Mök­ki­pai­kan ran­ta­mai­se­ma lo­ka­kuun aa­mu­au­rin­gos­sa miel­lyt­ti: jär­ven pin­ta läi­käh­te­li, ha­vu­puut hu­mi­si­vat ran­noil­la, lä­hi­mail­la­kaan ei ol­lut mui­ta ih­mi­siä. Rau­ha rik­koon­tui ra­di­ouu­ti­siin. Ne ker­toi­vat la­jien mo­ni­nai­suu­den hä­vi­ä­mi­ses­tä ja il­mas­ton läm­pe­ne­mi­sen kiih­ty­mi­ses­tä.

Huo­li nou­si: mi­ten lap­sem­me pär­jää­vät, kun ai­kui­set tu­ho­a­vat elä­män edel­ly­tyk­siä maa­pal­lol­la? Aloin poh­tia, mis­tä voi­si saa­da vas­ta­voi­maa pes­si­mis­ti­seen tu­le­vai­suu­den­ku­vaan.

Aloin tut­kia tie­to­kir­jai­li­ja Pasi No­ke­lai­sen te­os­ta Maa­il­man­lop­pu pe­rut­tu (Gum­me­rus 2023). Hä­nen mie­les­tään elä­mä voi­si jat­kua pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen vä­he­ne­vien re­surs­sien maa­il­mas­sa, jos siir­ryt­täi­siin uu­den­lai­seen kier­to­ta­lou­teen, joka oli­si enem­män kuin kier­rä­tys­ta­lous.

Esi­mer­kik­si teks­tii­li­te­ol­li­suu­den ai­heut­ta­mat pääs­töt ovat muut­tu­neet pi­ka­muo­ti­kult­tuu­rin ta­kia val­ta­vik­si. Nämä pääs­töt las­ki­si­vat glo­baa­lis­ti 44 pro­sent­tia, jos vaat­tei­ta käy­tet­täi­siin kak­si ker­taa pi­tem­pään kuin ny­kyi­sin.

Mi­nul­le oli uut­ta se­kin, et­tä Lego-pa­li­koi­ta on val­mis­tet­tu kas­vi­poh­jai­ses­ta muo­vis­ta ja vaat­tei­ta he­del­mien kuo­ris­ta tai veh­nän ol­jis­ta. Tie­to­kir­jai­li­jal­la oli en­nak­ko­luu­lot­to­mia esi­merk­ke­jä uu­den­lai­sis­ta tuo­tan­nois­ta ja pal­ve­luis­ta. Te­ok­seen tu­tus­tut­tu­a­ni pää­tin jät­tää tal­vi­ta­kin os­ta­mat­ta ja vie­dä pi­tä­mät­tö­miä syys­vaat­tei­ta­ni kirp­pu­to­ril­le.

Mö­kin kir­ja­hyl­lyn Raa­ma­tus­ta läh­din se­lai­le­maan oh­jei­ta ja toi­voa ym­pä­ris­tö­a­si­oi­hin. Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa ei tie­tys­ti­kään ole sel­viä luon­to­käs­ky­jä. Sil­ti evan­ke­liu­mien va­los­sa on läh­te­mä­tön to­si­a­sia, et­tä Jee­sus eli ja opet­ti kun­ni­oit­ta­vas­sa yh­tey­des­sä luon­toon. Tämä vies­ti on tar­peel­li­nen meil­le: ny­kyih­mi­sen on tär­ke­ää pyr­kiä koh­tuul­li­seen ku­lut­ta­mi­seen ja luon­non suo­je­le­mi­seen.

Kun ih­mi­nen voi ko­kea voi­van­sa vai­kut­taa asi­oi­hin, toi­vo el­pyy ja ta­pah­tuu voi­maan­tu­mis­ta. Kun teen jo­tain konk­reet­tis­ta – esi­mer­kik­si vien vaat­tei­ta­ni kier­rä­tyk­seen ja han­kin siel­tä it­sel­le­ni tar­peel­lis­ta – voin ol­la sääs­tä­mäs­sä maa­pal­lon re­surs­se­ja. Kris­ti­tyl­le toi­vo on­kin kes­kei­nen voi­ma­va­ra.

Oli­si­ko niin, et­tä ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von ja maan­pääl­li­sen aut­ta­mis­työn yh­dis­ty­mi­nen on mie­le­käs­tä vas­ta­voi­maa pes­si­mis­mil­le? Toi­vo kas­vaa kuin si­na­pin­sie­men, ja pie­nis­tä te­ois­ta tu­lee Ju­ma­lan siu­nauk­ses­sa suu­ria ja vai­kut­ta­via.

Kir­joit­ta­ja on Lau­neen seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­pas­to­ri.