Äl­kää pe­lät­kö! En­ke­lin ter­veh­dys tois­tuu Raa­ma­tus­sa mon­ta ker­taa. Jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le, lau­maan­sa var­ti­oi­vil­le yö­työ­läi­sil­le. Kuu­kau­sia ai­em­min jo Joo­se­fil­le, jon­ka per­hee­seen tuo mer­kil­li­nen lap­si syn­tyy.

Mil­lai­se­na vuo­si 2020 tul­laan muis­ta­maan tu­le­vai­suu­des­sa? Ai­na­kin mo­nien pel­ko­jen vuo­te­na. Ko­ro­na­vi­ruk­sen ta­kia on Suo­mi­kin ol­lut en­sim­mäis­tä ker­taa val­mius­lain­sää­dän­nön alai­se­na sit­ten so­ta­vuo­sien. Pel­koa olem­me tun­te­neet lä­heis­tem­me ja it­sem­me puo­les­ta, työ­paik­ko­jen ja tu­le­vai­suu­den puo­les­ta, kou­lu­pu­dok­kai­den ja yk­sin jää­vien puo­les­ta. Pel­koa ei noin vain pu­hal­le­ta pois, mut­ta sil­ti saam­me ker­ra­ta toi­sil­lem­me en­ke­lin sa­no­man: ”Äl­kää pe­lät­kö!”

Pe­lois­saan oli­vat en­sim­mäi­se­nä jou­lu­yö­nä esi­kois­taan odot­ta­va nuo­ri nai­nen, isyy­ten­sä epä­var­muu­den kans­sa kamp­pai­le­va mies, häm­men­tä­vät il­mi­öt ko­ke­vat pai­me­net. Kaik­ki he sai­vat kuul­la sa­man sa­no­man, jo­kai­nen heis­tä jat­koi omas­sa kut­su­muk­ses­saan pe­lon ja roh­keu­den kans­sa ta­sa­pai­noil­len.

Ku­lu­nee­na vuon­na olem­me ope­tel­leet etäi­syyk­sien pi­tä­mis­tä, etä­töi­tä, työt­tö­myyt­tä, yk­si­näi­syy­den sie­tä­mis­tä. Toi­set meis­tä ovat pääs­seet vä­hem­mäl­lä kuin toi­set. Toi­set pe­lot ovat to­teu­tu­neet ra­jum­min kuin toi­set. Osa meis­tä on saa­nut jat­kaa van­hois­sa kut­su­muk­sis­sam­me, osa on saa­nut uu­sia kut­su­ja, osal­ta on kut­su­mus riis­tet­ty pois. Kai­kil­le meil­le sa­no­taan: ”Äl­kää pe­lät­kö!”

Tuo käs­ky on pa­ra­dok­saa­li­nen: Tot­ta kai Ju­ma­lam­me, Luo­jam­me ja Va­pah­ta­jam­me, sal­lii meil­le pe­lon elä­män vai­keuk­sis­sa. Ihan ku­ten kaik­ki muut­kin tun­teet. Mut­ta sa­maan ai­kaan Hän vä­ke­väs­ti ju­lis­taa meil­le sitä, et­tä mei­dän ei tar­vit­se pe­lä­tä yk­sin, ei­kä mei­dän tar­vit­se pe­lä­tä lo­put­to­mas­ti. Kos­ka Va­pah­ta­jam­me lo­pul­ta kään­tää pi­me­än va­lok­si, toi­vot­to­muu­den toi­vok­si, pe­lon rie­muk­si. En­ke­li tuo vies­tin, vaik­ket oli­si val­mis – vaik­ket edes ym­mär­täi­si odot­taa ilo­sa­no­maa.

Joo­sef pel­kä­si, Ma­ria pel­kä­si, pai­me­net pel­kä­si­vät. Mut­ta hei­dän pi­mey­teen­sä koit­ti ih­meel­li­nen valo. Pe­lon hal­kai­si­vat toi­vo ja luot­ta­mus. Tä­nä­kin vuon­na saam­me luot­taa Va­lon lo­pul­li­seen voit­toon. Jou­lu tu­lee, maa­il­man Va­pah­ta­ja syn­tyy. Äl­kääm­me pe­lät­kö.

Pe­rin­tei­nen jou­lu­ter­veh­dys on kir­joi­tet­tu yh­teis­työs­sä Kir­kon­seu­dun le­vik­ki­a­lu­een kirk­ko­her­ro­jen kans­sa.