Mil­loin­ko­han ai­kui­sur­hei­lu­kil­pai­luis­sa tu­lee sar­ja M100 tai N100? Muis­tan, kun is­tuin Lah­des­sa use­am­pi vuo­si sit­ten seu­raa­mas­sa ai­kui­sur­hei­li­joit­ten MM-ki­sois­sa 90-vuo­ti­ai­den mies­ten kuu­lan­työn­töä ja ta­pu­tin lii­kut­tu­nee­na jo­kai­sen suo­ri­tuk­sen jäl­keen.

Ny­kyi­sin moni asia on mah­dol­lis­ta en­tis­tä pi­dem­pään. Jos ter­veyt­tä riit­tää, voi osal­lis­tua ur­hei­lu­ki­soi­hin yli 95-vuo­ti­aa­na. Ke­väi­sin leh­dis­sä ker­ro­taan 70-vuo­ti­ais­ta, jot­ka ker­to­vat yli­op­pi­las­lak­ki pääs­sä oman ta­ri­nan­sa yli­op­pi­laik­si.

Meil­lä ei ole ol­lut kos­kaan his­to­ri­am­me ai­ka­na niin pal­jon mah­dol­li­suuk­sia to­teut­taa it­se­äm­me kuin 2020-lu­vul­la. Suur­ten ikä­luok­kien nuo­ril­la ei ol­lut ta­lou­del­li­ses­ti sa­man­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia kuin nyt – täl­lä het­kel­lä lu­ki­on tai am­ma­til­li­sen tut­kin­non suo­rit­ta­mi­nen kaik­ki­ne ma­te­ri­aa­lei­neen on mak­su­ton­ta op­pi­vel­vol­li­sil­le. Ai­kui­so­pis­ke­li­joil­le­kin on tar­jol­la ra­hal­lis­ta tu­kea ja opin­to­va­paa­ta.

Vaik­ka vaih­to­eh­to­ja ja ra­hal­lis­ta tu­kea opin­toi­hin on tar­jol­la, moni ei kui­ten­kaan tar­tu nii­hin. Tut­tu­ni ker­toi työ­ka­ve­ris­taan, joka ei jak­sai­si enää ol­la ny­kyi­ses­sä työ­pai­kas­saan, mut­ta kyn­nys ha­kea työ­paik­kaa on lii­an kor­kea: Hän on teh­nyt työ­ha­ke­muk­sen vii­mek­si 1990-lu­vul­la.

Moni sin­nit­te­lee vuo­des­ta toi­seen työ­pai­kal­laan, vaik­ka kai­pai­si jo jo­tain uut­ta. Jos ai­noa in­nos­ta­va asia työs­sä on pit­kän uran tuo­ma lo­ma­ker­ty­mä, tu­li­si­ko ol­la huo­lis­saan? Pi­täi­si­kö työs­tään sit­ten ol­la jat­ku­vas­ti in­nois­saan? Mie­les­tä­ni ei. Mut­ta jos työs­sään mi­kään ei in­nos­ta ja huo­maa kyy­nis­ty­neen­sä, sil­loin kaik­ki ei ole hy­vin.

Mi­kään muu­tos elä­mäs­sä ei ta­pah­du kui­ten­kaan sor­mia na­paut­ta­mal­la. Krii­siy­ty­nyt­tä pa­ri­suh­det­ta ei saa kun­toon osal­lis­tu­mal­la yh­den päi­vän pi­ka­kurs­sil­le. Vuo­sien ai­ka­na ker­ty­nei­tä lii­ka­ki­lo­ja ei saa häi­vy­tet­tyä vii­kos­sa. Am­ma­til­li­nen um­pi­ku­ja ei se­kään avau­du het­kes­sä.

Me suo­ma­lai­set olem­me kuu­lui­sia sii­tä, et­tä osaam­me sin­ni­tel­lä. Me kyl­lä pär­jääm­me, vaik­ka oi­ke­as­ti tar­vit­si­sim­me apua. Näin myös työ­e­lä­mäs­sä. Vaik­ka oman ti­lan­teen tun­nis­tai­si, ei ole vält­tä­mät­tä help­poa hah­mot­taa omaa ko­ko­nais­ti­lan­net­ta. Mitä eri vaih­to­eh­to­ja mi­nul­la yli­pään­sä on? Mitä kaik­kea osaa­mis­ta mi­nul­la on­kaan? Osaan­ko sa­noit­taa sen? Mi­ten ja mis­tä voi­sin ha­kea töi­tä? Ke­nel­tä voi­sin saa­da poh­din­toi­hi­ni tu­kea? Mikä oli­sin en­sim­mäi­nen as­kel, jon­ka ot­tai­sin koh­ti uut­ta?

Mo­nel­la ai­kui­sur­hei­li­jal­la on oma val­men­ta­ja. Sel­lai­seen kan­nat­taa tu­keu­tua myös sil­loin, kun kai­paa työ­e­lä­mäs­sä apua. Sain it­se­kin apua ura­val­men­ta­jal­ta ja työ­e­lä­mäp­sy­ko­lo­gil­ta, kun vaih­doin alaa ne­li­kymp­pi­se­nä. Ir­ti­sa­nou­duin va­ki­tui­ses­ta työ­pai­kas­ta ja us­kal­tau­duin uu­den alan pää­sy­ko­kei­siin. Edel­li­sen ker­ran olin ol­lut pää­sy­ko­keis­sa yli 20 vuot­ta ai­em­min. Kut­kut­ta­vaa!

Mitä kaik­kea sinä ha­lu­at vie­lä eh­tiä te­ke­mään elä­mäl­lä­si? Työn­tä­mään kuu­laa 90-vuo­ti­aa­na MM-ki­sois­sa vai ihan jo­tain muu­ta?

 Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja.