Jos et ole ol­lut het­keen te­ke­mi­sis­sä ih­mis­la­jin ni­mel­tä tei­ni sa­piens kans­sa, tämä ko­lum­ni on omis­tet­tu si­nul­le. Työs­sä­ni ylä­kou­lun opin­to-oh­jaa­ja­na olen päi­vit­täin te­ke­mi­sis­sä sa­to­jen nuor­ten kans­sa.

Täs­sä siis kes­ki-ikäi­sen täti-ih­mi­sen filt­te­rin kaut­ta suo­dat­ta­mia nuor­ten tuo­rei­ta ter­vei­siä ai­hees­ta jos toi­ses­ta si­nul­le, joka olet yli 20-vuo­ti­as. Al­le 20-vuo­ti­ai­den ää­ni kuu­luu yl­lät­tä­vän vä­hän pe­rin­tei­ses­sä me­di­as­sa. Sik­si he saa­vat tä­nään suun­vuo­ron:

"Sa­no­taan, et­tä nuo­ret pi­tää saa­da liik­ku­maan, mut­ta leik­ki­pai­kat ra­ken­ne­taan kes­ki­mää­rin kol­me­vuo­ti­ail­le. Näin on käy­nyt esi­mer­kik­si Sa­ta­mas­sa ja Per­he­puis­tos­sa. Ei­vät jot­kut edes ta­kai­sin hei­lu­vat pip­sa­pos­su­hyt­kyt­ti­met saa mei­tä liik­ku­maan. Ha­lu­am­me kun­non liu­ku­mä­kiä ja haas­tet­ta. Muis­ta­kaa mei­dät­kin leik­ki­paik­ka­suun­nit­te­lus­sa."

"Ai­kui­set, äl­kää ra­get­ko (rai­vot­ko) sii­tä, et­tä lei­kim­me ja has­sut­te­lem­me. Jos hei­täm­me toi­sil­lem­me läp­pää ka­dul­la kul­kies­sam­me, sii­tä ei kan­na­ta läh­teä ra­gee­maan. Mik­si te hy­myi­let­te pik­ku­lap­sil­le, kun he tu­le­vat tei­tä ka­dul­la has­su­tel­len vas­taan, mut­ta et­te enää meil­le? Kak­si­vuo­ti­aas­ta läh­tee ko­vem­pi ää­ni kuin meis­tä."

"Jos joku meis­tä nuo­ris­ta is­tuu yk­sin kes­kus­tas­sa, hän on ai­kuis­ten mie­les­tä yk­si­näi­nen ja syr­jäy­ty­nyt. Jos taas mei­tä nuo­ria on isom­pi po­ruk­ka, mei­tä pi­de­tään me­lui­sa­na häi­rik­kö­jouk­ko­na tai tu­le­va­na ka­tu­jen­gi­nä. Äl­kää pi­tä­kö mei­tä ai­na on­gel­ma­na. Me olem­me vain nuo­ria."

"Opet­ta­jat, äl­kää heti uhat­ko Wil­ma-mer­kin­näl­lä, jos joku vä­hän pel­lei­lee op­pi­tun­nin alus­sa. An­ta­kaa sen si­jaan mah­dol­li­suus vie­lä näyt­tää, mi­hin pys­tyy lop­pu­tun­nin ai­ka­na. Tai jos unoh­taa teh­dä läk­syt, äl­kää heti ran­kais­ko sii­tä vaan an­ta­kaa mah­dol­li­suus kor­va­ta unoh­dus­mo­ka te­ke­mäl­lä tun­nil­la pal­jon teh­tä­viä."

Ky­sy­myk­siä, jot­ka ovat poh­di­tut­ta­neet nuo­ria täl­lä vii­kol­la:

- Mi­ten pal­jon ha­ju­vet­tä voi lait­taa kou­luun? Voi­ko ha­ju­vet­tä su­mut­taa myös fark­kui­hin?

- Mis­tä tie­tää, mil­loin mur­ro­si­kä al­kaa? Kuin­ka pal­jon oma ää­ni ma­dal­tuu?

- Mi­ten pal­jon voi kas­vaa vuo­den ai­ka­na? Kas­van­ko minä vie­lä, et­tä pää­sen len­to­e­män­näk­si? Mi­ten ih­mees­sä saan li­sää pi­tuut­ta?

- Mi­ten voi tun­nis­taa, jos it­sel­lä on lu­ki­vai­keus?

- Ai­kui­set, mik­si te et­te huo­maa kiu­saa­mis­ta riit­tä­väs­ti? Mik­si tei­tä kiin­nos­taa vain se, on­ko jol­lain si­säl­lä pipo pääs­sä?

- Mi­ten pää­sen mah­dol­li­sim­man pian töi­hin?

- Mi­ten mo­nen pe­su­ker­ran jäl­keen ha­ju­ve­den saa läh­te­mään far­kuis­ta?

Ky­syin lo­puk­si juu­ri tei­ni-ikään tul­leil­ta 13-vuo­ti­ail­ta, mitä he ha­lu­ai­si­vat eri­tyi­ses­ti sa­noa ai­kui­sil­le. He ker­toi­vat esi­mer­kin:

"Her­kät ih­mi­set is­tu­vat nur­kas­sa kuu­lok­keet kor­vil­laan piir­tä­mäs­sä. Toi­set ovat po­ru­kas­sa. Me nuo­ret olem­me eri­lai­sia. Ih­mi­set ovat eri­lai­sia. Muis­te­taan se."

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja.