileva olento voi niin täysin voittaa oman itsekkyytensä?
Tunnemme parhaiten Jeesuksen ja Paavalin ihmisyyttä laajentavat tulkinnat. Ranskalainen filosofi Alain Badiou, vakaumuksellinen ateisti, korostaa Paavalin suurta merkitystä. Paavali lausui nuo hienot sanat Jumalan lasten yhtäläisestä arvosta.
Nämä sanat perustuivat Jeesuksen opetukseen. Niitä Badiou kuvaa kirjassaan Apostoli Paavali: Universalismin perustaja näin:
"Ennenkuulumattomasti Paavali erottaa totuuden kaikesta yhteisön sidonnaisuudesta, olkoonpa kyse sitten kansasta, kaupungista, valtiosta tai valtakunnasta, alueesta tai yhteiskuntaluokasta.
Kuinka kirkkaasti Paavalin sanat tässä tilanteessa soivatkaan, nuo aidosti tyrmistyttävät sanat, kun otetaan huomioon antiikin maailman tavat: 'Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen'! (Gal. 3:28.)
Vaikka Paavali itse onkin Rooman kansalainen ja vieläpä ylpeä sellainen, hän ei koskaan salli minkään oikeudellisen kategorian määritellä kristillistä subjektia. Orjat, naiset, kaikki ammatit ja kansallisuudet hyväksytään ilman rajoituksia ja etuoikeuksia."
Nykyajan tiede vieroksuu selityksiä, joissa vedotaan poikkeusyksilöihin, kuten Paavaliin, mutta monilla elämänalueilla tällaiset henkilöt ovat käynnistäneet suuria muutoksia, sekä hyviä että pahoja. Aatteiden ja arvojen muutoksissa he jouduttavat moraalin kehitystä silloin, kun he korostavat ihmisyyden merkitystä. Koska ihmisyys on kaikkien ihmisten yhteinen ominaisuus, se antaa mahdollisuuden ja oikeuden auttaa myös aivan vierasta ihmistä. Onhan hän yhtä arvokas ihmisenä kuin minäkin. Miksi siis en auttaisi häntä? ”Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen” (Kol. 3:12).
Kirjoittaja on psykologian emeritusprofessori, onnellisuustutkija ja tietokirjailija.