Helena Salakka: Mikä mahtava vuosi! – Millainen on sinun mahdollisuuksien horisonttisi?
Joulukuussa 2019 kirjoitin päiväkirjaani, että odotan innolla vuotta 2020. Olin innoissani, koska vuodesta olisi tulossa monella tapaa juhlavuosi: Isäni täyttäisi 75 vuotta, minä ja mieheni 45 vuotta, meillä olisi 15-vuotishääpäivä – ja tietysti pääsisimme juhlimaan vielä lasten synttäreitä.
Mutta toisin kävi. Tästä vuodesta ei tullut juhlien ja ystävien täyttämää vuotta. Tästä tuli koronavuosi. Lauloimme 75-vuotiaalle isälleni paljon onnea puhelimessa ja tilasimme kukat ja kakun yllätyksenä hänen ovensa taakse. Ystäviä emme ole juuri nähneet.
Voiko vuosi olla hyvä tai jopa mahtava, vaikka mikään oma toive tai ennakkoajatus ei toteutuisikaan? Voiko vuosi olla hyvä, vaikka tällä hetkellä tuntuisi ihan kaikelta muulta kuin hyvältä?
Tämä vuosi vei meiltä mukanaan huolettomuuden ja toi tilalle pelon. Monelta on mennyt työpaikkakin. Entisessä normaalielämässä tungeksimme ilman huolenhäivää kauppojen alennusmyynneissä, heilutimme käsiämme samaan tahtiin tuhansien muiden mukana festivaaleilla ja halasimme yli 70-vuotiaita sukulaisiamme aina kun kohtasimme.
Nyt yritämme ajoittaa kauppareissut sellaiseen aikaan, että siellä olisi mahdollisimman vähän muita. Mietimme, uskallammeko nähdä yli 70-vuotiaita sukulaisia, ettemme vain tartuta heihin koronaa.
Kun tämä vuosi alkaa nyt olla melkein lopussa, kysyn itseltäni: Jäinkö tänä vuonna jumiin kaikkeen siihen, mikä ei ole mahdollista vai opinko näkemään uusia mahdollisuuksia?
Työssäni opinto-ohjaajana yksi keskeinen käsite on mahdollisuuksien horisontti. Se tarkoittaa sitä, mitä mahdollisuuksia esimerkiksi ysiluokkalainen näkee omassa elämässään peruskoulun jälkeen. Näkeekö hän laajasti kaikki eri mahdollisuudet vai rajoittaako jokin sitä, mitä vaihtoehtoja hän edes näkee ja uskoo itsellään olevan? Joskus tilanne on se, että nuori ei näe itsellään toivoa ja tulevaisuutta. Silloin meidän aikuisten tehtävänä on yhdessä auttaa häntä eteenpäin kaikin eri keinoin.
Onko sinulla ollut tänä vuonna joku, joka on ruokkinut elämässäsi tulevaisuutta ja toivoa? Auttanut näkemään niitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, joita sinulla edelleen on tässä erikoisessa arjessa? Onko sinulla ollut joku, joka on auttanut jaksamaan päivästä seuraavaan?
Koronakeväänä sanoin joka päivä itselleni, että kyllä me selviämme. Kävin joka päivä töiden jälkeen lähimetsässä ja leikin löytöretkeilijää. Mihinköhän tuo polku vie? Kuljin pitkin polkuja, joita en ollut koskaan aiemmin kulkenut. Tämä oli minun tapani ruokkia vapaudentunnetta maailmassa, joka oli kiinni. Edessäni avautui usein monia vaihtoehtoisia reittejä, useita mahdollisuuksia, joita kokeilla.
Oletko sinä pysähtynyt miettimään, millainen on sinun mahdollisuuksien horisonttisi? Mitä kaikkia eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sinulla on elämässäsi tälläkin hetkellä ja tulevaisuudessa?
Kirjoittaja on lahtelainen opinto-ohjaaja ja aineenopettaja sekä kaupunginvaltuuston jäsen.