Helena Salakka: Välivuosi Välimerellä?
Nämä ovat minulle vain välivaalit, sanoi eräs ehdokas minulle muutama viikko sitten. Sain hänen puheistaan sen käsityksen, että hän osallistui aluevaaleihin ennen kaikkea saadakseen näkyvyyttä ”kunnon vaaleja” eli eduskuntavaaleja varten.
Ymmärsin hänen taktiikkansa, mutta minua tilanne jäi mietityttämään, sillä tiesin aluevaaliehdokkaita, jotka eivät lähteneet ehdolle viime kesän kuntavaaleissa, sillä nämä olivat heille ykkösvaalit, joihin he halusivat keskittyä täysillä.
Käyttämillämme sanoilla on väliä. Arvotamme sanavalinnoillamme ympäröivää maailmaamme – teimmepä sen vahingossa tai ihan itse sen tiedostaen.
Muutama 7-luokkalainen oppilaani huokaisi minulle yhtenä päivänä, että milloin sitä ehtisi elää ja tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa. Samaa viestiä kuulin, kun meillä kävi syksyllä tunneillani lukiolaisia kertomassa lukio-opinnoista ysiluokkalaisille. Useampi heistä kertoi, että haluaa suorittaa lukion kolmessa ja puolessa vuodessa – rauhallisemmassa tahdissa.
Yhä useampi nuori tuntuu kaipaavan hengähdyshetkeä. Tätä taustaa vasten on hullunkurista, että yksi suomen kielen mitätöivimpiä sanoja on välivuosi. Ikään kuin vain opiskeluputkeen pääseminen olisi arvokasta ja tärkeää, eikä aika ennen sitä olisi oikeaa elämää. Kuitenkin tämän ”väliajanjakson” aikana moni oppii tuntemaan paremmin itseään ja sitä, mitä elämältään haluaa. Moni käy välivuoden aikana töissä ja oppii työelämätaitoja. Moni ehtii elää. Voisiko välivuoden korvata siis jollain muulla sanalla?
Ennen kuin sain itse lapsia, en ollut juurikaan ollut tekemisissä pikkulapsisanaston kanssa. Niinpä minulle tuli uutena sana välikausihaalari, kun muut äidit kyselivät hiekkalaatikolla, että onko minulla jo sellainen lapselleni. Siis mikä? Mikä ihmeen välikausi? Eivätkö syksy ja kevät olekaan kunnon vuodenaikoja? Eivät kai, koska aikuisillekin on myynnissä välikausitakkeja.
Aikamme hormonihuuruissa sanoilla leikittyämme tulimme siihen tulokseen, että samat tyypit, jotka ovat keksineet välivuoden, välikausihaalarit, välilihan ja väliajan, ovat kai olleet keksimässä myös Välimerta. Sori, nyt meillä on Atlantti, Tyyni valtameri, Intian valtameri ja Jäämeri, joten emme keksi enää lisää nimiä merille. Ole sinä sitten Välimeri, kun olet siinä kaiken välissä.
Omien juttujeni taso äitinä ei ole juuri parantunut noista hiekkalaatikkoajoista, mutta yritän muistaa edes muutaman asian arjessa. Yritän muistaa, että lapsuus ja nuoruus eivät ole välikausia. Ne ovat ainutkertaisia ajanjaksoja. Lapsena tulee olla aikaa kömpiä lumionkaloissa, tehdä sama palapeli viidettä kertaa ja ihmetellä sitä, miten tuuli syntyy. Nuorena tulee olla aikaa muullekin kuin tavoitteelliselle koulunkäynnille ja harrastamiselle.
Kirjoittaja on lahtelainen opinto-ohjaaja ja aineenopettaja.